SEY: Kaniininmetsästys on turhaa

Kaniinikeskusteluun on saatu viime viikkoina tunteenomaisia puheenvuoroja. Muutamat kansanedustajat ovat allekirjoittaneet lakialoitteen, jolla kaniini siirrettäisiin riistaeläimestä rauhoittamattomaksi eläimeksi. SEYn mielestä kaniini on pidettävä riistaeläimenä, jolloin sen sallituista pyyntimenetelmistä säädetään metsästyslaissa. Kaniinista ei saa tehdä rauhoittamatonta eläintä, sillä silloin sen voi tappaa kuka tahansa mielivaltaisin, mahdollisesti julminkin keinoin. Koko organisoitu kaniininpyynti aineellisten tuhojen vähentämiseksi on lopettava täysin turhana, sillä kokemukset muualta maailmalta osoittavat sen olevan tehotonta. Kaikki voimavarat on keskitettävä tuhoilta suojautumiseen.

Villikaniini on Suomessa luokiteltu riistaeläimeksi, jonka pyydystäminen on metsästämistä ja jonka sallitut pyyntivälineet ja -menetelmät määritellään metsästyslaissa. Lisäksi metsästystä harjoittavilla on oltava osoitettuna metsästystä koskevan säännöstön tuntemus sekä mahdollisesti ampumakoe.

Tärkeintä riistaeläimen statuksessa on se, että riistaeläimenä kaniini ei ole kenen tahansa vapaasti tapettavissa. SEYn mielestä villikaniini on ehdottomasti pidettävä riistaeläimenä. Kaniinista ei tule tehdä rauhoittamatonta eläintä, jonka saa tappaa maa-alueen omistaja tai haltija – eli käytännössä kuka tahansa.

Viime aikoina on uutisoitu verkkoansoihin pitkiksi ajoiksi takertuneista kaniineista. On todennäköistä, että eläimelle pitkittynyttä kärsimystä aiheuttavat pyyntikeinot lisääntyvät, jos kaniinilta viedään riistaeläimen status. Kaniinin luokitteleminen rauhoittamattomaksi eläimeksi tulleekin saamaan aikaan villiintyneen pyyntimenetelmien kirjon, jossa kaniineihin ärtyneet kansalaiset päästävät pupuja päiviltä mielivaltaisin keinoin. Tilannetta voisi verrata kokonaan kontrolloimattomaan rottasotaan, jossa lukemattomat rotat päättävät päivänsä tuskallisten ja eläinsuojelulainsäädännöstä piittaamattomien pyyntimenetelmien uhreina.

Kaniinikantojen suuruutta ei juuri pystytä säätelemään metsästyksellä, freteillä tai myrkyillä. Kaniineja pystytään hetkellisesti vähentämään, jolloin niiden elinympäristöön avautuu uusia asuintiloja, minkä seurauksena naaraskaniinit tuottavat enemmän poikasia niitä täyttämään. Saavutetaan tasapainotila, jossa populaatioon rekrytoituu saman verran uusia jäseniä kuin sieltä poistuu.

Etelä-Ruotsin kokemukset osoittavat, että kaniinien kanssa voi tulla toimeen. Kaniinit tuskin menestyvät Suomessa kaupunkialueiden ulkopuolella, sillä ne eivät viihdy havumetsissä, soilla tai yhtenäisillä peltoalueilla. Kaniinien määrää säätelevät Ruotsissa ketut, kissat ja koirat, huuhkajat ja tärkeimpänä myksomatoosi-tauti. Myksomatoosi leviää väistämättä myös Suomeen. Sen jälkeen tauti tappaa ylitiheät kaniinipopulaatiot yhä uudelleen. Ennen tätä kaniinikantoja voivat hillitä kylmät talvet.

Nykytilanne, jossa rakennuksia ja kasvillisuutta tuhoutuu, on tietysti kestämätön, mutta tappamiselle on olemassa järkevä vaihtoehto. Kaneilta on helppo suojautua: tarvitaan metalliverkkoa, jolla kasvit ympäröidään. Lisäksi voidaan istuttaa sellaisia ruohovartisia kasveja, pensaita ja puita, joita kaniinit eivät syö mielellään. Isommat arat alueet kuten siirtolapuutarhat tai kasvitieteelliset puutarhat täytyy ympäröidä kokonaan suojaverkolla. Sen jälkeen kaniinit hävitetään asiallisin keinoin tältä alueelta.

Useat asiantuntijatkin ovat joutuneet myöntämään, että kanikannan rajoittaminen on käytännössä mahdotonta. Erilaiset pyyntitoimenpiteet ovat osoittautuneet tehottomiksi, ja ne aiheuttavat eläimille pelkästään turhaa stressiä ja kärsimystä. SEY kysyykin, miksi ja kenen tahdosta näitä tehottomia, usein julmia ja todennäköisesti hyvin kalliita metsästystoimenpiteitä jatketaan. Lisäksi SEY ehdottaa, että kaniinien tappamiseen käytetyt resurssit suunnataan tuhoilta suojautumiseen, mikä olisi veronmaksajienkin kannalta huomattavasti kustannustehokkaampaa.

Kaniineista ärtyvien kansalaisten olisi hyvä muistaa, että kaniini on ilmestynyt kaupunkikuvaan nimenomaan ihmisen oman toiminnan johdosta. Lemmikkikaneja on joko päässyt karkuun tai tahallisesti hylätty luontoon. Jokaisen tulisi myös pitää mielessä, että kaniini on herkkä ja kärsimyskykyinen nisäkäs siinä missä lemmikkikoira tai kissakin.


Lisätietoja:

Toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö helina.ylisirnio(at)sey.fi, p. 050 371 2740