"Oi niitä aikoja — entä siipikarjan elämä nyt?"

TIEDOTE

ELÄINTEN VIIKKO 4.—10.10.2004
 

Eläinten viikolla huomio broilerien ja kalkkunoiden elämään

Tänä vuonna Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY viettää Eläinten viikkoa teemalla "Oi niitä aikoja — entä siipikarjan elämä nyt?". Teemalla SEY haluaa lisätä kuluttajien tietoisuutta broilerien ja kalkkunoiden kasvatuksesta ostopäätösten tueksi. SEY ei halua syyllistää suomalaisia tuottajia, vaan herättää yleistä keskustelua siipikarjan pitoon liittyvistä arvoista ja jalostuksen päämääristä.

Suomessa on enemmän lihasiipikarjaa kuin ihmisiä. Tälläkin hetkellä maassamme elää yli 7 miljoonaa broileria ja noin puoli miljoonaa kalkkunaa. Suomessa teurastetaan runsaat 50 miljoonaa broileria ja yli 1,5 miljoonaa kalkkunaa vuodessa.

Vuonna 2003 kukin suomalainen söi keskimäärin 13 kiloa broilerinlihaa eli lähes 10 broileria. Kalkkunaa syötiin 2,7 kiloa asukasta kohti eli noin 1/3 kalkkunaa kutakin suomalaista kohti. Kymmenessä vuodessa suomalaisten broilerinkulutus on kasvanut kaksinkertaiseksi ja kalkkunankulutus kuusinkertaiseksi. Tämän vuoden kulutuksen ennakoidaan kasvavan viimevuotisesta 2 % eli noin 1,5 miljoonaa kiloa.

Monivaiheinen tuotantoketju

Suomessa on runsaat 200 maatilaa, joilla kasvatetaan broilereita. Kalkkunoita on noin 60 tilalla. Broileritilalla on kerralla keskimäärin noin 40 000 lintua, kalkkunatilalla keskimäärin noin 6000.

Lihasiipikarjan kasvatus on monivaiheinen ketju. Broilerien ja kalkkunoiden jalostus on maailmanlaajuisten yhtiöiden käsissä. Ne kehittävät omia tuotemerkkejään yhä tehokkaammin kasvaviksi ja lisääntyviksi. Broilerien isovanhemmat neljästä eri sukulinjasta tuodaan Aviagen-yhtymän tuotantolaitoksilta Skotlannista untuvikkoina Suomeen, ja niiden jälkeläisten yhdistelmästä saadaan ne munat, joista haudotaan myyntiin tulevat broilerit.

Broileriuntuvikot kuljetetaan kasvatustiloille kuoriutumispäivänään. Kukko- ja kanapoikaset kasvatetaan yhdessä. Broilerit teurastetaan Suomessa yleensä 5—5½ viikon ikäisinä. Paino lisääntyy siinä ajassa 40 grammasta 1,9—2,1 kiloon.

Suuresta koostaan huolimatta broilerit ovat teurastettaessa vielä vain kuukauden ikäisiä linnunpoikasia. Niiden kasvunopeus on kaksinkertaistunut 1960-luvun lopulta, jolloin broilerien kasvatusaika oli 7—10 viikkoa ja paino teurastettaessa 1—1,7 kiloa.

Broilerit kasvatetaan suurissa halleissa irrallaan lattialla, Yhdessä broilerihallissa on yleensä 30 000 lintua kahteen osastoon jaettuna. Suositustiheys on korkeintaan 20 lintua neliömetrillä, mutta suurempiakin tiheyksiä käytetään. Halli on yhtenäinen suuri tila, jonka lattialla on turvekerros. Vesi ja rehu tulevat automaateista. Hallissa ei ole orsia eikä ikkunoita. Lämpötilaa ja valoisuutta säädellään erilaiseksi eri kasvatusvaiheissa. Halli täytetään ja tyhjennetään kerralla kokonaan.

