SEY - Etusivulle
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto
Tulosta sivu

Käärme pussilakanassa, pöllö pesuhuoneessa


Kaksi nuorta kyhmyjoutsenta ja aikuinen laulujoutsen. Eläinsuojeluvalvoja joutuu jos jonkinlaisiin tilanteisiin. Yhtä on mummo lyönyt, toisella on ollut täysi työ saada kana pois parvekkeelta. Onneksi useimmissa tapauksissa käy lopulta hyvin.

Palomiesten soututreeni


Minulle tuli ilmoitus joutsenesta, joka oli selvästi pulassa. Se oli kököttänyt useita päiviä samassa paikassa kahden muun joutsenen uiskennellessa vieressä. Menin katsomaan, ja siellä joutsen näytti vastarannalla olevan. Soitin palokunnalle. Urheat palomiehet saapuivat veneineen ja soutivat joutsenta pelastamaan.Kuva: Anja Eerikäinen

Lähestyessään kohdetta miehet puhkesivat nauruun, mutta soutivat loppuun asti — ja toivat minulle risan, valkoisen muovipaljun! Minä siinä pahoittelemaan ja sadattelemaan kiikarin jäämistä juuri tällä kertaa pois autosta. Palomiehet totesivat, että kyllä soutu sisäurheilun voittaa: heillä olisi juuri samaan aikaan ollut rankka treeni. Tuumattiin yhdessä, että onnihan se vain oli, ettei joutsen ollutkaan pulassa!



Henki juoksunopeuden varassa

Kurjista jutuista pahin oli se, kun juoksin kerrostalon rappuja alas karkuun mieleltään sairasta naista. Onneksi voitin juoksussa, sillä jälkeenpäin tajusin, että jos olisin jäänyt kiinni, henki olisi voinut mennä. Myöhemmin nainen kävi myös poliisien kimppuun. Hänet vietiin pakkopaidassa hoitoon. Ilmoitus oli aiheellinen, ja sen tekijä oli naisen oma tytär.

Mummo löi

Kerran vanha mummo löi minua nyrkillä, ja kerran erään kennelin omistaja teki rikosilmoituksen, että olen myrkyttänyt talon koirat. Se oli olevinaan pila: kukaan ei ollut tehnyt koirille mitään.

Alaston isäntä pakkasessa

Menin loukulla pyydystämään villiintyneitä kissoja. Pakkasta oli noin kymmenen astetta. Isäntä tuli alasti ulos näyttämään, missä kissat majailivat. Minä vain kehotin häntä pukeutumaan, ettei hän vilustuisi.

Kuollut käärme ei kärsi

Sain ilmoituksen tiikeripythonin huonoista oloista. Käynnin yhteydessä selvisi, että käärme oli kuollut kolme vuotta aikaisemmin.

Säälistä hylätyt

Kissa oli "epähuomiossa" jäänyt muuttokuormasta. Entiset naapurit ruokkivat sitä kesän ja yrittivät turhaan tavoittaa sen omistajia. Sain ilmoituksen ja löysinkin paikalta kaksi kissaa. Omistajat olivat jättäneet ne, kun perheeseen syntyneellä lapsella oli todettu allergia ja kissojen lopettaminen oli kuulostanut heistä niin julmalta. Toiselle kissalle löytyi hyvä koti läheltä sen entisiä asuinsijoja, ja toinen asuu nyt meidän luonamme.

Pelottava paikka

Joulun alla sain ilmoituksen noin 70-vuotiaasta poikamiesisännästä, jolla oli sika kylmässä navetassa. Ajoin pihaan. Navetassa oli katto notkollaan, pihalumessa kinttupolku, ei tietä. Kaikkialla lojui lumen peittämää rojua. Porraspielessä oli verta, samoin lumessa. Mielessäni takoi hätänumero 112, ja puristin kännykkää kädessäni, kun kolkutin kuistin ovea. "Sissään, elä vieras pelästy, teurastin justiisa sijan ku navetassa on liian kylymä." Isäntä oli kumauttanut sikaa kirveen hamaralla päähän ja laskenut veret ämpäriin ja sen ympärille, ja näky eteisessä oli sen mukainen. Änkytin ovella, kuka olin ja miksi tulin. Isäntä tokaisi, että "olet tyttö myöhässä, niinku näet, sika on hengetön". Niinhän se oli. Lähdin kotiin.

