Kesyrotta on älykäs lemmikki

Rottia kohtaan tunnetaan paljon epäluuloja. Kesyrotan omistajat tietävät, että ennakkoluuloilla ei ole mitään tekemistä rottaihmisen parhaan ystävän kanssa. Kesyrotta on suhteellisen helppohoitonen jyrsijä. Viihtyäkseen se tarvitsee paitsi seuraa ja virikkeitä, myös siistin ja tilavan häkin sekä hyvää ja monipuolista ruokaa.

Kesyrotan jalostus alkoi 1800-luvulla Englannissa. Esi-isänä on toiminut Suomessakin tavattava isorotta (Rattus norvegicus). Silloinen suosittu harrastus, jossa koirat yrittivät tappaa mahdollisimman paljon rottia tietyssä ajassa, herätti mielenkiinnon erityisesti erivärisiä villirottia kohtaan. Niitä otettiin kiinni ja niiden annettiin lisääntyä keskenään.

Ehkäpä rotan varsinainen jalostaminen lemmikiksi alkoi, kun rottia alettiin käyttää apuna tieteellisissä tutkimuksisa. Rotasta kehittyi varsin sopeutuvainen ja seurallinen eläin, joka kasvoi eroon villistä sukulaisestaan. Kesyrotan ominaisuudet ovat pohjimmiltaan samat kuin villinkin ja ruumiinrakennekin on hyvin samankaltainen. Käytännössä sukulaisten välillä on kuitenkin selviä eroja, sillä ihminen on jalostusvalinnoissaan korostanut joitakin ominaisuuksia ja häivyttänyt toisia.

Ihmisten käsitys rotasta on yleensä hyvin kielteinen. Niiden pelätään tartuttavan tauteja ja tekevän tuhoja, ja niiden häntää pidetään iljettävänä. Kuitenkin jo monien sukupolvien ajan ihmisen lemmikkinä elänyt kesyrotta kasvatetaan puhtaissa tiloissa. Ihminen on koko tämän ajan ollut vastuussa rotan hyvinvoinnista, ruokinnasta ja eläintilojen puhtaudesta, joten kesyrotat eivät tartuta ihmisiin tauteja. Hännästä voi jokaisella olla mielipiteensä, mutta kesyrotalle itselleen se on elintärkeä ruumiinosa, jonka kautta se haihduttaa liikaa lämpöä ja jota se käyttää taitavasti tasapainoiluun. Ja miltä näyttäisi rotta ilman häntää?


Lisää kesyrotista: Suomen kesyrottayhdistys


_{Kaikki näiden sivujen rottatekstit on laatinut Anu Rosti.}