Broileriemoja Suomessa on noin 400 000. Ne olisivat yhtä nopeakasvuisia kuin teurasbroileritkin, mutta niiden rehun saantia rajoitetaan poikasiästä lähtien munantuotannon tehostamiseksi. Jatkuva nälässä eläminen aiheuttaa turhautumista, joka ilmenee muun muassa vääriin kohteisiin kuten lajitovereihin suuntautuvana nokkimisena. Äskettäin on Suomessa tullut markkinoille kevytrehuja, jotka helpottavat tätä ongelmaa.

Kalkkunat kasvatetaan samalla tavalla

Kalkkunoiden emot ja isät tulevat Suomeen untuvikkoina Englannista British United Turkeyn jalostamoilta tai Aviagenilta Skotlannista. Kasvettuaan ne tuottavat siitostarhoilla munat, joista lihantuotantokalkkunat saadaan.

Aikuinen lihantuotantoon jalostettu kalkkunakukko voi painaa 30 kiloa. Se on niin massiivinen, että luonnollinen parittelu on vaikeaa ja myös turvallisuusriski naaraalle. Kalkkunat hedelmöitetäänkin aina keinosiemennyksellä, ja siitoskukot pidetään omissa ryhmissään naaraista erillään.

Myös kalkkunauntuvikot tulevat hautomosta heti kasvatustilalle. Sukupuolet voidaan kasvattaa joko yhdessä tai erikseen. Suositustiheys on 4—5 lintua neliömetrillä. Yhdessä hallissa on yleensä 5000—6000 lintua. Kuivikkeena on yleensä kutterinlastua, joka ei pölyä kuten turve.

Kalkkunoiden kasvatusaika on Suomessa yleensä 3—4 kuukautta. Kukot kasvavat huomattavasti naaraita nopeammin, ja painoerot teurastusiässä ovat suuria. Untuvikkona kalkkuna painaa 50—60 grammaa, teurastettaessa useimmiten 7—14 kiloa, mutta vaihtelu voi olla paljon tätä laajempaa.

1960-luvulla kalkkunat päästettiin päivittäin laitumelle syömään. Ne teurastettiin 6 kuukauden ikäisinä samanpainoisina kuin nykyään.

Suurpiirteisyys kostautuu

Broilerit ja kalkkunat ovat hyvin tautiherkkiä eläimiä, jotka eivät kestä huonoa hengitysilmaa. Tehokas ilmanvaihto ja oikea ilman kosteus ja lämpötila ovat ratkaisevan tärkeitä niiden terveydelle. Ilmassa leijuva pöly ja haitalliset kaasut aiheuttavat niille monia erilaisia tauteja. Hoitotyö onkin ennen kaikkea tarkkailua ja laitteiden seurantaa ja säätöä. Asiaan kuuluu myös huonokuntoisten yksilöiden lopettaminen ja kuolleiden kerääminen.

Kalkkunat ovat vielä herkempiä sairastumaan kuin broilerit. Puhdasta pehkua voidaan joutua lisäämään niille jopa päivittäin, jotta vältytään muun muassa rinnan hautumisesta johtuvilta tulehduksilta ja jalkapohjien anturatulehduksilta.

Valaistuksena kasvatushalleissa on melko hämärä keinovalo, joka pidetään päällä broilereilla 18—22 tuntia vuorokaudessa, kalkkunoilla 13—16 tuntia vuorokaudessa. Kirkas valo lisäisi kannibalismin vaaraa. Levon on todettu vähentävän broilereiden jalkavikoja.

Lihasiipikarjan synnynnäinen nopeakasvuisuus vaatii erittäin tarkkaa ruokintaa. Rehuja vaihdetaan kasvatusvaiheen mukaan monta kertaa. Ruokintavirheet näkyvät heti mm. luuston terveydessä ja kannibalismin ja kuolleisuuden lisääntymisenä.

Suurin osa broilereiden ja kalkkunoiden sairauksista johtuu jalostuksen ja kasvuolojen yhteisvaikutuksesta. Erilaiset sydämen toiminnan häiriöt ovat hengitystietulehdusten lisäksi yleisiä kuolinsyitä. Luustovaivojen syntymiseen vaikuttavat sekä nopeakasvuisuus että ruokinta ja kasvuympäristön puhtaus. Kalkkunoilla kannibalismi puhkeaa herkästi.

