SEY ei osallistunut metsästäjien pienpetokampanjaan

Helsingin Sanomissa 30.11.2004 professori Kari Löyttyniemi kirjoitti mäyrän metsästyksen tarpeettomuudesta. Kirjoituksessa sanottiin, että Metsästäjäin Keskusjärjestön johdolla aloitettiin neljä vuotta sitten pyyntikampanja, jonka kohteina olivat näätä, kettu, mäyrä, supikoira ja minkki. Mukana kampanjan suunnittelussa kerrottiin olleen edustus myös Suomen Eläinsuojeluyhdistyksestä, Suomen Luonnonsuojeluliitosta ja BirdLife Suomesta.

Tosiasiassa kuitenkin SEY sanoutui kampanjasta irti jo ennen sen alkamista ja mäyräkin saatiin poistetuksi kohdelajien joukosta Luonnonsuojeluliiton aloitteesta. Tämä tapahtui siinä ainoassa suunnittelukokouksessa, johon SEY osallistui. Samassa kokouksessa SEY sai myös kärpän pois pyyntikampanjan lajilistalta. Myöhemmin Luonnonsuojeluliitto ilmoitti, että se toimii ryhmässä vain asiantuntijajäsenenä, ei projektin toimeenpanijana.

SEY on Löyttyniemen kanssa yhtä mieltä siitä, että mäyrä on harmiton, Suomen luontoon kuuluva eläin.

Miten väärä tieto lähti liikkeelle

Elo-syyskuun vaihteessa 2000 Metsästäjäin Keskusjärjestöstä (MKJ) otettiin yhteyttä SEY:hyn ja kerrottiin järjestön suunnittelevan pienpetojen metsästyksen tehostamista. Tässä yhteydessä viitattiin maa- ja metsätalousministeriön metsäkanalintutyöryhmän muistioon ja BirdLife Suomen ministeriöille lähettämään kirjelmään. Asiaa suunnittelevaan työryhmään MKJ halusi kutsua edustajia BirdLifesta, SEY:stä ja Luonnonsuojeluliitosta. SEY:n hallitus hyväksyi osallistumisen tähän ryhmään 21.10.

Ohjaustyöryhmän ensimmäinen kokous pidettiin 28.11. Kokouksessa piti esityslistan mukaan keskustella mm. pienpetokampanjan nykytilanteesta, pienpetokilpailun säännöistä ja pisteytyksestä sekä kampanjan tiedottamisesta. MKJ:n suunnitelmat kampanjan toteuttamiseksi olivat jo hienosäätöä vaille valmiit. Kokouksessa voitiin enää miettiä vain sitä, mistä pedoista voisi saada pisteitä ja kuinka monta eläintä piti saada saaliiksi, jotta pääsisi mukaan auton, aseiden ja muiden palkintojen arvontaan. Ympäristöministeriön edustajaa ei tähän kokoukseen ollut kutsuttu lainkaan.

Jo ennen ensimmäistäkään työryhmän kokousta MKJ:n Metsästäjä-lehdessä 6/2000 kerrottiin pienpetojen metsästyskampanjan alkavan 1.1.2001. Mukana operaatiossa oli kirjoituksen mukaan myös SEY yhdessä Luonnonsuojeluliiton ja BirdLife Suomen kanssa. Asiasta kerrottiin monissa päivälehdissäkin, joiden mukaan pienpetopyynnin tehostamista vaativat myös em. suojelujärjestöt. Asianomaisten järjestöjen edustajat eivät kuitenkaan olleet ehtineet esittää mielipiteitään ensimmäisessäkään kokouksessa.

SEY:n hallitus päätti 9.12.2000 yksimielisesti, ettei SEY osallistu kampanjaan. Kirjelmässään MKJ:lle 14.12.2000 SEY totesi, että kampanjatyöryhmän tehtävänä ei vastoin odotuksia ollutkaan ollut pienpeto-ongelman pohtiminen ja pienpetokampanjan suunnitteleminen, vaan ainoastaan jo päätetyn ja vuoden 2001 alussa alkavaksi määrätyn pienpetokilpailun sääntöjen ja pisteytyksen luominen.

