Hevonen vaatii asiantuntevaa hoitoa

Hevonen on luonnostaan laumaeläin, joka on tottunut elämään ulkoilmassa ja liikkumaan paljon. Tallissa asuminen on hevoselle luonnoton olotila.

Hevonen sietää alhaisia lämpötiloja mutta ei huonoa ilmaa. Huonosta talli-ilmasta johtuvat hengitystiesairaudet ovat erityisesti syksyllä ja talvella valitettavan yleisiä.

Hevosen hyvinvoinnin kannalta olennaisen tärkeää on hyvä ilmanvaihto, joka poistaa tallista liian lämmön ja kosteuden, haitalliset kaasut ja pölyn ja tuo tilalle riittävästi raikasta ilmaa. Voimakas vetoisuus ei kuitenkaan ole hevoselle hyväksi. Suositeltava lämpötila tallissa on noin +10 astetta.

Hyvin suunnitellut ulkokarsinat ja pihatot voivat olla hevosten kannalta terveellisiä vaihtoehtoja perinteisille talliolosuhteille.

Palaa otsikoihin

Ulkonakin tarvitaan suojaa

Kesäisin hevosia pidetään usein laitumella yötä päivää. Valitettavan usein laitumet ovat avaria peltoja, jotka eivät tarjoa hevosille suojaa sateelta, tuulelta eivätkä auringonpaahteelta. Myös erilaiset hyönteiset saattavat aiheuttaa hevosille suurtakin kiusaa.

Hevosella tulisi olla tarhassakin säänsuoja, jollei hevosen päivittäistä tarhassaoloaikaa ole mahdollista säädellä sääolojen mukaan. Asiantunteva hoitaja osaa tulkita hevosen antamia viestejä ja kiinnittää huomiota myös hevosen viihtymiseen.

Karsinoiden päivittäistä puhdistusta pidetään itsestään selvänä, mutta myös laitumien ja juoksutarhojen puhtaudesta voitaisiin huolehtia nykyistä paremmin.

Hevonen tarvitsee päivittäin liikuntaa säästä riippumatta. Liikunnan määrä ja laatu riippuu hevosen iästä, luonteesta ja käyttötarkoituksesta. Säännöllisessä työssä oleville hevosille ovat myös lepopäivät tarpeen. Silti vapaapäivinäkin on tarhaliikunta suositeltavaa.

Hevoset ovat sosiaalisia eläimiä, jotka viihtyvät tarhassa muiden hevosten kanssa, mutta yhteiset liikuntatilat lisäävät vammojen mahdollisuutta. Turvallisuussyistä monia hevosia tarhataankin yksin.

Palaa otsikoihin

Ruokaa useita kertoja päivässä

Hyvälaatuinen heinä muodostaa hevosen ruokinnan perustan. Hevosella tulisi olla saatavilla myös raikasta vettä. Kesäisin tuore ruoho on hevoselle parasta ravintoa.

Väkirehuna käytetään yleisimmin kauraa. Väkirehumäärä on sopeutettava hevosen kuntoon ja käyttöön, sillä hevosten rehunkäyttökyky vaihtelee huomattavasti. Lisäruokinta voi olla tarpeen myös laitumella.

Kivennäisaineet kuuluvat hevosen perusruokavalioon. Lisävitamiineja tarvitaan lähinnä talvisin. Ruokintakertoja tulisi olla päivässä vähintään kolme, ja ruokinta on mieluiten suoritettava aina samoina aikoina päivässä. Hevonen pitää säännöllisestä päiväohjelmasta, ja rehun saanti pieninä annoksina mutta usein on myös sen ruoansulatuksen kannalta suositeltavaa. Monet suolistohäiriöt ovat seurausta vääristä ruokintatottumuksista. Hevosen tulisi olla sopivan lihava, mutta hyväkuntoisen hevosen määritelmä vaihtelee roduittain ja hevosen käyttötarkoituksen mukaan. Kylkiluiden tulisi tuntua sormin tunnusteltaessa, mutta ei mielellään näkyä. Ratsuhevoset ovat yleensä lihavampia kuin ravihevoset. Myös kasvuaikana varsa saa mieluummin olla hoikka — lihava varsa saa helposti erilaisia kasvuhäiriöitä.