Lintujen nopean kasvun vuoksi niiden luusto ei ehdi luutua kannateltavan massan vaatimassa tahdissa. Broilereilla on usein kipuja nivelissään, mikä on todettu vertailukokeissa kipulääkkein. Broilerit muuttuvat viisiviikkoisen elämänsä aikana huomattavan passiivisiksi. Runsas makailu lisää bakteerien aiheuttamia iho- ja niveltulehduksia.

Sääriluun kasvuruston luutumishäiriötä esiintyy sekä kalkkunoilla että broilereilla. Keski-Euroopassa ja muualla maailmassa se on yleinen. Toinen luustovaiva on reisiluun pään kuolioinen tulehdus, joka näyttää Suomessa olevan sääriluun kasvuhäiriötä yleisempi. Niveltulehdukset ja jalkapohjien bakteeritulehdus ovat kivuliaita, likaisessa ympäristössä kehittyviä sairauksia. Länkisäärisyys, pihtikinttuisuus ja koukkuvarpaisuus ovat muita luuston kasvuhäiriöitä, jotka vaikeuttavat liikkumista.

Suomessa jalkasairauksia esiintyy vähemmän kuin niissä maissa, joissa lintujen kasvatustiheys on suurempi ja kasvatusalustat yleensä likaisempia.

Tuonti kasvaa

Broilerin- ja kalkkunanlihan tuonti on kasvanut viime vuosina. Noin 5 % viime vuonna kulutetusta broilerinlihasta ja 18 % kalkkunanlihasta oli tuontitavaraa. Lihaa tuodaan muun muassa Brasiliasta ja Thaimaasta. Kotimaisen kalkkunan tuotannon ennakoidaan tänä vuonna vähentyvän 5 %, mutta tuonti kasvaa edelleen.

Erityisesti suurkeittiöt suosivat ulkomailta tuotua siipikarjan lihaa sen edullisemman hinnan vuoksi, mutta myös vähittäiskaupoissa myydään edullista brasilialaista broilerin ja kalkkunan fileetä.

Luomubroilereiden kasvatusta kokeiltiin Suomessa pari kolme vuotta sitten, mutta hanke kaatui huonoon menekkiin. Suomalaiset kuluttajat pitivät eläin- ja luontoystävällisesti kasvatetusta lihasta pyydettyä kaksinkertaista hintaa liian korkeana. Englannissa luomubroilerit sen sijaan käyvät hyvin kaupaksi, vaikka hinta on kolminkertainen tavalliseen verrattuna.

Massakasvatus SEY:n huolenaiheena

Broilerin- ja kalkkunanlihan tuotanto ovat massatuotantoa tyypillisimmillään. Tämä merkitsee sitä, että eläinyksilön merkitys on hyvin pieni. Broilerihallissa kunkin linnun voinnin tarkastamiseen on teoriassakin aikaa vain noin sekunnin verran työpäivän aikana, kalkkunahallissa hiukan enemmän. Käytännössä hallissa käydään muutaman kerran päivässä eikä siellä oleskella.

Jos ilmastoinnin ja lämpötilan säätäminen tai kuivikkeiden hoito hiukankaan herpaantuvat, sairaudet ja kannibalismi lisääntyvät heti ja lintuja alkaa kuolla tavanomaista enemmän. Mikäli laitteet menevät epäkuntoon eikä varajärjestelmä heti toimi, on katastrofi valmis.  

Tuhansien yksilöiden parvessa eläminen on ongelmallista linnuille, jotka pystyvät tunnistamaan korkeintaan 40—50 lajitoveriaan. Kasvatusajan alussa untuvikoilla on hallissa tilaa liikkua, mutta loppuvaiheessa halli on täynnä lintuja kylki kyljessä. Liikkumismahdollisuuden puute lisää lintujen jalkavaivoja. Ahtaudessa ei nokkimisjärjestyksen alapäässä olevilla yksilöillä ole tilaa paeta. Yksitoikkoinen halli, josta puuttuvat muun muassa orret, ei vastaa käsitystä hyvästä kasvuympäristöstä.