Lisäksi kampanjatyöryhmän tehtävänä oli suunnitella tiedottamista, jolla metsästäjät saataisiin kiinnostumaan petojen hävittämisestä ja suuri yleisö suhtautumaan toimintaan myönteisesti. SEY:n hallitus katsoi, ettei pienpetojen hävittämiskampanjalla ollut riittävää tieteellistä pohjaa ja että tappamiseen yllyttäminen, jollaiseksi kilpailut helposti muuttuvat, ei ole eettisesti hyväksyttävää. SEY:n kirjelmässä todettiin myös, että jos petoeläimiä pitää vähentää, se on tehtävä hallitusti ja harkiten siellä missä niistä on merkittävää haittaa esim. lintujen pesinnälle eikä yleisellä eläinten hävittämiskilpailulla.

Pienpetokampanjan taustaa I:

Ministeriön metsäkanalintutyöryhmän muistio

Vuonna 1999 julkaistiin maa- ja metsätalousministeriön metsäkanalintutyöryhmän muistio (MMM 1999:23). Työryhmän tehtävänä oli selvittää niitä keinoja, jotka ovat tarpeen maan metsäkanalintukantojen elvyttämiseksi. Työryhmän selvityksen mukaan kantojen taantumiseen ovat johtaneet moninaiset syyt, ennen muuta metsätalous, metsästys ja petoeläimet.

Muistion mukaan metsätalous tuhoaa metsäkanalinnuille elintärkeitä elinympäristöjä, mm. soidinpaikkoja. Parhaimpiin tuloksiin päästäisiin pitkävaikutteisilla elinympäristöihin vaikuttavilla toimilla. Metso- ja teerikantojen elpymiselle ratkaisevassa asemassa ovat metsätalouden toimenpiteet.

Myös metsästys verottaa kanalintujen kantoja. Vuonna 1998 saaliiksi saatiin 272 100 metsäkanalintua. Talteen saadun saaliin lisäksi tuhoutuvat useimmiten myös haavakot.

Kanalintujen metsästyskausi alkaa myös liian aikaisin, jolloin metsästys hajottaa kanalintupoikueet. Mitä myöhemmin poikueet hajaantuvat, sitä paremmat mahdollisuudet poikasilla on säilyä hengissä niin metsästykseltä kuin petoeläimiltäkin.

Petoeläinten vaikutus kanalintukantoihin oli mietinnön mukaan kasvanut. Tärkeimpänä syynä työryhmä piti metsätalouden toimenpiteistä johtuvaa heinittymistä, joka on lisännyt myyräkantoja. Tämän seurauksena myös myyriä syövät petoeläimet ovat runsastuneet. Työryhmän mielestä tehokkaalla pienpetopyynnillä voidaan vaikuttaa positiivisesti kanalintujen pesimismenestykseen.

Pienpetopyynnin tehostaminen oli mietinnön mukaan perusteltua myös luonnonsuojelun kannalta, sillä siinä pyritään korjaamaan ihmisen itsensä aiheuttamia muutoksia luonnon tasapainossa.

Taustaa II:

BirdLife Suomen kirjelmä

Kesäkuussa 2000 BirdLife Suomi ry lähetti sekä maa- ja metsätalousministeriölle että ympäristöministeriölle kirjelmän, jossa ehdotettiin työryhmän asettamista selvittämään minkin ja supikoiran aiheuttamien linnustotuhojen vähentämiskeinoja. BirdLife toivoi työryhmän esittävän konkreettisia toimenpiteitä tilanteen tervehdyttämiseksi.

Kirjelmän mukaan minkin ja supikoiran kannat olivat kasvaneet Suomessa viime aikoina. Tällä oli merkittäviä negatiivisia vaikutuksia lintujen, erityisesti kosteikko- ja vesilintujen pesimätulokseen ja tätä kautta parimääriin ja pesimäkantaan.

