25.2.2007
Lintujen ystävän ajatuksia Helsingin sorsista
Sorsat ovat tärkeitä kaupungissaEi pidä unohtaa sitä, että linnut ja lintujen ruokkiminen rikastuttavat niin monien ihmisten elämän sisältöä. Lapset ovat aivan ihastuksissaan saadessaan ruokkia lintuja, ja japanilaiset turistit hihittelevät kuin pikkulapset. Samoin monille ikäihmisille koko päivän kohokohta saattaa olla päivittäinen lintujen ruokkimishetki. Osaan kuvitella, mitä tämä henkisellä tasolla antaa ihmisille.
Linnut voivat antaa ihmiselle niin paljon, että ne voivat jopa pitää ihmisen mielen ja sielun vireänä ja onnellisena. Jos tämä näin pieni asia viedään ihmisiltä pois, ihmiset voivat tulla sairaiksi, kun eivät saa jakaa rakkauttaan ja huolenpitoaan ja omaa tärkeyttään linnuille, jotka heitä tarvitsevat.
Jos sorsia alkaa kuolla nälkään, niin niitä raatoja tulevat rotat syömään! Ja niitä raatoja on enemmän kuin niitä pullan murusia oli rotille.
Kävelen päivittäin lintuharrastukseni vuoksi milloin missäkin helsinkiläisillä lintupaikoilla, joskus myös iltaisin pöllöjen takia, enkä ole kuin yhden ainoan kerran nähnyt rotan ja siitä on yli kymmenen vuotta aikaa. Rottaa pelätään ja inhotaan, ja ilmeisesti joka ikinen rottahavainto päätyy valitukseksi ylemmälle taholle.
Minä valitan sitä, että ei ole erikseen paikkoja Helsingissä, missä on kyltti, että lintuja saa ruokkia. Haluan ruokkia lintuja paikassa, missä ei kukaan tule huutamaan, että niitä ei saa ruokkia, tai puhumaan rotista tai influenssasta.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin tykkää linnuista ja myös haluaa ruokkia niitä. Tuo rottakauhu ja lintuinfluenssapelko ovat median levittämä tarttuva hysteria. Ja ihmiset uskovat, kun media kirjoittaa. Yksi toimittaja kirjoittaa jutun, yksi ainoa ihminen on sitä mieltä — tämän moni lukija unohtaa.
Kävelin Töölönlahdella hiljattain yhtenä pakkaspäivänä ja pysähdyin hetkeksi sorsien kohdalle sulapaikkaan, missä niitä oli paljon. Minulla ei edes ollut leipää mukanani; muistaakseni kaivoin laukusta nenäliinaa. Suunnilleen kaikki linnut sulasta kömpivät tai lensivät luokseni ympäröiden minut ja minua harmitti, ettei ollut niille mitään. Ne olivat selvästi hyvin nälkäisiä.
Sitten huomasin ruokintakieltokyltin ja tästä oli seurauksena se, että en ole enää mennyt sinne lainkaan, koska en kestä katsella nälkäisiä sorsia. Ja ruokkia ei saa...
Jotkut ruokkivat salaa kuitenkin ja kestävät ohikulkijoiden haukkumisen ja huutamisen: "Etkö osaa lukea, niitä ei saa ruokkia... kvaak kvaak."
Terveisin Marja Saarinen