Kasvatusaikana broilereista kuolee tai lopetetaan 1—3,5 % eli vuodessa 500 000—1770 000 yksilöä, kalkkunoista 3—5 % eli noin 50 000—90 000 yksilöä. Kuolinsyistä useimmat liittyvät lintujen nopeakasvuisuuteen tai hoidon puutteisiin.

Loppusuorallakin parannettavaa

Teuraskuljetukseen koko 15 000—30 000 linnun kasvatuserä lastataan kerralla. Kuljetusrekan täyttäminen vie tunteja, jona aikana autossa odottavat linnut joutuvat alttiiksi yhtä hyvin hyytävälle pakkaselle kuin tukahduttavalle helteellekin. Kuljetusrekkojen peitteenä on pressu, joka lintujen lastaamisen aikana on auki.

Broilerit kerätään hallista joko käsin tai koneella. Käsin kerättäessä niitä kerätään molempiin käsiin lähes kymmenen linnun nipuiksi jaloistaan. Tällöin niiden jalat murtuvat helposti ja siivet voivat vääntyä. Kiire on kova, ja kuljetuslaatikkoon linnut voivat joutua luonnottomassa asennossa ja raajat vääntyneinä. Kalkkunanaaraitakin voidaan nostaa jaloista niiden painosta huolimatta.

Koneella lastaaminen on broilereille parempi vaihtoehto kuin käsin lastaaminen, jos konetta maltetaan käyttää tarpeeksi hitaasti. Linnut eivät pelkää konetta kuten niitä pyydystävää ihmistä. Kone "lakaisee" broilerit seisoma-asennossa liukuhihnalle, joka vie ne kuljetuslaatikkoon. Konekeräyksessä jalkamurtumilta enimmäkseen vältytään, mutta siipimurtumia tulee enemmän.

Kiireessä joitakin lintuja jää usein halliin. Ne teilataan vasta, kun seuraavien päivien aikana hallia aletaan puskutraktorilla tyhjentää kuivikkeista.

Lintujen paastotus eli pitäminen ilman ruokaa ja vettä ennen kuljetusta ja teurastusta on niille tuskaisaa varsinkin silloin kun se jatkuu liian pitkään tai teurastuksen ruuhkien takia toistuu moneen kertaan.

Lastaus, kuorman valmistumisen odotus täydessä laatikossa sekä kuljetus ja lastin purku ovat linnuille kova rasitus. Kuljetuksen aikana menehtyy 0,1—0,2 % broilereista eli vuodessa 50 000—100 000 lintua ja noin 2000 kalkkunaa.

Teurastetuista broilereista hylätään lihantarkastuksessa noin 1,7 % eli 870 000 lintua vuodessa ja kalkkunoista noin 3 % eli lähes 50 000 yksilöä vuodessa. Suurin osa hylkäyssyistä johtuu suoraan tai välillisesti lintujen kasvatusoloista.

Kun eläinten pitoa tehokasvatuksessa perustellaan ruuan tuotannolla, ei tämä tavoite täyty peräti noin 1,5%#151;2,9 miljoonan broilerin ja kalkkunan osalta vuodessa.

Tehokkuus ei saa olla ainoa arvo

Eläimen fysiologia ei pysty loputtomiin sopeutumaan koon kasvattamiseen ja kasvunopeuden lisäämiseen, ja nyt ollaan jo lähellä sitä rajaa, ettei broilereista ja kalkkunoista enempää saada irti. SEY:n mielestä broilerin ja kalkkunan jalostuksessa tulisi kasvutehon tavoitteet jäädyttää ja keskittyä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin.

