Talviruokinnasta iloa linnuille ja ihmisille
Talvi on ankaraa aikaa linnuille. Osa niistä ei selviytyisi kevääseen ilman ihmisen apua. Ruokinnalla voi myös seurata lintuja ja havaita, kuinka linnusto muuttuu talven ja vuosien kuluessa. Lyhteessä keinuva punatulkku on erottamaton osa suomalaista pihapiiriä talvella.
Talven tultua ja lumen peitettyä maan käy ravinnon löytäminen yhä vaikeammaksi linnuille. Niille on talviruokinnasta varsinkin kovien pakkasten ja lumipyryjen aikaan korvaamaton apu. Pakkanen ja talvi eivät sinänsä ole linnuille haitaksi: mikäli ruokaa ja energiaa riittää, ne pärjäävät kylmässä hyvin.
Loukkaantuneina tai huonokuntoisille linnuille ihmisen apuun tarttuminen on ainut mahdollisuus selvitä talvesta. Lisäksi meillä luonnostaan talvehtivien lintujen joukkoon jää ruokintapaikoilla usein sellaisia lintulajeja, jotka yleensä muuttavat. Talvehtiminen lintulaudan antimien äärellä on lintuyksilölle parempi vaihtoehto kuin vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen. Lisäksi se on keväällä valitsemassa parasta pesäpaikkaa ennen etelän lämpöön matkanneita lajitovereitaan.
Linnusto muuttuu
Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon johtamat talvilintulaskenta-aineiston perusteella juuri metsätiaiset ja kanalinnut ovat vähentyneet huomattavasti. Syy tähän ovat metsien hakkuut. Hakkuiden takia metsissä on etupäässä nuorta puustoa, ja monet vanhemmissa metsissä elävät lajit ovat harvinaistuneet. Esimerkiksi hömötiaiselle talousmetsät eivät pysty tarjoamaan ravintoa samalla tavoin kuin vanhat metsät koloineen ja pökkelöineen.
Keltasirkut ovat myös talvilintulaskenta-aineiston mukaan vähentyneet Etelä- ja Länsi-Suomessa. Lajin pesimäkanta on kutistunut jopa talvikantaa rajummin. Tähän on syynä maatalouden koneellistuminen ja siistiytyminen. Ennen viljan siemeniä yksinkertaisesti varisi enemmän maahan kuin nykyään. Syynä talvikannan hupenemiseen etelästä ja lännestä pidetään karjatalouden siirtymistä itään ja pohjoiseen päin. Talviruokinta onkin suuri helpotus keltasirkun talvehtimiselle niillä seuduin, joilla sille ei löydy karjan tiputtelemaa apetta. Ahvenanmaalla, jossa lintuja ruokitaan paljon yleisemmin kuin Manner-Suomessa, keltasirkku on talvisin edelleen runsas.
Talviruokinta on toisaalta muuttanut Suomen pesimälinnustoa. Esimerkiksi sinitiaisen talvikannan on havaittu 20- kertaistuneen ja viherpeippokannan 30-kertaistuneen 50 viime vuoden kuluessa. Samoin pikkuvarpunen on levinnyt Karjalasta eri puolille Suomea. Talviruokinnalla onkin ollut merkitystä näiden lajien runsastumiselle myös pesimäaikaan.
Paikallisesti talviruokinta voi myös sekoittaa lajien välistä kilpailuasetelmaa. Pohjois-Suomessa talviruokinnasta hyötynyt närhi on saattanut jopa syrjäyttää paikoin kuukkelin. Yleisesti ottaen talviruokinta helpottaa lintujen selviytymistä. Ne ovat myös keväällä paremmassa pesimäkunnossa talviruokinnan ansiosta.
Ruokinnan ehdottomia hyviä puolia on myös sen ihmisille tuottama ilo. Talviruokintapaikat ovat hyviä opetuskohteita kouluille ja päiväkodeille. Lintuja voi tarkkailla läheltä. Ruokintapaikat lisäävät myös myönteistä asennoitumista lintuja ja muita eläimiä kohtaan. Myönteinen ilmapiiri yhteiskunnassa helpottaa lintujen ja muiden eläinten suojelua.
