Liikenteessä loukkaantunutta eläintä ei saa jättää heitteille
Jos joutuu eläinkolariin, on toimittava nopeasti ja tehtävä arvio eläimen tilasta. Pienen eläimen ollessa kyseessä on eläimen välitön lopettaminen usein armollisinta. Jos et tiedä, mitä tehdä, saa mm. polisiilta neuvoja ja apua.
Loukkaantuneiden eläinten heitteillejättö liikenteessä on vakava ongelma. Oma moraali on ratkaisevassa asemassa siinä, auttaako vai ei liikenteessä loukkaantunutta eläintä. Tietoa keräämällä ja ikävään tilanteeseen jo etukäteen varautumalla osaa tarpeen tullen toimia järkevästi ja rauhallisesti. Millään valvonnalla tai pakolla ei tilannetta pystytä parantamaan.
Loukkaantuneet nisäkkäät pyrkivät usein viimeisillä voimillaan raahautumaan tieltä syrjemmäksi. Linnut taas jäävät monesti kyhjöttämään tien reunalle. "Jos eläin on liikuntakyvytön, halvaantunut tai voimakkaasti räpiköivä, tai jos siltä on selkeästi raaja poikki, niin lopettaminen on luultavasti edessä. Myös eläimen silmistä, varsinkin linnuilla, voi päätellä, onko se pelastettavissa", kertoo Helsingin yliopiston pieneläinklinikan eläinlääkäri Einar Eriksson.
Lievästi loukkaantuneet linnut saattavat jonkin ajan kuluttua elpyä pökerryksestään ja lähteä omin voimin lentämään. Ne voi pyrkiä siirtämään turvallisempaan paikkaan käärimällä ne varovasti pyyhkeeseen tai johonkin vaatteeseen. Samoin eläin voidaan siirtää esimerkiksi pahvilaatikkoon, jos se päätetään viedä hoitoon.
Rukkaset tai hansikkaat ovat hyvä apu eläintä koskettaessa. Omia silmiä on suojattava, sillä monilla linnuilla on terävä, vahva nokka sekä yllättävän nopea niskan liike. Pienpetoja, kuten kettuja ja supikoiria käsiteltäessä on huolehdittava, että ne eivät pääse puremaan, vaikka rabiesvaara ei Suomessa olekaan kovin ilmeinen. Suurpetoja ei saa lähteä omin neuvoin jäljittämään, vaan haavoittuneesta pedosta on heti ilmoitettava poliisille.
Jos eläin on niin heikkokuntoisen oloinen, että se täytyy tappaa, niin touhussa ei kannata olla kovin herkkätunteinen. Pää ja niska ovat olennaiset kohdat, ja työkaluksi kelpaa vaikka autolapio, renkaanvaihtotunkki tai eläimen kokoon nähden riittävän suuri kivi. Kohdista voimakas isku eläimen kallon leveimpään kohtaan ja varmista, että eläin on kuollut.
Mikäli eläintä ei pysty itse lopettamaan, on paikalle pyydettävä asiasta vastaava viranomainen: poliisi, kunnaneläinlääkäri, pelastuslaitoksen tai metsästysseuran edustaja. Lintujen osalta apua voi saada paikallisesta lintuyhdistyksestä. Yksinkertaisinta, yleensä myös nopeinta ja varminta on soittaa poliisille.
Liikennekuolemat näkyvät eläinkannoissa
Vaikka liikenne tappaa miljoonia eläimiä, niin sen ei ole todettu vähentäneen eläinkantoja merkittävästi. Useimpien eläinlajien kuolleisuus on joka tapauksessa varsin suuri monista eri syistä.
Kuitenkin useissa maissa tiedetään, että paikallisesti onnettomuudet maanteillä saattavat heijastua selvästi eläinten määriin. Englannista, Saksasta, Ruotsista ja Suomesta saaduista tuloksista selviää, että esimerkiksi paikalliset saukko-, siili-, mäyrä-, tikka-, kehrääjä-, tornipöllö-, käärme- sekä sammakkokannat ovat kärsineet selvästi liikenteestä. Myös ilveksen liikennekuolemista ollaan huolissaan.