Tuottavuutta voitaisiin lisätä nykyisillä eläinmäärillä vähentämällä olosuhteista johtuvia sairauksia sekä kuolleisuutta kasvatuksen ja kuljetuksen aikana. Nyt jopa miljoonat linnut pelkästään Suomessa menevät kokonaan hukkaan joka vuosi.
 
SEY:n mielestä lintujen keräyksen, lastauksen, kuljetuksen sekä käsittelyn teurastamolla pitäisi tapahtua inhimillisesti. Ei ole hyväksyttävää, että osa linnuista siirtovaiheessa vammautuu, paleltuu, kuolee kuumuuteen tai muuten menehtyy. Teurastuksessa tulee mahdollisimman pian siirtyä kaikkialla kaasutainnutukseen. Erityisesti kalkkunoiden teurastuksen epäkohdat, jotka johtuvat lintujen vaihtelevasta koosta, pitäisi ratkaista pikaisesti.

Niin sanottu integroitu tuotanto, joka sijoittuu intensiivisyydessään nykyisen vallitsevan tuotannon ja luomutuotannon välille, voisi olla toimiva vaihtoehto nykyiselle. Siinä vältettäisiin luomutuotannon ongelmat, se nostaisi hintaa vain vähän ja sallisi linnuille paremmat mahdollisuudet lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Lähestyttäisiin eettistä tuotantoa, jolloin tasapuolisesti olisi otettu huomioon eläinten hyvinvointi sekä elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus.

SEY suosittelee suomalaista

Siipikarjanlihan kulutus ei osoita vähenemisen merkkejä. Suomalaiset syövät vuosittain kymmeniä miljoonia broilereita ja kalkkunoita, joten on tärkeää että ne kasvatetaan ja teurastetaan eläinsuojelun kannalta mahdollisimman hyvällä tavalla ja mahdollisimman lähellä.

Ulkomailta tuotava broilerin ja kalkkunan liha on kasvatettu lähes aina ahtaammin ja huonommissa oloissa kuin kotimainen. Muualla maailmassa lihasiipikarjalla esiintyy enemmän luuston kasvuhäiriöitä, jalkavaivoja ja huonosta hoidosta johtuvia sairauksia sekä tarttuvia tauteja kuin Suomessa. Lähes kaikkialla maailmassa kalkkunoiden nokat typistetään, etteivät ne vahingoittaisi toisiaan. Näin lievitetään kannibalismia, joka on huonon hoidon ja ruokinnan yleinen seuraus. Suomessa lintujen nokan typistys on kielletty.

Kyselyissä kuluttajat asettavat ruuan valintaperusteena ensimmäiseksi eläinten hyvän kohtelun ja ympäristöystävällisyyden, sitten terveellisyyden ja viimeiseksi hinnan. Käytännössä ostoksia tehtäessä järjestys on päinvastainen ja hinta ratkaisee. Kuluttajien pitäisi oivaltaa, että jokainen ostopäätös on myös kannanotto.

SEY on sitä mieltä, että kotimainen siipikarjan liha pitää saada takaisin työpaikkaruokaloihin, kouluihin ja ravintoloihin. Myös päivittäisostoksia tekevän kuluttajan pitäisi varmistua siitä, että ostettava siipikarjatuote on merkitty kotimaisuuden osoittavalla joutsenlipulla. Ulkomaista siipikarjanlihaa ei kaupoissa eikä ravintoloissa tarvita.

ELÄINTEN VIIKKO JO 46. KERRAN

Eläinten viikkoa vietetään 4.—10.10. jo 46. kerran. Eläinten viikon viettämisen aloitti Suomen Eläinsuojeluyhdistys vuonna 1959, ja vähitellen siitä on tullut koko eläinsuojeluväen ja kaikkien eläinten ystävien yhteinen tapahtumaviikko. SEY:n 36 jäsenyhdistystä ympäri maata järjestävät omia tapahtumiaan Eläinten viikolla.


_{Lisätietoja:
Eläinsuojelusihteeri Tiina Notko
p. (09) 7206 8413, 050 430 2703, tiina.notko@sey.fi}

Palaa otsikoihin