BirdLife oli huolissaan siitä, ettei pienpetojen pyynti nykyään kiinnosta suurta osaa metsästäjistä lainkaan. Suomen alkuperäiseen faunaan kuulumattomien minkin ja supikoiran määrää olisi kuitenkin tehokkaasti säädeltävä. Erityisen merkittävää tuhoa nämä lajit aiheuttavat saaristossa ja lintukosteikoilla.

Taustaa III:

Valtakunnallinen pienpetojen pyyntikampanja polkaistaan käyntiin

Maa- ja metsätalousministeriö oli jo antanut keväällä 2000 Metsästäjäin Keskusjärjestölle tehtäväksi ryhtyä valmistelemaan valtakunnallista pienpetojen pyyntikampanjaa. BirdLife Suomen kirjelmän ansiosta näytti nyt mahdolliselta saada kampanjaan mukaan myös luontojärjestöt. Metsästäjäin Keskusjärjestön kampanjasuunnitelma saatiin valmiiksi 31.7.2000.

Suunnitelmassa todettiin, että pienpedot ovat muuttuneet riistanhoidollisesta ongelmasta luonnonhoidolliseksi ongelmaksi. Pedot verottavat sekä riistaeläimiä että rauhoitettuja eläimiä. Todettiin myös, että vierasperäisiin ja kotoperäisiin lajeihin on suhtauduttava eri tavoin. "Vierasperäiset minkki ja supikoira ovat jo pelkällä olemassaolollaan luonnonhoidollinen ongelma myös eläinhygieenisessä mielessä. Niin toivottavaa kuin se olisikin, näiden lajien hävittäminen maastamme ei liene käytännössä mahdollista, joten tavoitteena niiden suhteen voidaan pitää mahdollisimman pieniä kantoja."

MKJ:n suunnitelmassa kiinnitettiin huomiota myös metsästäjien motivaation säilyttämiseen ja tarvittaessa lisäämiseen: "Saaristossa ja kosteikkoalueilla tulisi huolehtia myös siitä, että alueen variskannat ja vahinkoa aiheuttavat lokkikannat samaan aikaan pidetään kurissa. "Tehokas omaehtoinen ja vapaaehtoisuuteen perustuva pienpetojen metsästys edellyttää käytännössä myös mahdollisuutta metsästää alueella muita riistaeläimiä ja siten mahdollisuutta korjata talteen osa lisääntyneistä riistaeläinkannoista."

"Metsästysjärjestelyitä on muutettava esimerkiksi luonnonsuojelualueilla, joilla on oltava mahdollista metsästää pienpetojen lisäksi myös muuta riistaa, jotta voidaan varmistaa pienpetojen metsästyksen jatkuvuus ja tehokkuus alueilla", MKJ linjasi.

Ongelmana nähtiin myös pohjoisen Suomen ketunmetsästys. Nykyisillä pyyntimenetelmillä oli MKJ:n mukaan vaikea rajoittaa kettukantaa. Tämän vuoksi "tulisikin selvittää, olisiko tietyillä alueilla mahdollista ottaa säännellysti ja rajoitetusti uudelleen käyttöön menneiden aikojen tehokkaita pyyntimenetelmiä kuten ketun myrkkypyynti. Tieto ja taito näiden käyttöön on vielä olemassa vanhoilla pyytäjillä."

MKJ:n aikataulusuunnitelman mukaan elo-lokakuussa piti aloittaa yhteistyöneuvottelut sidostahojen eli ministeriöiden (maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö) ja luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Samoin piti aloittaa yleinen tiedottaminen, pienpetojen pyyntikampanjan koostaminen ja perustaa ohjaustyöryhmä. Marras-joulukuussa piti suunnitelman mukaan aloittaa mm. valtakunnallinen tiedottaminen kampanjasta ja kampanjan esittely.

Palaa otsikoihin