Sienitautinen laiheliini
Tosikertomus
"Etsimme toista kissaa perheeseemme. Selailin internetissä lemmikkien myyntipalstaa, taas kerran. Olin katsellut erityisesti persialaiskissoja, jopa laittanut hintakyselyjä kasvattajille, mutta opiskelijabudjettini ei taipunut 600 euroon."
"Nyt palstalla oli ilmoitus persialaiskissan mustasta urospennusta. Ilmoituksessa vihjattiin, että pennun sen hetkinen elämä ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta että se alkaisi olla nyt sen verran terve, että olisi valmis muuttamaan uuteen kotiin."
"Haimme kissanpennun ihmiseltä, joka itse kasvatti koiria. Myyjä selosti, että hän oli ensin ostanut itselleen pennun eräästä kissalasta ja seuraavana päivänä hakenut tämän nyt myytävänkin pennun pois, koska se oli ollut niin huonossa kunnossa. Hänen mukaansa pentueen muut pennut olivat siihen mennessä jo saaneet kodin."
"Myytävänä oleva persialaispentu oli pieni ja laiha, ja siinä oli pieniä karvattomia läiskiä. Myyjä väitti läiskien olevan "vauvan karstaa", johon auttaa rasvaaminen. Ostimme kissan 250 eurolla. Kissalla ei ollut rekisteritodistusta, emmekä saaneet myöskään tietää kasvattajan tai kissan vanhempien nimiä."
"Kotona alkoi pikkupennun kuntoutus. Ravinnelisien, pesemisen ja ihon sinnikkään öljyämisen avulla tilanne alkoi jo näyttää siltä, että karva kasvaisi takaisin. Mutta tarkalleen kahden viikon kuluttua kissan saapumisesta koiramme silmän alle ilmestyi karvaton läikkä. Pieni, mutta täysin samanlainen kuin kissalla. Soitin saman tien eläinlääkärille, ja jo puhelimessa kuulin, että luultavasti kyseessä on sieni-infektio."
"Eläinlääkärissä kissalta otettiin sienitesti. Tuloksien saapumisessa menisi kaksi viikkoa, mutta koska epäily oli vahva, lääkitys aloitettiin heti. Pikkukissalla oli myös flunssa. Nenä ja silmät vuotivat."
"Lisäksi minä ja mieheni saimme lääkityksen sieni-infektioon, sillä sienitartunta siirtyy eläimistä myös ihmisiin. Samalla jatkoin kissani menneisyyden selvittämistä ja hain lisätietoja sienitartunnasta. Internetin kautta sainkin yhteyden ihmisiin, jotka tiesivät, kuka kasvattaa näitä sienisiä kissoja."
"Kasvattaja oli rekisteröintikiellossa muun muassa myytyään alaikäisiä kissoja, myytyään niitä torin laidalla auton takaosasta, myytyään sairaita kissoja, pennutettuaan kissojaan liikaa jne. Toiset samasta kissalasta kissan ottaneet kertoivat omista sairaista ja osa menehtyneistä kissoistaan. Kissoilta oli löytynyt tarttuvia tauteja muun muassa FelV, FiV, FiP, sienitartuntoja, kissaflunssaa ja korvapunkkeja. Pennut olivat olleet laihoja, matoisia ja aliravittuja. Kasvattajalla oli persialaisten lisäksi muitakin rotuja kasvatuksessa."
Tehtailu vain jatkuu
"Vuosi kissan meille tulon jälkeen sain viestin mieheltä, jonka kautta pentumme oli alun perin lähtenyt kiertoon. Hän oli ottanut tältä nimenomaiselta kasvattajalta useita kissoja etsiäkseen niille uudet kodit, sillä kasvattaja ei enää jaksanut pitää kaikkia kissojaan. Nämä kissat olivat olleet huonossa kunnossa. Kissat ottanut mies oli antanut eläimet eteenpäin sillä ehdolla, että ne viedään eläinlääkärin tarkastettavaksi heti.""Meidän pentumme oli ilmeisesti mennyt ensin yhteen kotiin, josta se oli jälleen myyty eteenpäin sille naiselle, jolta me sen lopulta ostimme. Kissat alun perin ottanut mies otti minuun yhteyttä, koska toivoi minun kertovan kissan kunnosta kasvattajan asuinkunnan kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärin lisäksi myös paikallinen eläinsuojeluvalvoja yritti saada kasvattajan toimintaa loppumaan."
"Sain yhteyden myös henkilöön, joka oli hakenut oman pentunsa suoraan tältä kasvattajalta. Pieni asunto oli ollut täynnä koiria, matelijoita, jyrsijöitä ja kissoja. Kasvattajan omilla kissoilla oli ollut kaksi pentuetta ja lisäksi oli yksi muualla kasvatettu pentue myynnissä. Ostetulla pennulla oli ollut korvapunkkeja, sisäloisia, alkava flunssa sekä silmätulehdus."
"Nyt kissani on onneksi terve, kaunis ja mukava. Mutta kasvattaja jatkaa edelleen toimintaansa. Sairaat kissat lisääntyvät ja sairaita kissoja lähtee sieltä jatkuvasti eteenpäin. Lisäksi hän ostaa ja myy muita eläimiä jatkuvasti."
"Rahaa meni kissan hoitamiseen vähintään saman verran kuin olisi mennyt rekisteröityyn mutta terveeseen kissanpentuun: lääkärikäynnit ja lääkitykset sille ja kahdelle muulle eläimelleni sekä itselleni pennun ostohinnan lisäksi. Myös asuntomme siivous sienestä vei aikaa ja rahaa. Nyt voin vain olla onnellinen siitä, että kissa vielä elää. Jos se olisi ollut vielä vakavammin sairas, en olisi saanut mitenkään takaisin rahoja, jotka siihen menivät, eikä mikään olisi korvannut itse kissan menetystä.
En tiedä kuinka moni sieltä ostetuista kissoista on vain kuollut. Tai kuinka moni on lopetettu liian sairaana tai hoidoista huolimatta. Olen pitänyt asiaa esillä parhaani mukaan, jotta jokainen, joka harkitsee ostavansa paperittoman kissan, katsoisi vielä ympärilleen ja miettisi mihin on todella varaa. Ja katsoisi sitten omaan sydämeensä: sairas pentu voi sattua myös omalle kohdalle ja rakkaan lemmikin menettäminen on aina raskasta, puhumattakaan tällaisen kasvatustoiminnan epäeettisyydestä muuten."