Millainen ruokintapaikka?
Hyvä ruokintapaikka sijaitsee tuulensuojassa, mutta toisaalta linnuilla on sieltä hyvä näkyvyys ympäristöönsä, jolloin ne huomaavat niitä uhkaavat pedot. Ruokintapaikan voi sijoittaa pihapiiriinkin, mutta ikkunan viereen lintulautaa ei kuitenkaan kannata laittaa. Linnut lentävät nimittäin herkästi päin ikkunaa, varsinkin jos siitä heijastuu taivasta tai maisema. Pahimmassa tapauksessa ikkunasta näkyy talon läpi, jolloin linnut luulevat että siitä voi lentää läpi.
Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen ravintokohteita ovat maapähkinät, auringonkukansiemenet, kaura ja tali. Auringonkukansiemenet maistuvat useimmille lajeille. Kaura on keltasirkun herkkua, omena maistuu mustarastaalle ja tali tai läskikimpale houkuttelee paikalle tikkoja ja tiaisia. Talviruokintaa pitäisi jatkaa kevääseen saakka. Pienetkin katkokset ruokinnassa voivat olla kohtalokkaita linnuille.
Perinteinen lintulauta on soma, mutta koska linnut istuvat ruokansa päällä ja seassa, ruoka likaantuu nopeasti. Ruokinta-automaatti onkin lintujen kannalta parempi vaihtoehto. Siinä ravinto valuu säiliössä kouruun, josta linnut sen noukkivat. Oli käytössä lintulauta tai ruokinta-automaatti, laite tulee puhdistaa usein – lintulauta päivittäin. Maahan ruokaa ei tule heittää, sillä siinä se kastuu ja menee pilalle. Lintulautaa ei saa valmistaa painekyllästetystä puusta.
Mikäli oravia tai rottia ei haluta ruokkia, tulee lintulauta tai ruokinta-automaatti ripustaa naruun tai tolpan nenään. Lisäksi naruun tai tolppaan tulee kiinnittää kiipeämistä estävä levy. Muovisiin ruokinta-automaatteihin kutsumattomat vieraat eivät pääse kiipeämään. Kissoille ei pidä myöskään järjestää suojaisia piiloja, joista ne pääsevät yllättämään pikkulinnut.
Lintuinfluenssaa ei lintuja ruokkivaa ihmisen tarvitse pelätä. H5N1-viruksen ei tiedetä koskaan tarttuneen suoraan luonnonvaraisesta linnusta ihmiseen. Lintuinfluenssa on siipikarjan tauti. Se voi tarttua myös ihmiseen, jos hän on tekemisissä virukseen sairastuneiden kanojen ja ankkojen kanssa.
Eri lintulajeilla on lisäksi jäljempänä luetellut mieliruokansa:
Hirssi: varpunen, pikkuvarpunen ja närhi.
Ihra: tiaiset, tikat, pähkinänakkeli, harakka, närhi ja kuukkeli.
Kaura: varpunen, pikkuvarpunen, keltasirkku, fasaani, pähkinähakki, harakka, närhi ja punatulkku.
Leivänmurut: fasaani, mustarastas, pähkinähakki, harakka, närhi, kuukkeli, varpunen ja pikkuvarpunen.
Maapähkinät: pähkinähakki ja -nakkeli, harakka, närhi, kuukkeli, mustarastas, tiaiset ja fasaani.
Omenat ja kuivatut pihlajanmarjat: rastaat, tilhi ja taviokuurna.
Ruokintapaikalle on lisäksi hyvä varata hiekkaa, jota linnut voivat nokkia lihasmahaansa ruoan jauhamista helpottamaan.
Lähteenä käytetty Pekka Hännisen kirjoitusta Eläinten ystävässä 4/2005
