Hevonen liikenteessä

Autoilijan on syytä valpastua, kun hän havaitsee maantiellä hevosen. Hevonen voi kulkea tien laidassa ratsastaja selässään tai kärryt ja ohjastaja perässään tai se voi olla liikenteessä hevoskuljetusvaunun sisällä. Tärkeintä on varoa hevosen säikyttämistä ja välttää äkkijarrutuksia ja -kiihdytyksiä.

Suomessa on yli 65 000 hevosta ja ponia. Suurin osa niistä on urheiluun ja vapaa-aikaan liittyvässä käytössä ravi- ja ratsuhevosina, jolloin niiden liikkuminenkin keskittyy omille harjoittelu- ja suorituspaikoille kuten ratsastuskouluihin, raviradoille, varta vasten tehdyille reiteille ja maastopoluille.

Kuitenkin hevonen on jo iät ajat ollut myös osa ajoneuvoliikennettä — ennen autojen ja muiden konevoimalla liikkuvien ajopelien tuloa hevonen hallitsi teitä suvereenisti. Ja vaikka osat ovat vaihtuneet, on autolla ja muillakin keinoin liikkuvan hyvä varautua hevosen kohtaamiseen.

Tieliikenteessä hevonen rinnastetaan virallisesti ajoneuvoon soveltuvin osin. Näin sillä liikkuvia koskevat monin osin samat oikeudet ja myös velvollisuudet kuin muitakin ajoneuvojen käyttäjiä.

Ratsastaen, taluttaen, kärryllä ajaen tai muuten hevosen kanssa tiellä liikkuvalta edellytetään, että hän noudattaa ajoneuvoja koskevia liikennesääntöjä ja toimii huolellisesti. Käytännössä mm. ratsastuskouluissa ratsastajan on jo ennen maastoon lähtemistä opeteltava hevosen hyvä hallinta, joka vielä korostuu, kun hevosella liikutaan muun liikenteen seassa. Vastuuntuntoinen ihminen tuo yleiselle tielle vain sellaisen hevosen, jonka kyvystä pärjätä liikenteessä hän on vakuuttunut.

Palaa otsikoihin

Muista luontokappaleen vaistot

Kaikesta koulutuksesta huolimatta hevonen on luontokappale omine vaistoineen, reaktioineen ja opittuine käyttäytymismalleineen. Hevonen saattaa pelästyä outoja ja odottamattomia asioita, ääniä ja liikettä. Samoin hevonen voi yhdistää äkillisen ärsykkeen johonkin aikaisempaan, mahdollisesti pelkoa tuottaneeseen kokemukseen. Eläimen hallinta on näissä tilanteissa ensisijaisesti sen kanssa liikkuvan ihmisen vastuulla, mutta myös muut tienkäyttäjät voivat omalla toiminnallaan ehkäistä vaaratilanteita ja onnettomuuksia.

Fiksu autoilija sivuuttaa hevosen aina riittävän etäältä ja tasaisella nopeudella. Kaikkinainen kiihdyttely äänimerkin toitottamisesta puhuttamattakaan on ehdottomasti unohdettava.

Jos mahdollisuutta ohittamiseen ei välittömästi ole, sopivaa tilaisuutta kannattaa odottaa rauhallisesti ja riittävän etäisyyden päässä — roikkuminen hevosenkaan "takapuskurissa" ei ole viisasta. Tietoinen tai leikkimielinen kiusanteko ei ole muuta kuin suurta tyhmyyttä, jonka seuraukset saattavat olla hengenvaarallisia niin ihmisille kuin eläimillekin.

Ohituksen jälkeen on parasta jatkaa matkaa, vaikka hevonen tuntuisikin autossa olijoista upealta nähtävyydeltä ja sitä tekisi mieli katsella pitempään. Hevonen tuntee olonsa turvatummaksi ja käyttäytyy rauhallisemmin, kun sillä on tilaa kulkea.

Auto ei ole ainoa hevosen mieltä askarruttava kulkupeli. Jotkut hevoset ottavat auton maailman luonnollisimpana asiana, mutta saattavat hermostua kohdatessaan moottoripyörän tai epäilyttävästi pärisevän mopedin. Kokeneet ravurit taas ovat tutustuneet jo kilpailupaikoilla traktoreihin ja muihin työkoneisiin, mutta kaikille tiellä liikkuville hevosille ja poneille tällaiset tuttavuudet eivät ole arkipäivää.

Erityisesti tavaraa kuljettavien pitää muistaa, että kuormaa peittävän pressun lepatus tai muu vastaava ärsyke voi säikäyttää hevosen pahanpäiväisesti vaarallisin seurauksin.

Joissakin paikoissa ratsastuskoulujen ja hevostallien lähistöllä sekä ratsastusreitin ja tien risteyskohdissa on liikennemerkein ja lisäkilvin kerrottu, että alueella liikkuu hevosia. Tällöin on syytä varautua hevosen kohtaamiseen koska tahansa. Huomaavainen ja järkevä autoilija ja moottoripyöräilijä noudattaa ylimääräistä varovaisuutta aina liikkuessaan teillä ja alueilla, joilla tietää kulkevan myös hevosia.

Palaa otsikoihin

Anna hevoskuljetusautolle tilaa

Ravi- ja ratsuhevosia kuljettavia autoja ja autojen vetämiä hevosperävaunuja näkee maantiellä päivittäin. Asianmukaisesti järjestetyssä ja tasaisesti liikkuvassa kuljetuksessa hevonen suoriutuu hyvin pitkistäkin reissuista, mutta äkkijarrutukset, kolarit ja tieltä suistuminen ovat vaarallisia tilanteita sekä hevoselle itselleen että ihmisille.

Hevonen näet seisoo autoon tai perävaunuun rakennetussa kuljetuskarsinassa jokseenkin vapaana. Se painaa useita satoja kiloja, eikä kukaan täysijärkinen halua sellaista massaa hallitsemattomasti liikkeelle.

Pidä siis hevoskuljetuksen takana ajaessasi reilu turvaväli — peräänajo voi olla ainakin hevoselle kohtalokas. Kun haluat ohittaa hevoskuljetuksen, valitse sopiva hetki huolellisesti.

Älä koskaan kiilaa hevoskuljetuksen eteen, sillä sen kuljettaja haluaa välttää äkkijarrutuksia viimeiseen saakka. Liukkaalla kelillä nämä muistisäännöt ovat kahta tärkeämpiä.

Kaikista varotoimista huolimatta joskus käy niin, että ratsastaja suistuu hevosen selästä tai hevonen muuten pillastuessaan pääsee liikenteen sekaan joko kärryjen kanssa tai ilman niitä. Vauhkoontunut hevonen saattaa jatkaa matkaansa kilometrikaupalla. Muiden tiellä liikkujien kannattaa antaa karanneelle hevoselle tilaa, tietysti muuta liikennettä vaarantamatta. Esim. poikittain tielle esteeksi ajettu auto ei useinkaan hillitse valtoimenaan etenevää hummaa. Irrallaan porhaltavan hevosen kiinniotto on hevosammattilaisten "huvia" — jätä rodeohaaveet sikseen.

Palaa otsikoihin