Miten voin auttaa siiliä?
Siili on kaikille tuttu pihamaiden eläin, joka mennä tuhistelee kesäiltaisin ruuanhaussa asuntojen lähellä. Vaikka se on luonnonvarainen eläin, se on kiitollinen ihmisen avusta ja sen elämää voi helpottaa monin tavoin.
Anna siilin olla rauhassa
Siili on luonnonsuojelulailla rauhoitettu eläin. Sen vangitseminen ja vahingoittaminen on kielletty.
Siili synnyttää juhannuksen aikoihin yleensä 3-7 poikasta. Heinäkuun puolivälin jälkeen ne alkavat liikkua pesän ympäristössä ja maistella kiinteää ruokaa, mutta emo imettää niitä vielä. Illalla emo lähtee etsimään ruokaa ja palaa aamuyöllä imettämään poikasiaan. Elokuun alkupuolella emo lopettaa imettämisen ja poikaset alkavat itse huolehtia ruuanhankinnastaan.
Siiliperheiden on annettava opetella elämää rauhassa. Moni siilipoikue on menehtynyt, kun emo on ajattelemattomasti siirretty kesken poikasten hoivaamiskauden pois asuinsijoiltaan jonnekin, minne siilin toivotaan asettuvan.
Siili on hyvin avuton eläin, jonka saa helposti kiinni ja joka säikäytettynä kääriytyy paikoilleen palloksi. Monet siilit ovat surullista kyllä joutuneet lasten julmuuden kohteiksi. Sellaiseen osallistuneille jää häpeälliset muistot kannettavaksi.
Siilin ruokkiminen
Yleisin siilin auttamiskeino on ruokkiminen. Kesällä luonnossakin riittää siileille syötävää, mutta ruokinta auttaa niitä lihottamaan itseään talvihorrosta varten.
Sopivaa ravintoa siilille ovat kypsytetty liha tai kala ja koiran-tai kissanmakkara sekä tuoreet, vähäsuolaiset ruuantähteet. Maitoa ei nykyään pidetä sopivana ravintona siilille.
Ruokintapaikka ja -astiat täytyy pitää erittäin puhtaina, ja kädet täytyy pestä huolellisesti aina siilin astioiden käsittelyn jälkeen, sillä siileissä saattaa olla salmonellaa. Jos ruokintapaikalla käy monta siiliä, ruokaa pitäisi asettaa useampaan paikkaan. Muuten siilit voivat nahistellessaan vahingoittaa toisiaan. Siilin syömistä on hupaisaa katsella ja kuunnella, sillä se maiskuttelee kuuluvasti.
Syksyllä ruokintaa pitää jatkaa niin kauan kuin siilit ovat liikkeellä.
Siilit ja liikenne
Siilejä kuolee autojen alle tuhansittain joka vuosi. Keväällä auton alle jää varsinkin uroksia, jotka liikkuvat kiima-aikana laajalti. Keskikesällä yliajetuksi joutuu useimmiten ruokaa etsivä emosiili, ja silloin koko pesue menehtyy eroon kuoltua. Aja hiljaa ja tarkkaavaisesti siilien asuinalueilla! Siilit ovat liikkeellä juuri silloin kun muu liikenne ei estä ajamasta kovaa.
Puutarhanhoito
Parasta ympäristöä siilille ovat luonnonmukaiset pihat ja puutarhat, joissa on monenlaista kasvillisuutta ja risu- tai lehtikasoja. Siellä on siilille suojaisia kulkureittejä, pesäpaikkoja ja paljon kovakuoriaisia, etanoita, toukkia ja matoja ruuaksi.
Liian siistillä pihalla siili ei viihdy. Ainakin jonkin osan pihasta voisi ehkä jättää vähemmälle hoidolle. Siiliystävällisellä pihalla ei käytetä myrkkyjä. Kerro muillekin, millainen elinympäristö on siilille hyvä.
Marjaverkoille on vaihtoehtoja
Marjapensaiden suojaverkot ovat julmia siilipyydyksiä. Paljon luontoystävällisempää on nikkaroida niiden tilalle kehikot rimoista ja katiskaverkosta — jokaiselle pensaalle viisi kehikkoa. Ne liitetään rautalangalla toisiinsa, kun suoja pystytetään. Toinen vaihtoehto on, että pensaat ympäröidään maassa seisovalle katiskaverkolla ja marjaverkkoa käytetään vain kiristettynä kattona. Seipään nenään ripustettavat haukankuvatkin voivat auttaa pitämään linnut poissa marjojen syönnistä.Se vaiva ja rahanmeno, joka ehkä aiheutuu verkkojen korvaamisesta muilla keinoilla, korvautuu hyvänä mielenä, kun eläimet eivät joudu kitumaan verkossa omien marjojen takia. Jos ei millään voi luopua verkoista, kannattaa hankkia ainakin karkeakuituiset verkot ja heittää vanhat nailonlankaiset pois. Verkon helma on lisäksi kiristettävä oksien alle niin korkealle, etteivät siilit voi takertua siihen. Verkon lievettä ei saa liehua yhtään irrallaan! Vanhat verkot kääritään tiukkaan pakettiin, etteivät ne toimi ansoina vielä jätteiden joukossakin.
