Onneton pikkukissa
Tosikertomus"Olin jo pitkään suunnitellut kissanpennun ottamista. Sateisena syksyisenä iltana selasin suuren sanomalehden 'Myydään eläimiä' -palstaa. Sieltä löytyikin sopivantuntuinen ilmoitus."
"Soitin ilmoituksessa olleeseen numeroon ja juttelin myytävänä olevista pennuista. Pentuja oli jäljellä yksi, musta tyttökissa. Sanoin, että voisin tulla kissaa katsomaan, sillä musta pentu kiinnosti kovasti."
"Kissan myyjä painosti kuitenkin jo puhelimessa tekemään päätöksen kissan ostamisesta. Hän ilmoitti, että päätös täytyy tehdä välittömästi; muuten pentu lähtisi samana iltana paikkaan, jossa olisi iso eläinlauma ja hoitokin vähän niin ja näin."
"Puhelimessa myyjä sanoi kissan hinnan olevan 20 euroa, mutta koska pentu täytyisi saada nopeasti kaupaksi, olisi sen hinta kuitenkin vain 17 euroa. Kissan myyjä tähdensi sitä, että mukanani pitäisi olla niin raha kuin kissan kuljetuslaatikkokin."
"Kun saavuin myyjän antamaan osoitteeseen, paikka osoittautui yksityiskäyttöön vuokratuksi taloyhtiön saunatilaksi. Haju paikassa oli kaamea. Myyjän jaloissa juoksenteli pari koiranpentua. Nainen suihkutteli ympäriinsä ilmanraikastinta peittääkseen liasta ja eläinten ulosteista johtuvan tympeän lemun. Huoneen nurkassa oli pieni jyrsijähäkki ja sen perällä kyyhötti noin kymmenenviikkoinen kissanpentu. Pennulla ei ollut vesikuppia, ruokakuppia eikä hiekkalaatikkoa häkissään. Minut valtasi sääli onnetonta pikkupentua kohtaan."
"Myyjä puhui koko ajan ja yllytti ottamaan pennun. Tilanteessa ei jäänyt rauhaa omalle harkinnalle, sillä nainen käyttäytyi erittäin painostavasti. Allekirjoitin kauppakirjan ja maksoin pennun hinnan. Myyjä korosti, että mikäli ongelmia tulee, hän ei mitenkään voi ottaa pentua takaisin, vaan pikkukissa täytyy toimittaa "lähimpään eläinsuojeluun". Tämän lauseen hän oli sisällyttänyt myös allekirjoittamaani kauppasopimukseen."
"Kotiin tultuani tajusin, että pentu oli hyvin arka ja täysin sosiaalistamaton. Ensimmäiset viikot pikkukissa lymysi sohvan alla. Sillä oli lisäksi todella paha suolinkaistartunta ja sen seurauksena suolistotulehdus. Se oli hyvin sairas ja jopa ulosti verta. Matokannan häätämiseksi tarvittiin useita matokuureja. Se ei myöskään ollut sisäsiisti."
"Täysin kesyä lemmikkikissaa ei tästä liian varhain emostaan ja sisaruksistaan erotetusta ja ihmisiin tottumattomasta pennusta koskaan tullut. Pentu ei myöskään arkana pärjännyt muiden kissojeni kanssa ja jouduin surukseni luopumaan siitä, kun se oli vuoden ikäinen. Onneksi se löysi parhaan mahdollisen uuden kodin, jossa se saa kaiken sen huolenpidon ja rakkauden, joka pentuajasta puuttui."
"Myöhemmin sain kuulla, että pennun minulle myynyt nainen oli tunnettu, pääasiassa koiranpentuja kauppaava pentutehtailija, jonka eläimet elävät ala-arvoisissa oloissa. Harmittaa vieläkin, että tulin tukeneeksi tätä epäeettistä eläinbisnestä."
