Ahma (Culo culo)
Suurin näätäeläimemme ahma on maassamme erittäin uhanalainen. Suomessa ahmoja elää harvakseltaan maan pohjois- ja itäosien erämaissa yhteensä noin 140 yksilöä (v. 2006).
Näätäeläimiin maassamme kuuluu ahman lisäksi seitsemän muuta samaan heimoon kuuluvaa lajia. Ahman esiintymisalueeseen kuuluu lähes koko pohjoinen pallonpuolisko. Euroopan alueella ahmaa esiintyy vain Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja näiden lisäksi Venäjällä.
Erämaan kulkijana ahma tarvitsema elinpiiri on varsinkin uroksella suuri. Vuorokaudessa taivallettua matkaa ahmalle saattaa kertyä kymmeniä kilometrejä ja elinpiirin laajuudeksi urosahmalla tulee helposti 2000km2, naaraan tyytyessä huomattavasti pienenpään alueeseen.
Ahma on pääsääntöisesti raadonsyöjä. Se on kohtuullisen huono saalistaja muihin suurpetoihin verrattuna. Tilaisuuden tullen ahma saalistaa jäniksiä, jyrsijöitä, lintuja sekä keskikokoisia ja pieniä hirvieläimiä kuten metsäpeuroja ja –kauriita, sekä poronhoitoalueella poroja.
Suurin vaikuttaja ahmaan kohdistuvaan vainoon ja vihaan onkin ahman porotokassa tekemä verotus. Lisäksi ahmalla on joskus tapana saalistaa yli eläimen senhetkisen ravinnontarpeen. Tämän vuoksi ahmaa on alettu pitää todellisena ”ahmattina”.
Suurin osa ahmoistamme elää juuri poronhoitoalueella. Etelässä ahma ei koti- ja tuotantoeläinvahinkoja juurikaan tee. Ahmaa siedetäänkin pohjoisessa huonosti sen aiheuttamien porovahinkojen vuoksi ja ahmoja tapetaan porojen suojelemiseksi sekä luvallisesti että salaa.
Ahman tulevaisuuden uhka ovat pienet populaatiot sekä pirstoutuneet elinalueet. Vaikka ahmalle sopivia elinympäristöjä on Pohjoismaissa ja Venäjällä vielä paljon, ovat laajat erämaat harvassa. Tämän vuoksi ahma joutuu väistämättä kosketuksiin ihmisten kanssa. Eristyneiden populaatioiden selviytymistä voi heikentää myös geneettisen vaihtelun vähäisyys.
