Juoksupyörä: hyödyllinen vai haitallinen?

Juoksupyörää on perinteisesti pidetty hyvänä asiana jyrsijöiden häkissä. Tutkimustiedon lisääntyminen on osoittanut, että asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen. On mahdollista, että pyörässä juokseminen on ainakin joillekin eläimille eräänlainen addiktio, josta on sille ennen pitkää enemmän haittaa kuin hyötyä. Monilla liian pienissä ja virikkeettömissä tiloissa pidetyillä eläimillä esiintyy niin kutsuttua stereotyyppistä käyttäytymistä. Tällöin eläin toistaa samaa merkityksetöntä liikesarjaa robottimaisesti yhä uudestaan ja uudestaan. Esimerkiksi turkistarhoilla näkee yleisesti kettujen kävelevän häkissään edestakaisin täsmälleen samaa rataa tai minkkien juoksevan yhä uudestaan pesäkoppiin sisään ja takaisin ulos. Syynä tähän on se, että saman liikkeen jatkuva toistaminen saa aivoissa erittymään pieniä määriä endorfiineja eli mielihyväkemikaaleja, jotka saavat eläimen tuntemaan olonsa hiukan paremmaksi ahdistavassa ympäristössä Virikkeellisemmässä ympäristössä ja isommissa tiloissa elävien eläinten normaali monipuolinen puuhailu tuottaa paljon enemmän endorfiineja, mistä syystä vähänkään paremmassa ympäristössä elävien eläinten ei tarvitse turvautua stereotypioihin saadakseen itsensä hetkeksi ”huumattua”.

Tämä itsensä huumaaminen ei ole niin viatonta miltä se voi kuulostaa, koska sillä on kauaskantoisia seurauksia. Samalla kun stereotyyppinen käyttäytyminen saa eläimelle aikaan hetkellisesti hiukan paremman olon, se toisaalta muuttaa aivokemiaa niin, että eläimen henkinen vointi ennen pitkää huononee. Eläin itse ei tätä tiedä, vaan turvautuu ahdistuneen olonsa lievittämiseksi tähän ainoaan keinoon, jonka se on pienessä häkissään keksinyt ja ajan mittaan tuntee itsensä yhä ahdistuneemmaksi.

Useissa tutkimuksissa (mm. Richter et al, Behavioural Brain Research, vol. 190, s. 74–84) on todettu, että jyrsijöiden tavassa käyttää juoksupyörää on paljon stereotyyppisen käyttäytymisen piirteitä. Vähintään osassa tapauksista juoksupyörässä juokseminen on ilmeisesti yhtä aito stereotypia kuin eläinten edestakainen juokseminen turkistarhojen häkeissä.

Toinen lemmikkijyrsijöillä toisinaan esiintyvä käyttäytyminen, jota tutkijat pitävät melko varmasti stereotyyppisenä, on häkin kalterien jyrsiminen. Siinä ei ole kysymys siitä, että jyrsijät ilmaisisivat luontaista ”jyrsijänluonnettaan”, vaan se on niiden yritys lievittää edes hiukan sitä ahdistunutta oloa, jonka aiheuttaa liian pieni ja vähävirikkeinen häkki.

Lopullista varmuutta ei vielä ole saatu siitä, onko juoksupyörä lemmikeille haitallinen. Ei myöskään siitä, millaisissa tapauksissa se on haitallisempi kuin toisissa, jos on. Se kuitenkin tiedetään jo tähänastisten tutkimusten perusteella, että muut virikkeet – kuten suuri liikkumatila ja lajityypilliset kiipeily- ja kaivautumismahdollisuudet – lisäävät eläinten hyvinvointia huomattavasti enemmän kuin juoksupyörä. Pyörässä juokseminen saattaa siis olla eläimelle lievästi hyödyllistä, neutraalia taikka enemmän tai vähemmän haitallista, mutta joka tapauksessa muista virikkeistä on eläimille selvästi enemmän iloa.

Juoksupyörävammojen välttäminen

Jos jyrsijöille kuitenkin hankitaan juoksupyörä, on otettava huomioon pari käytännön asiaa fyysisten vammojen välttämiseksi. Juoksupyörän on oltava tarpeeksi suuri, jotta eläin voi täysikasvuisenakin juosta siinä selkä suorana. Liian pienessä pyörässä eläin joutuu juoksemaan selkä kaarella, mikä rasittaa selkänikamia. Lisäksi eräillä lajeilla kuten mongoliangerbiilillä on hauras häntä, joka voi katketa joutuessaan juoksupyörän pinnojen väliin. Umpinainen pyörä on silloin turvallisempi kuin pinnoista koostuva.

