Kissa laissa

Eläinsuojelulain tarkoitus on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Eläinsuojelulakia sovelletaan kaikkiin eläimiin. Tässä on koko eläinsuojelun ydin pähkinänkuoressa. Meillä Suomessa ei siis ole ensimmäistäkään lainsuojatonta eläintä.

Miten kissojen oikeuden toteutuvat riippuu siitä millä tavalla me ihmiset velvollisuutemme kissoja kohtaan täytämme. Jos noudatamme lakia, ei kissoilla ole hädän päivää.

Kissan tarpeet on otettava huomioon, kun kissalle järjestetään paikkaa, jossa sitä pidetään. Pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas, turvallinen ja muutenkin tarkoituksenmukainen. Kissalla pitää olla sopivia rakenteita kiipeilyä ja kynsimistä varten ja sillä pitää olla hiekkalaatikko ulostamista ja virtsaamista varten. Samoin kissalla pitää olla kuulo- ja näköyhteys pitopaikassaan ja sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan. Toisin sanoen kissalle pitää rakentaa olosuhteet, joissa se viihtyy.

Kissan hyvinvointiin liittyy olennaisena osana se, että se saa riittävästi ja säännöllisesti ruokaa ja raikasta juotavaa. Ihmisen velvollisuuteen kuuluu myös se, että kissa saa riittävästi sen tarvitsemaa muuta hoitoa ja sairastuessaan asianmukaista hoitoa.

Ihminen on vastuussa ottamansa kissan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista myös niin, että karkaamisvaara on mahdollisimman vähäinen. Kissa ei tunne liikennesääntöjä eikä tiedä sitäkään, että jotkut ihmiset ovat sille hengenvaarallisia. Vaarat eivät muutu vähäisemmiksi silloin kun kissa päästetään vapaasti lähtemään omille teilleen. Tämä tapa meillä on valitettavasti varsin yleinen.

Kissan hoidotta jättäminen ja hylkääminen on eläinsuojelulain mukaan kiellettyä. Metsästyslaki kieltää niinikään kissan hylkäämisen ja myös sen heitteillejätön. Euroopan neuvoston lemmikkieläinsopimus puolestaan määrittelee heitteille jättämisen ja hylkäämisen. Sopimuksen mukaan koditon kissa on heitteille jätetty tai hylätty. Heitteille jättämisestä on kysymys myös silloin, kun kissan omistaja päästää kissansa ilman valvontaa kotipiirinsä rajojen ulkopuolelle.

Jokaisen Suomen kunnan on huolehdittava irrallaan tavatun ja talteen otetun kissan tilapäishoidon järjestämisestä. Kissoja on säilytettävä vähintään 15 päivää näissä kuntien löytöeläintaloissa. Tällä järjestelyllä pyritään siihen, että kissansa kadottanut mahdollisimman nopeasti saisi takaisin oman lemmikkinsä. Jos kissaa ei haeta määräajassa, kunnalla on oikeus päättää kissan kohtalosta. Kunta voi myydä, luovuttaa tai lopettaa kissan.

Metsästyslaissa on määräys siitä, että villiintyneen kissan saa tappaa se, jonka omistamalle tai hallitsemalle alueelle se on tullut. Mikä tahansa irrallaan tavattu kissa ei ole villiintynyt kissa. Niitä vartenhan on järjestetty kunnan tilapäishoitovelvollisuus. Villiintyneen kissan voi tunnistaa muun muassa ulkoisten tuntomerkkien, käyttäytymisen ja elinpiirin perusteella. Villiintynyt kissa hankkii ravintonsa luonnosta.

Kissoja ei saa lopettaa miten tahansa. Kissojen lopettamisesta meillä on tarkat määräykset, joita on noudatettava riippumatta siitä lopetetaanko oma kissa, toisen kissa tai vaikkapa villiintynyt kissa. Eläinlääkärillä on aina oikeus lopettaa kissa asianmukaisella tavalla. Muilla, jotka kissan aikovat lopettaa, on oltava riittävät tiedot kissan lopettamismenetelmistä ja lopettamistekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Kissan saa lopettaa vain ampumalla aivoihin tai käyttämällä heti tappavaa kaasua. Kaikkien eläinten lopettaminen on aina tehtävä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

Kissalla on oikeus hyvinvointiin ja hyvään elämään sekä kivuttomaan kuolemaan. Ihmisen velvollisuus on tehdä se käytännössä mahdolliseksi.

_{Teksti: Risto Rydman}