Ruotsissa arvioidaan, että liikenteessä kuolee joka vuosi yli 30 000 metsäkaurista, lähes 8 000 hirveä (vastaa samaa määrää mitä kolmisensataa sutta kuluttaisi vuodessa ravinnokseen), 16 000 mäyrää ja 6 000 kettua. Muista eläimistä tilastot ovat yhtä murheellisia: jänis 50 000 kuolemaa vuodessa, siili 6 000, orava 20 000 ja niin edelleen.
Tielaitoksen mukaan Turussa tehdyssä nisäkästutkimuksessa korkein kuolleisuus mitattiin myyrillä, ja yllättäen myös lepakoita kuoli paljon. Isoista eläimistä kissat ja jänikset menehtyivät useimmin. Linnuista tutkimuksen mukaan kuoli eniten kuolivat peippoja, keltasirkkuja, västäräkkejä ja varpusia.
Lähteenä käytetty Riku Cajanderin kirjoitusta Eläinten ystävässä 1/2004
KUN TÖMÄHTÄÄ - AUTOILIJAN OHJEET ELÄINKOLARIN SATTUESSA
1. Pysäytä autosi, mutta varo muita autoja. Loukkaantunutta eläintä on autettava, sanoo jo lakikin. Kuolleelta näyttävä eläin voi olla halvautunut tai liikuntakyvyttömäksi ruhjoutunut. Jos et auta sitä, se voi joutua odottamaan kuolemaa jopa useita päiviä.
2. Lähesty eläintä rauhallisesti, vältä äänekkyyttä ja äkkinäisiä liikkeitä. Varaudu siihen, että eläin voi puolustautua tai paeta vammautuneena, kun sitä kosketaan.
3. Loukkaantunut eläin on päästettävä kärsimyksistään tai toimitettava hoitoon. Jätä hoitotoimenpiteet asiantuntijoille. Eläimen hoitaminen vaatii osaamista. Loukkaantuneita luonnoneläimiä hoitavat ainakin kunnaneläinlääkärit, muutamat eläinhoitolat ja vapaaehtoiset. Yhteystiedot saat poliisilta.
4. Jos olet neuvoton, pysäytä ohiajava auto, pyydä apua lähimmästä talosta tai poliisilta.
5. Muista, että eläimen heitteillejättö on rikos.
JOS ELÄIN ON ISO
1. Hälytä paikalle poliisi.
2. Loukkaantuneena pakenevan eläintä ei pidä seurata. Se asettuu todennäköisesti aloilleen lähistölle. Se löydetään myöhemmin jälkikoiran avulla.
3. Älä yritä lopettaa isoa eläintä lapiolla tai muulla työkalulla. Suurikokoinen eläin on lopetettava ampumalla. Jos poliisi ei pääse paikalle, kysy apua lähimmästä talosta.
JOS ELÄIN ON PIENI
1. Lopeta pahasti vammautuneen eläimen kärsimykset. Käytä kookasta kiveä, vankkaa pulttiavainta, tunkkia tai tukevaa kalikkaa. Kohdista voimakas isku eläimen kallon leveimpään kohtaan. Varmista, että eläin on kuollut.
2. Loukkaantunut kissa ja koira pitää toimittaa eläinlääkärin hoitoon. Ne voivat olla omistajalleen korvaamattoman arvokkaita. Kissasta ja koirasta pitää aina ilmoittaa kunnalliseen löytöeläinten talteenottopaikkaan ja poliisille.
3. Lievästi loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen voi toimittaa hoitoon lähimpään eläinpuistoon, eläinhoitolaan tai joihinkin paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin tai vapaaehtoisille. Kysy puhelinnumeroa poliisilta. Pakkaa eläin ilmavasti vahvaan pahvilaatikkoon. Muista kuitenkin, että kuljetus voi joskus olla vain eläimen kärsimysten pitkittämistä.
4. Kuollut eläin tulee siirtää tieltä syrjään. Voit myös auttaa tutkijoita lähettämällä eläimen esim. Helsingin yliopiston eläinmuseolle. Lisätietoja: http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/naytteet.htm
Eläimet ja liikenne (pdf) (2.7 MB)