Hevoset ahtaalla

Täysin muistamaton isäntä asui mieleltään sairaan pojan kanssa. Heidän pihassaan oli pieni riihi ja vähän kauempana lato, jonka seinärakoja oli laudoilla tukittu. Kysyin hevosista, joista olin saanut ilmoituksen. Isäntä lähti näyttämään tietä lumessa, jossa ei näkynyt mitään polkua hevosten luo. Ladossa olevat kaksi hevosta olivat molemmat kuin luuta ja nahkaa. Lantakerros oli niin korkea, etteivät ne mahtuneet edes seisomaan suorassa.

Vastuu voitti surun

Tälle kesälle sattui tapaus, jossa eläinlääkärin kanssa lopetimme sairaan saksanpaimenkoirauroksen, joka oli ollut puutteellisella hoidolla jo toista vuotta. Tilanne oli surullinen, mutta olin tyytyväinen itseeni, kun sain omistajan tekemään lopettamispäätöksen kanssamme hyvässä yhteisymmärryksessä.

Liikkuvaa likapyykkiä

Ensimmäisen kerran jouduin tekemisiin käärmeiden kanssa, kun sain hälytyksen naapurikuntaan. Nuorimies oli saanut häädön. Asunnon nurkkaan oli jätetty jätesäkillinen roskaa ja iso laatikko, jossa näytti olevan nuorenmiehen kuukausien likapyykki. Isännöitsijän ryhtyessä tyhjentämään laatikkoa jätesäkkiin hänen kätensä osui johonkin liikkuvaan. Pyykkien alta löytyi yli nelimetrinen tiikeripython. Isännöitsijä pakeni ja soitti poliisiin, josta otettiin yhteyttä minuun. Koskaan en ollut käärmeitä käsitellyt, mutta sain kuin sainkin ujutettua otuksen mukaan ottamaani pussilakanaan. Toin sen eläinhoitolaan, josta se myöhemmin sijoitettiin käärmeitä harrastavalle ystävälleni.

Lampaat parkkipaikalla

Viime kesänä minut hälytettiin paikalle, kun kotieläintilan pysäköintialueelle oli jätetty umpinainen vuokraperäkärry, jonka sisällä oli kuusi lammasta. Kärryssä ei ollut muuta ilmanvaihtoa kuin kämmenen kokoinen ritilä, ja ulkolämpötila lähenteli 30:tä astetta. Lampaille oli jätetty vain säkillinen mätiä perunoita ja tyhjä vesisaavi. Onneksi minulla oli jo tuolloin käytössäni eläinsuojeluauto — pakettiauto, jossa oli vetokoukku — ja sain tuotua lammaskuorman eläinhoitolaan. Lampaat oli ilmeisesti varastettu, koska osa niistä karitsoi myöhemmin. Asian rikoskäsittely on vielä kesken.

Onnellinen loppu

Joku oli heittänyt kissanpennun parvekkeelta. Se löytyi pensaikosta vasta kolmen päivän kuluttua, toimitettiin poliisille, sieltä eläinlääkärille ja sitten löytöeläinhoitolaan. Tapauksesta tehtiin rikosilmoitus, mutta tekijää ei saatu selville, vaikka oli silminnäkijäkin. Onneksi kissan kävi hyvin. Lonkan vaurio saatiin korjattua, ja kissa sai uuden, hyvän kodin.

Öinen kylpijä

Olen ajanut autoa joutsenen koputellessa nokallaan ovenkahvaan takapenkillä ja tullut kotiin joutsen kainalossa. Olen yöpynyt mökillä joutsenen kanssa; keskellä yötä se pulahti kylpemässä vesisaavissa. Pöllön hain kesken työpäivän kotiin ja soitin miehelleni, että "älä vain avaa pesuhuoneen ovea, kun siellä on suopöllö".