Palaa otsikoihin

Matohäätöjä ja hammashoitoa

Hevosen päivittäinen harjaus ja kavioiden puhdistus kuuluvat yleensä rutiinitoimiin. On suositeltavaa tarkistaa hevosen jalat ja erityisesti kaviot aina liikunnan jälkeen. Hevonen on kengitettävä tai ainakin sen kaviot on vuoltava noin kuuden viikon välein. Hyvä kaviohoito varsasta asti on olennaisen tärkeää hevosen käyttökunnon ylläpitämiseksi.

Eläinlääkärin on annettava tutkia hevosen hampaat vähintään kerran vuodessa, ja mahdolliset terävät hammaspiikit on raspattava pois. Joillakin hevosilla hammashuolto on tarpeen jopa neljännesvuosittain.

Rokotukset ovat kilpaileville ratsuhevosille pakolliset, ja muillekin hevosille ne ovat suositeltavia.

Loishäädöt on suoritettava säännöllisesti, ja ne on suunniteltava tallikohtaisesti yhdessä eläinlääkärin kanssa. Suurissa talleissa, joissa hevosilla on yhteiset tarhat ja mahdollisesti hevosten vaihtuvuus on suuri, saattaa loishäätö olla tarpeen jopa joka toinen kuukausi.

Hevosen hoitajalla tulee olla riittävät perustiedot hevosen rakenteesta ja elintoiminnoista, jotta hän pystyy huomaamaan, milloin hevonen on sairas ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Palaa otsikoihin

Hevonen tarvitsee myös rauhaa

Hevonen on utelias eläin, joka mielellään seuraa ympäristön tapahtumia. Sillä on oltava riittävästi mielekästä tekemistä, jotta sen aika ei käy pitkäksi.

Kuitenkin on suurissakin talleissa muistettava antaa hevosille mahdollisuus olla rauhassa osa päivästä ja erityisesti ruoka-aikoina. Monet hevoset nukkuvat mielellään myös päivisin, jos niille annetaan siihen mahdollisuus. Hevonen pystyy nukkumaan myös seisaallaan.

Palaa otsikoihin

Vaihteleva valmennus

Urheiluhevosen valmennuksessa tavoitteena on antaa hevoselle valmius suoriutua siltä myöhemmin vaadittavista tehtävistä. Monipuolinen ja vaihteleva valmennus edistää myös psyykkistä terveyttä, samoin tarhaliikunta.

Monelle ravihevoselle ratsastus on mieleistä vaihtelua, ja radalla tapahtuvan valmennuksen vastapainoksi tarvitaan yleensä maastoja ja maalaisteitä.

Erilaiset jalkaviat ovat urheiluhevosilla yleisiä. Valitettavasti raviurheilussa vauhti on aloittelijoidenkin sarjoissa tällä hetkellä niin kova, että nuoria hevosia on usein valmennettava kovemmin kuin niille olisi terveellistä ja fysiologista. Eteneminen hevosen ehdoilla tuottaa kuitenkin ajan mittaan usein parhaan tuloksen.

Palaa otsikoihin

Turvallinen ystävyyssuhde

Hevosten käsittelyssä tärkeää on asiallisuus, johdonmukaisuus ja rauhallisuus. Hevosta on käsiteltävä ystävänä, mutta sille on myös tehtävä selväksi tietyt rajat jo turvallisuudenkin vuoksi. Hevosen on miellettävä ihminen johtajaksi, mutta tätä asemaa ei pidä hankkia väkivalloin. Usein sanotaankin, että väkivalta alkaa siinä missä taidot loppuvat.

Mitä pienempänä varsaa aletaan käsitellä ja totuttaa erilaisiin toimenpiteisiin, sitä luontevampina se niitä oppii pitämään. Pienten varsojen kanssa ihminen on myös fyysisiltä voimiltaan tasavertaisempi.

Hevosta ei kuitenkaan voi koskaan rinnastaa ihmiseen eikä koiraan, eikä sitä saa koskaan jättää pelkästään lasten hoidettavaksi — ei edes lasten omaa ponia. Aikuinen on aina vastuussa lapsen eläimestä.


_{Teksti:
Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri
Mirja Ruohoniemi}

Palaa otsikoihin