Jokaisella on velvollisuus auttaa luonnoneläintä

Niin kaupungissa kuin maaseudullakin voi törmätä loukkaantuneeseen luonnonvaraiseen eläimeen. Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan.  "Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan", velvoittaa laki meitä kaikkia.

Suomalaiset ovat herkkiä auttamaan loukkaantuneita luonnoneläimiä, sillä hoitoloihin toimitetaan vuosittain suuret määrät apua tarvitsevia eläimiä ja neuvoja ja toimintaohjeita kysellään paljon puhelimitse. Luonnonvaraisille eläimille tarkoitettuja hoitopaikkoja on kuitenkin Suomessa liian vähän. Apua tarvitsevan eläimen hoitoon saaminen saattaa vaatia löytäjältä itseltään vaivannäköä. Hoitolatyöntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta jokaisen eläimen hakemiseen, varsinkaan välimatkojen ollessa pitkiä.

Luonnoneläimet tuntevat kipua, nälkää ja kylmää siinä missä myös suuremmassa arvossa perinteisesti pidetyt tuotanto- ja lemmikkieläimemmekin. Siksi niidenkin kärsimykseen on puututtava. Toisaalta ihminen levittäytyy jatkuvasti laajemmalle, mikä johtaa luonnoneläinten elinympäristön kaventumiseen. Tällöin eläimet laajentavat reviireitään myös asutusalueilla, jolloin loukkaantumisten riskit kasvavat.

Toimi näin, jos kohtaat loukkaantuneen luonnoneläimen

Löytäessäsi luonnonvaraisen eläimen, joka käyttäytyy erikoisesti tai jos sinulla on jokin muu syy epäillä sen tarvitsevan apua, on aina ensimmäiseksi varmistettava, että avuntarve on todellinen. Avuntarpeen varmistamista helpottaa, jos eläimellä on näkyviä vammoja, siitä tulee verta tai jos olet nähnyt sille tapahtuvan jotain sellaista, mikä on aiheuttanut loukkaantumisen.

0llessasi varma siitä, että eläin tarvitsee apua, toimita se hoitoon. Loukkaantunut eläin on varmasti kipeä sekä peloissaan. Se todennäköisesti yrittää paeta sekä puolustautua puremalla tai raapimalla. 

Toimi erittäin rauhallisesti ja varmoin ottein. Eläintä käsitellessä on syytä käyttää vaikkapa hansikkaita tai pyyheliinaa suojana. Eläimen kuljetukseen soveltuu esimerkiksi pahvilaatikko, jonka pohjalle on asetettu pyyheliina. Pahvilaatikkoon on tehtävä myös ilmareiät.

Jos olet epävarma löytämäsi luonnonvaraisen eläimen voinnista, on parasta olla koskematta siihen ja seurata tilannetta kauempaa. Eläinten poikaset saattavat vaikuttaa hylätyiltä tai sairailta kyyhöttäessään hiljaa paikoillaan. Ne kuitenkin usein odottavat emoaan suojaväriinsä luottaen. Niihin koskeminen saattaa aiheuttaa poikasen turhan orvoksi jäämisen. Mikäli mahdollista, kysy asiantuntijan mielipidettä ennen eläimen hoitoon ottamista.

Luonnoneläin on aina syytä toimittaa asiantuntijan hoitoon. On tärkeää, että eläimen elintavat tunnetaan, sen ikä osataan arvioida, mahdolliset vammat osataan hoitaa sekä järjestää sille lajinsa tarpeiden mukainen pitopaikka. Myös mahdolliset eläimestä ihmiseen tarttuvat taudit on huomioitava.

Hoitopaikan on oltava asiantunteva

Luonnonvaraisen eläimen hoidossa on otettava huomioon myös sen kokema stressi, joka aiheutuu hoitoon otosta. Pitopaikan täytyy olla rauhallinen sekä lajin tarpeille sopiva. Pitopaikkaa suunnitellessa on myös huomioitava, että se on eläimelle turvallinen. Eläintä ei saa käsitellä turhaan eikä häiritä. Pitopaikan täytyy olla myös riittävän tilava, eläimen kunto huomioon ottaen. Myös lajin sekä yksilön valon- ja lämmöntarve ovat hoidon onnistumisen kannalta tärkeitä asioita.

Eläimen ikä on syytä määrittää, jotta sitä osataan ruokkia oikein. Luonnoneläimen ravinnon täytyy olla sille sopivaa, jotta se saa tarvitsemansa ravinteet. Hyvin nuoret poikaset saattavat tarvita vielä emonmaidon vastiketta, eivätkä tule toimeen ilman sitä. Poikasilla on muitakin erityistarpeita, jotka on hoidossa otettava huomioon.

Eläimiä on käsiteltävä oikein. Lintuja voi pidellä kourien sisällä. Otteen on oltava juuri sopiva. Lintujen luut ovat ontot ja herkemmät katkeamaan kuin muiden eläinten. Siksi lintuja ei saa puristaa lujaa. Toisaalta lintu ei saa päästä räpyttelemään siipiään, jolloin sen siivet saattavat mennä sijoiltaan. Petolintuja kannattaa pitää kiinni jaloista ja pitää rintaa vasten, jolloin ne eivät pääse kynsimään ja nokkimaan. 

Pieniä nisäkkäitä voi pitää lintujen tapaan kourassa niin, etteivät ne pääse rimpuilemaan, mutta toisaalta eivät puristukaan otteen voimasta. Suurempia nisäkkäitä tulee pitää kiinni kaulasta ja jaloista, jolloin ne eivät pääse puremaan ja rimpuilemaan. Tukevat hanskat suojaavat kynsiltä, puremilta ja mahdollisilta sairauksilta - oli käsittelyssä sitten nisäkäs tai lintu.


_{Teksti: Sari Valtanen, julkaistu Eläinten ystävässä 1/2008}