Matoja kuhiseva pentuparka
Tosikertomus
"Keväisenä iltana ystäväni soitti minulle. Hän kysyi, voisinko ottaa hoitooni pienen koiranpennun, jonka omistajat olivat ottaneet yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseemme. Lähdin saman tien hakemaan pentua luokseni."
"Minua odotti pieni, hyvin arka ja säikky pentu, joka kiljui vähän väliä säikähtäessään jotakin. Pennun mukana tuli kirje, rokotuskortti sekä käsin kirjoitettu kauppakirja. Pentu oli tuotu Virosta ja myyty pariskunnalle kolmen kuukauden ikäisenä perhoskoiran ja minikultaisennoutajan sekoituksena. Myyntihinta oli ollut 200 euroa."
"Kun pennun ostanut pariskunta oli vienyt koiran eläinlääkäriin, oli siellä todettu pennulla olevan paha kirpputartunta ja massiivinen matotartunta, ja kerrottu pennun olevan huomattavasti kerrottua nuorempi."
"Eläinlääkäri oli myös todennut pennun kasvavan selvästi suuremmaksi kuin luvattu perhoskoiran koko. Pariskunta säikähti tulevaa kokoa ja halusi päästä pennusta eroon."
"Kun sitten itse vein pennun eläinlääkäriin, se arvioitiin korkeintaan seitsemänviikkoiseksi. Koska se oli ehtinyt olla jo edellisessäkin kodissa yli viikon ja mahdollisesti sitä ennen myyjän kotona Suomessa, oli se täytynyt vieroittaa emostaan hyvin pienenä."
"Pentu oli yhä täynnä kirppuja ja matoja, vaikka loishäädöt oli aloitettu jo edellisessä kodissa. Kun uusi matokuuri jälleen aloitettiin, pentu oli aivan voimaton ja ulosti ja oksensi matoja niin paljon, että meinasi tukehtua niihin. Vasta kolmen viikon kuluttua pentu alkoi olla paremmassa kunnossa."
"Pennun mukana tulleisiin rokotuskorttiin ja luovutussopimukseen oli merkitty eri syntymäajat. Rokotustodistuksen mukaan pentu oli saanut rokotukset Virossa. Kun yhdistyksemme toimesta asiaa selvitettiin, paljastui, ettei siellä edes ole sen nimistä eläinlääkäriä, joka oli leimannut kortin."
Myöhemmin teeskentelin uutta koirannostajaa ja puhuin pennun tuonneen henkilön kanssa puhelimitse. Silloin selvisi, että hän todellakin tuo näitä pentuja jatkuvasti Suomeen."
"Pennun sosiaalistaminen oli työlästä, ja kesti kauan ennen kuin sen arkuus hävisi. Vieläkin se näkee ajoittain painajaisia, jolloin se itkee ja huutaa. Mutta muuten siitä on kyllä kehittynyt hienoluonteinen ja tasapainoinen koira, kurjasta alusta huolimatta. Harrastamme agilityä ja lisäksi koira toimii apunani sosiaalistaessani arkoja hoitokoiria. Alun perin arasta koirasta onkin itse tullut toisten arkojen ja kodittomien koirien auttaja."