 

Syyrialaisen hamsterin juoksypyörä

Häkkien mukana myytävän pienen muovipyörän voi saman tien lahjoittaa kääpiöhamsterien omistajille, sillä syyrialainen ei mahdu kuin istumaan niissä. Syyrialainen mahtuu juoksemaan vain pyörässä, jonka halkaisija on vähintään 19 cm, isolle hamsterille 23 cm.
Hyvä pyörä ei yleensä löydy ensimmäisestä kaupasta, vaan kannattaa kierrellä ja tutkia eri malleja.

Sekä omistajan yöunen että hamsterin mukavuuden ja turvallisuuden vuoksi kannattaa valita pyörä, joka pyörii tasaisesti ja äänettömästi ja seisoo tukevasti jaloillaan. Metallipinnainen pyörä pitää ennen käyttöönottoa ehdottomasti vuorata tukevalla paperilla tai pahvilla, jottei hamsteri loukkaa jalkojaan juostessaan.

Pyörän napaan kannattaa laitaa tippa vaseliinia tai parafiiniöljyä kitinää vaimentamaan. Muovinen häkin seinään kiinnitettävä umpinainen "turvamalli" on myös hyvä, mutta sen läpimitta on monelle hamsterille liian pieni. Pitkäkarvaisen uroksen juoksupyörän napa pitää suojata niin, etteivät karvat kierry sen ympärille.

Seurustelua ja muuta liikuntaa

Paras aika seurustella hamsterin kanssa on ilta, kun hamsteri on herättyään ensin rauhassa peseytynyt ja alkaa itse pyrkiä häkistä pois. Kesy hamsteri kiipeää itse omistajan kädelle ja voidaan nostaa häkistä ulos. Jos hamsteri on aluksi arka, sen voi nostaa häkistä pienen pahvirullan avulla. Hamsteri pujahtaa rullaan, omistaja peittää rullan päät käsillään ja nostaa hamsterin ulos rullassa.

Ainoa tapa totuttaa arkaa hamsteria käsittelyyn on seurustella sen kanssa hellästi ja kärsivällisesti päivittäin. Ajan mittaan sen kyllä vastaa luottamuksella. Aina rauhallisesti ja varmoin käsin käsitelty hamsteri ei juuri ikinä pure. Sormea ei kuitenkaan kannata työntää häkkiin pinnojen välistä. Hamsteri saattaa luulla sormea herkkupalaksi ja maistaa.

Vapaa liikunta on hamstereista hauskaa, ja ne oppivat odottamaan irtiolotuntinsa alkamista. Hamsterin voi antaa kiipeillä omistajan sylissä tai sohvalla tai se voi juoksennella lattialla. Monet hamsterit "rullaavat" mielellään omistajan kädeltä toiselle pitkiäkin aikoja. Jotkut pitävät silittelystä. Jaloittelevaa hamsteria pitää muistaa valvoa, ettei se pääse livahtamaan karkuun tai joudu vaaraan.

Häkissä ja jaloitellessaan hamsterit merkitsevät reviiriään hajurauhasillaan, jotka ovat tummat, karvattomat läikät keskellä kylkeä. Hajua ihminen ei lainkaan tunne, toinen hamsteri kylläkin. Uuteen paikkaan tutustuvan tai toisen hamsterin hajusta kiihtyvän lemmikin kyljet saattavat kostua hajurauhasen eritteestä. Jos hamsteri hermostuu esimerkiksi vieraan ihmisen käsittelystä, sen leuka voi kostua syljestä. Tällöin se kannattaa laittaa takaisin omaan häkkiinsä rauhoittumaan.

Riskialtis eläin

Huoneissa, joissa hamsteri jaloittelee, ei saa olla koloja, joihin se voi kadota, eikä lattiavetoa, jottei se vilustu. Sähköjohdot on suojattava tai nostettava hamsterin ulottumattomiin, ettei se pääse puremaan johtoa ja saa sähköiskua, joka mitä todennäköisimmin on sen viimeinen.

Hamsteri saattaa myös kiivetä verhoja tai kangastapettia pitkin ylös ja otteen livettyä mätkähtää alas yli metrin korkeudesta kenties tuhoisin seurauksin. Se voi myös joutua ohikulkijan tönäisemäksi tai litistyä oven väliin. Jos talossa on lapsia tai vieraita, on turvallisinta antaa hamsterin jaloitella valvottuna vain yhdessä huoneessa, jonka ovi on koko ajan kiinni.