Kouluaineisto "Oi niitä aikoja"
ELÄINTEN VIIKKO 4.—10.10.2004
Luetun ymmärtämistehtävä yli 7-luokkalaisille
Tutkimus edistää eläinsuojelua
Eläinten käyttäytymisen tutkimusta eli etologiaa on harjoitettu lähes sadan vuoden
ajan. Siitä on versonut myös uusi tutkimusala, soveltava etologia.Soveltava etologia etsii ratkaisuja ihmisten ja eläinten välisiin ristiriitoihin. Tutkijat selvittävät, millaisia ongelmia eläimille koituu oloista, joissa niitä pidetään maataloudessa, koe-eläinlaboratorioissa ja eläintarhoissa, ja etsivät uusia ratkaisuja, jotka edistäisivät eläinten hyvinvointia. Soveltavan etologian avulla voidaan myös kehittää keinoja, joilla aiempaa inhimillisemmin ehkäistään niitä vahinkoja, joita luonnonvaraiset eläimet aiheuttavat viljelyksille tai muulle ihmisen toiminnalle.
Alan tutkijoiden yhdyssiteenä toimii kansainvälinen soveltavan etologian yhdistys, International Society for Applied Ethology (ISAE). Sen jäseninä on runsaat 700 alan tutkijaa ja asiantuntijaa. Tutkimustulosten esittelemistä varten ISAE julkaisee tieteellistä aikakauslehteä Applied Animal Behaviour Science sekä järjestää kerran vuodessa kansainvälisen tutkijakonferenssin.
Tämänvuotinen konferenssi pidettiin Suomessa. Osallistujamäärältään se oli ISAE:n historian suurin: Helsinkiin kokoontui elokuun ensimmäiseksi viikoksi yli kolmesataa tutkijaa kaikkialta maailmasta. Ensi vuoden konferenssi on Japanissa.
Eväitä lainsäädäntöön
Soveltavan etologian tutkimustuloksista koituu eläimille hyötyä kahdella tavalla. Tutkimus tuottaa uusia käytännön ratkaisuja navetoiden, sikaloiden ja kanaloiden suunnitteluun ja hoitoon. Lisäksi se tuottaa tieteellistä tietoa siitä, kuinka paljon tai vähän mikäkin käytäntö aiheuttaa eläimille kärsimystä. Se taas on tarpeellista tietoa lakeja ja direktiivejä säädettäessä.Yksi esimerkki on EU:n direktiivi, joka kieltää kanaloista nykyisen kaltaiset häkit vuodesta 2012 lähtien. Siitä lähtien häkissä on oltava orsi, munintapesä ja kuopsutusalue, niin että kanat pystyvät toteuttamaan tärkeimpiä vaistotoimintojaan. Direktiivin sisällön muotoutumiseen vaikutti ratkaisevasti EU:n komission tilaama tieteellinen selvitys, johon oli koottu kaikki häkkikanojen ja muiden kanojen hyvinvoinnista ja terveydestä karttunut tutkimustieto.
Broileri- ja kalkkunatutkimuksia
ISAE:n tämänvuotisessa konferenssissa esiteltiin yhteensä yli 200 tutkimusta.
Niissä oli selvitetty erilaisten eläintenpito-olojen vaikutusta eläimiin ja etsitty
uusia, eläinystävällisempiä ratkaisuja. Suurin osa tutkimuksista käsitteli maatalouden
tuotantoeläimiä eli sikoja, nautoja ja kanoja.
Suomessa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n tutkija Eija Venäläinen työtovereineen oli tutkinut broilerin jalkojen terveyttä ja havainnut, että broilerikasvattamon eläintiheyden vähentäminen — jolloin kullakin broilerilla oli enemmän liikkumatilaa — parantaa jalkojen terveyttä.
Cleide Falcone Yhdysvalloista oli tutkinut, voisiko broilereiden jalkavikoja vähentää tarjoamalla niille orsia ja tasoja, joilla liikkuminen vahvistaisi jalkoja. Tuloksena oli, että broilerien yleisintä jalkavammaa, sääriluun kasvuvyöhykkeen luutumishäiriötä eli tibiaalista dyskondroplasiaa, esiintyi sekä orrellisessa että orrettomassa kasvattamossa noin neljäsosalla broilereista, mutta orrellisessa kasvattamossa kasvuhäiriöt olivat keskimäärin lievempiä.
Bas Rodenburg Hollannista oli verrannut nopeakasvuista Cobb 500 -broilerikantaa hidaskasvuiseen Hubbard 1957 -kantaan ja havainnut, että kävelyvaikeuksia oli nopeakasvuisista puolella mutta hidaskasvuisista vain neljänneksellä. Parempaan hyvinvointiin tähtäävässä tuotannossa hidaskasvuisten broilerien suosiminen olisi siis tehokas keino.
Victoria Sandilands Isosta-Britanniasta oli selvittänyt, voisiko broilerien emopolven ruokinnan rajoittamisesta aiheutuvaa stressiä lievittää lisäämällä niiden rehuun leseitä, jotka antavat kylläisyyden tunnetta, ja kalsiumpropionaattia, joka vähentää ruokahalua. Tulokset vaikuttivat lupaavilta.
Jutta Berk Saksasta oli kehittänyt kalkkunoiden kasvatushallista version, johon oli lisätty erillinen katettu jaloittelualue eli "veranta". Kalkkunoiden kuolleisuus oli vähäisempää kuin tavallisissa kasvattamoissa, mutta jalkavammat olivat yhtä yleisiä. Berk toteaa, että perinnölliset ominaisuudet, kuten kasvunopeus, vaikuttavat jalkavammojen syntymiseen ilmeisesti enemmän kuin liikkumatilan määrä.