Tehokasta tiedonkulkua

Kerran sain ilmoituksen kahdesta samalla kylällä olevasta koirapaikasta. Ilmoittaja soitti jonkun toisen puhelimesta. Kun menin kylälle, kaupalla jo tiedettiin: "Ai nyt olet tullut". Puhelimen omistaja siis oli kuullut tarkastusajan ja tiedottanut laajasti asiasta. Ensimmäisessä paikassa oli hankittu kopinkorjaustarvikkeet valmiiksi, ja korjaus alkoi heti lähdettyäni. Toisessa paikassa oli kyse "likaisesta" koirasta, jota oltiin pesemässä juuri kun menin. Kahviakin olisi tarjottu, kun olin niin kaukaa tullut.

Jääräpäinen isäntä

Sain ilmoituksen lampaasta, jolla oli pieni häkki ilman säänsuojaa, ja aurinko porotti. Isäntä avasi oven, mutta kuultuaan asiamme hän alkoi huutaa ja kirota ja käski meidän häipyä. Mies väitti, ettei lampaalla ole hätää eikä hän aio tehdä mitään muutoksia sen oloihin. Jäimme kuitenkin seuraamaan tilannetta, ja näimme kuin näimmekin miehen hakevan lampaan. Se pökki miestä koko matkan, ja mies sai kyytiä. Me nauroimme autossa. Mies vei lampaan parempaan paikkaan navettaan, vaikka oli juuri meille kivenkovaan väittänyt, ettei lammasta siirrä.

Kana kerrostalossa

Perhe oli ottanut kanan, jota he pitivät kerrostalon parvekkeella. Kävin puhumassa, ettei se käy, jolloin he siirsivät sen saunaan. Piti ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja terveystarkastajaan, ennen kuin kana saatiin pois.

Villi kolli ja vaaleanpunaiset alushousut

Tämä tapahtui 1970-luvun alussa, jolloin olin vielä kirkassilmäinen kaksikymppinen. Valtava villikissakolli oli koko kesän terrorisoinut ihmisten hoitokodin keittiötä tulemalla sisään ikkunasta tai ovesta, varastamalla herkkupaloja ja jopa merkkaamalla reviirinsä keittiössä. Nyt se oli jollain tavalla saatu ahdistetuksi osastonhoitajan työhuoneeseen lukkojen taakse.

Saapuessani paikalle oli vastassa punoittava osastonhoitaja, joka tuloksetta oli yrittänyt ajaa kollia isoon laatikkoon. Sekä hoitaja että kissa olivat jo melkein paniikissa. Joko minä tai puinen kissaloukkuni haisi epämiellyttävältä, koska saapuessani kolli vauhkoontui täysin ja alkoi kiivetä kirjahyllyille ja pöydille ja hurjaa vauhtia ryijyä myöten melkein kattoon asti. Niin se jatkoi kierros toisensa jälkeen ympäri huonetta, kunnes se löysi ikkunasta antiikkiset, käsin nyplätyt pitsiverhot. Niitä pitkin se yritti kiivetä ylös sillä seurauksella, että verhoista jäi muistoksi vain kasa valkoista lankaa ikkunalaudalle.

Hoitaja joutui täysin pakokauhun valtaan, hyppäsi kirkuen kirjoituspöydälleen ja veti hameensa päänsä yli paljastaen ajanmukaiset pitkäpunttiset, lohenpunaiset aluspöksyt, joiden punttien kuminauhassa oli pienet, söötit rusetit. Ilmeisesti hoitajan huutoon kyllästyneenä kissa meni piiloon kissaloukkuun, ja sirkus päättyi siihen.

Minä totesin mielessäni, että äitimuori oli sittenkin oikeassa sanoessaan, että "aina pitää olla siistit alusvaatteet, kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu". Tällä kertaa ei tosin kukaan joutunut sairaalaan, mutta koskaanhan ei tiedä, mitä tapahtuu, kun eläinsuojeluvalvoja saapuu.


Lainaukset:
Tiina Ahokas, Haukipudas, Tarja Hakala-Koivusalo, Sumiainen, Krister Hollmérus, Porvoo, Saila Keskitalo, Muonio, Marja-Leena Kotro, Savonlinna, Risto Kyngäs, Kokkola, Heidi Leyser, Turku, Sirkka-Liisa Oksanen, Perniö, Sinikka Rauma, Ruukki, Saija Sivula, Valkeakoski, Kristina Smulter, Vaasa, Pekka Vallenius, Varkaus, Marja-Leena Virtanen, Salo.

    
Koonnut Marika Salin