Luonnollista ruokaa kaneille

Kanit eivät luonnossa elä kaurapellossa, vaan niiden ravintoa ovat heinä, ruoho, lehdet ja juuret. Kotioloissa luonnollista, karkeaa ravintoa jäljittelevät parhaiten heinä, varvut, vihreät vihannekset ja juurekset. Pääravintoa on heinä. Puhdasta, hyvää, kuivaa heinää pitää olla runsaasti tarjolla koko ajan, ympäri vuorokauden, kesät talvet.

Vihanneksista kaneille sopivat parhaiten tummanvihreät lehtevät laadut. Persilja, tilli, lehti- ja varsiselleri, fenkoli, porkkana ja porkkanan naatit, voikukat ja voikukanlehdet, tuore ruoho, vehnänoras, parsakaalin lehdet ja kukinnot ja lehtikaali ovat kaikki erinomaisia. Pinaattia voi antaa kerran-pari viikossa. Myös pikkupaloja hedelmiä, esim. omenaa, banaania ja päärynää, voi antaa. Kaikki vihannekset ja hedelmät on pestävä tai kuorittava. Mitään, mikä ei kelpaisi ihmisenkin ruuaksi, ei saa antaa.

Kaalien syöttäminen pitää aloittaa hyvin varovasti pieninä annoksina silloin tällöin. Jos kani varovaisuudesta huolimatta saa kaalista kaasua vatsaan, kaalit voi jättää kokonaan pois ruokalistalta ja korvata ne jollakin toisella vihanneksella.




TÄRKEÄÄ: Jos kani ei ole tottunut vihanneksiin tai tuoreeseen ruohoon, totuttaminen pitää tehdä hyvin varovasti. Ensin annetaan vain pikku hyppysellinen vihreää päivässä, ja annosta lisätään vähitellen. Kanin vatsan toimintaa pitää samalla seurata. Jos vatsa menee löysälle, tahtia pitää hidastaa. Muutaman viikon kuluttua päivittäinen vihannesannos voi olla jo reilu kourallinen päivässä.

Vihannekset sinänsä eivät aiheuta kaneille ripulia, vaan äkillinen ruokinnan muutos. Päinvastoin, kanin vatsa toimii hyvin, kun se saa päivittäin paljon heinää, liikuntaa ja vihanneksia. Ihanteena on antaa kolmea eri vihannes- tai juureslaatua joka päivä.

Heinä- ja vihannesruokintaa täydennetään kuitupitoisilla kanin täysravintopuristeilla, pelleteillä. Kasvava kani saa syödä pellettejä vapaasti 6—8 kuukauden ikään saakka. Aikuiselle kanille pellettejä kannattaa säännöstellä, ettei kani liho liikaa. Hyvin heinää syövä kotikani voi turvallisesti syödä myös hiukan viljaa. Pala kuivaa kovaa tummaa leipää käy herkuksi.

Karkeasta ruokamassasta kanin umpisuolen bakteerit valmistavat proteiini- ja vitamiinipapanoita, jotka kani syö. Liian pehmeä ja hiilihydraattipitoinen ruoka hidastaa suoliston toimintaa ja aiheuttaa muutoksia sen bakteeritasapainossa. Kani ei syö liian pitkään umpisuolessa hautuneita umpisuolipapanoita. Omistaja saattaa tulkita pehmeät, voimakkaanhajuiset, syömättömät umpisuolipapanat ripuliksi.

Lievät suolistohäiriöt paranevat usein dieetin korjauksella ja kuidun lisäyksellä. Myös ylipaino voi aiheuttaa samantyyppisiä oireita. Turvallinen tapa laihduttaa kania on lisätä vähitellen karkean kuidun ja vihannesten osuutta ravinnossa.

Syömättömyys tai ripuli  —  eläinlääkäriä tarvitaan

Jos kani on haluton syömään, se pitää viedä heti eläinlääkäriin. Sillä saattaa olla hammaspiikkejä, suolistotulehdus tai -tukos. Jos vika on poskihampaissa, eläinlääkärissä voi joutua käymään useinkin. Jos vika on etuhampaissa, eläinlääkäri voi opastaa omistajan lyhentämään hampaat itse. Myös suolitukoksen hoito-ohjeet saa eläinlääkäriltä. Kotikonstina voi yrittää varovasti juottaa kanille tuoretta tai säilyketölkin ananasmehua.

Kanin suoliston herkkä bakteeritasapaino voi heilahtaa väärän ruokinnan, äkillisen ruokinnan muutoksen, stressin tai antibioottihoidon takia. Kanin suolistossa elää monia eri bakteereita. Osa niistä on ylivallan saadessaan erittäin vaarallisia, sillä ne voivat erittää voimakkaita myrkkyjä. Oire voi olla äkillinen ripuli.

Kanin ripuli vaatii aina välitöntä eläinlääkärin hoitoa — nestehoitoa, vitamiineja ja mahdollisesti antibiootteja — ja lisäksi useiden päivien pontevaa kotihoitoa: tukiruokintaa, lämpöä ja hoivaa. Aina ei äkillinen suolistotulehdus edes ehdi oireilla ripulina. Kaikki kanin käyttäytymisen muutokset ja kiputilat kannattaa huomioida ja hankkia ajoissa apua.