Marjaverkosta vapautettava siili pitää aina tarkastaa perusteellisesti, ettei lankaa jää jalkojen ympärille tai muualle. Siili asetetaan tasaiselle alustalle ja odotetaan, että se lähtee kävelemään, ja jokainen jalka tarkastetaan. Jalkoihin kiertynyt lanka syövyttää syviä ja tuskallisia haavoja, joihin siili voi kuolla. Vammautunut siili on toimitettava eläinlääkärin hoitoon! Loukkaantuneita luonnoneläimiä ottaa vastaan ainakin kunnaneläinlääkäri.
Jos joutuu käsittelemään siiliä, pitää muistaa aina pestä kädet hyvin heti sen jälkeen.
Roskat ovat vaarallisia
Säilyke- ja jogurttipurkit, juomatölkkien muoviset rengaspidikkeet ja kaikenlaiset langat ja siimat ovat siileille vaarallisia. Siili voi juuttua niihin kiinni ja kuolla. Eläinten ystävä ei koskaan heitä roskia ympäristöön!
Talvipesä siilille
Siilien selviämistä talvesta voi auttaa talvipesällä. Sellaisen voi askarrella itse tai ostaa valmiina.Hyväksi todetut mitat pesälaatikolle ovat: seinien pituus 46 cm, korkeus 30 senttiä, oviaukon korkeus 15 senttiä, leveys 12 senttiä. Samalle sivustalle oviaukon kanssa tehdään noin 4 sentin suuruinen tuuletusaukko. Kulmien sisäpuolelle naulataan rimat tueksi. Pohjaa laatikkoon ei tehdä. Katosta tehdään irrotettava ja reilun kokoinen.
Pesälaatikkoon kuuluu myös sisustus. Pohjalle laitetaan noin viiden sentin kerros kuivia lehtiä. Sen jälkeen laatikko täytetään löyhästi kuivilla heinillä. Oviaukko jätetään avoimeksi. Pesän lähelle (ei sisään) voi laittaa ruokaa tarjolle, niin siili huomaa pesän varmemmin.
Pesälaatikko sijoitetaan paikalleen jo kesällä, jotta siili ehtii hyväksyä sen. Laatikko laitetaan rauhalliseen paikkaan ja sellaiseen kohtaan, johon ei kerry sadevettä eikä keväällä lumen sulamisvettä.
Laatikko pidetään samassa paikassa vuoden ympäri. Kesällä siili voi käyttää sitä päivisin tai jopa poikaspesänä. Pesän sisustus vaihdetaan joka kevät ja syksy. Kuivia heiniä ja lehtiä kannattaa pitää säilössä ilmavassa paikassa riittävä määrä.
Auta hangessa harhailevaa siiliä
Siili ei talven aikana syö eikä juo mitään. Selvitäkseen talvihorroksesta sen täytyy painaa syksyllä vähintään 600 grammaa. Talven aikana kuolee jopa yli puolet edelliskesän poikasista. Myöhään syksyllä liikkeellä olevat siilit ovat yleensä poikasia, jotka eivät ole saaneet itseään riittävästi lihotetuksi talvea varten.
Pieneltä näyttävää siiliä ei saa noin vain ilman pätevää syytä kiiruhtaa ottamaan kotihoitoon. Paras tapa auttaa talven uhkaamaa, alipainoista siiliä, on tarjota sille ruokaa ulos ja varmistaa, että saatavilla on kunnon pesäpaikka, esim. pesälaatikko. Sopivaa lihotusruokaa on vaikkapa rasvainen jauheliha.
Siili voi herätä myös kesken talven tai liian aikaisin keväällä. Se on pahassa pulassa, ellei ihminen auta sitä tarjoamalla ruokaa ja uutta, kuivaa pesäpaikkaa. Lumihangessa siili ei selviä omin neuvoin, ja se voidaan joutua ottamaan sisälle hoidettavaksi.
Lämpimässä hoidettu siili pitää totuttaa uudestaan kylmään vähitellen. Ennen kuin se vapautetaan, sen täytyy olla niin hyvässä kunnossa, että se selviytyy. Uusi hyvä talvipesä järjestetään ulkosalle paikkaan, johon sulamisvedet eivät valu. Silliä ruokitaan ja sillä pidetään vettä saatavilla, kunnes se vaipuu horrokseen.
Siili on kotihoidossa melkoinen sottapytty. Vaikka se kesyyntyy helposti, pitää aina muistaa, että se ei ole lemmikkieläin saatikka leikkikalu. Siilin ottaminen lemmikiksi on kiellettyä, kuten kaikkien muidenkin luonnonvaraisten eläinten.
Siilien hoito-ohjeita kannattaa kysyä luonnoneläinten hoitoloista. Esimerkiksi Korkeasaaren eläintarhassa vastataan luonnoneläinten hoitoon liittyviin kysymyksiin puhelinnumerossa (09) 3103 78 87.
Kannattaa tutustua myös Siili kiikarissa -sivustoon, josta löytyy valtavasti tietoa siilistä.
