Kissa luonnossa

Kesykissa on ollut ihmisen kumppanina jo noin 4000 vuotta. Se kesytettiin afrikanvillikissasta Egyptissä, mikä on osoitettu geenitutkimuksissa: kotikissan ja afrikanvillikissan DNA:t ovat samanlaiset ja eroavat esimerkiksi eurooppalaisen metsäkissan DNA:sta jonkin verran.

Kissa on ihmisen seuralaisena muuttunut alkuperäisestä, luonnossa eläneestä kantamuodostaan. Siitä on tullut sosiaalisempi ja leikkisämpi — kissa pysyy aikuisenakin joissakin asioissa pentuna. Tämän kehityksen yksi tulos on kissan sopeutuminen elämään ihmisen kanssa: jos kissalle annetaan kunnolliset olot, se tulee mainiosti toimeen kerrostaloasunnossakin.

Luonnossa kotikissa on edelleen sama peto kuin luonnonvaraisena Pohjois-Afrikassa. Sen synnynnäiseen käyttäytymiseen kuuluu väijyntä ja saaliin kimppuun hyökkääminen. Kissa oli hyödyllinen seuralainen maatalousympäristössä ja entisissä asutuskeskuksissa, kun se saalisti hiiriä, myyriä ja rottia. Pikkulintujen metsästystäkään ei pidetty pahana.

Nyt asia on toisin. Vapaina liikkuvat kissat saalistavat kaikenlaisia sopivan kokoisia eläimiä jäniksen poikasista fasaaneihin. Suomessa on arvioitu olevan yli 0,5 miljoonaa kissaa. Ruotsalaisten ja englantilaisten tutkimusten perusteella niiden arvioidaan tappavan vuodessa 6—8 miljoonaa lintua. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissat tappavat paikoin rusakon poikasista neljänneksen, mikä voi vaikuttaa jopa rusakkokannan kokoon joillakin alueilla.

Osa kissanomistajista suhtautuu lemmikkeihinsä melko välinpitämättömästi. Niistä kyllä pidetään, mutta parhain kissan ominaisuus on monen mielestä sen huolettomuus: kissan voi aina päästää ulos.

Kissojen sanotaan kaipaavan vapautta. Toisaalta rotukissoja, joilla on samat tarpeet kuin muillakin kissoilla, on perinteisesti pidetty sisäkissoina. Kissa tulee toimeen ilman, että se päästetään kulkemaan omin neuvoin. Sen sijaan se tarvitsee rakkautta, huomiota, kunnollista ruokaa ja virikkeitä.

_{Lähteet:
Bradshaw, J.W.S. 1992. The behaviour of the domestic cat. C.A.B.
International, Wallingford, Oxon.
Churcher, P.B. & Lawton, J.H. 1987. Predation by domestic cats in an
English village. J. Zool., Lond. 212:439-455.
Churcher, P.B. & Lawton, J.H. 1989. Beware of Well-fed Felines. Natural
History, No. 7:40-47.
Liberg, O. 1981. Predation and social behaviour in a population of domestic
cat. An evolutionary perspective. (Väitöskirja, Lunds Universitet, Sverige)
Svensson, Sören: Huskattens predation på fåglar i Sverige. Ornis Svecica, 6(1996):127—130.

Fil. maist. Juha Valste esitelmä

Kissa pöydälle! -seminaari

28.9.2002

Helsinki}