Kissankaislan myrkyllisyyttä selvittämässä

Sädekaisla on kissaihmisten keskuudessa pannassa väitetyn tujoniöljystä johtuvan myrkyllisyytensä takia. Mutta mistä on lähtöisin tieto sen tujonipitoisuudesta?

Kukkakaupoissa kissanruohoksi myytävää sädekaislaa eli niilinkaislaa
(Cyperus alternifolius) pidetään yleisesti myrkyllisenä kissoille. Sen sanotaan
sisältävän eteeristä öljyä tujonia, joka ärsyttää kissan ruuansulatuselimiä ja
aiheuttaa vähitellen kroonisen ja tuhoisan munuaismyrkytyksen.

Tujonia on kotimaisista luonnonkasveista mm. koiruohossa, pujossa, pietaryrtissä ja siankärsämössä. Niissä kaikissa on voimakas, maustemainen ja epämiellyttävä tuoksu. Koiruohon ts. tujonin vaikutusta ovat osaltaan myös absintti-alkoholin omalaatuinen tuoksu ja hurjiksi sanotut vaikutukset.

Kissaharrastajat ja -yhdistykset ovat levittäneet laajasti tietoa sädekaislan myrkyllisyydestä mm. nettisivuillaan ja myös lehdissä. Vuonna 2003 Kasvintuotannon tarkastuskeskus lähetti kukka-alan tukuille kirjeen, jossa se ilmoitti, että sädekaislan myyminen kissojen rehuksi ei ole hyväksyttävää.
TE-keskusten tarkastajat kävivät sen jälkeen kukkakaupoissa jakamassa
asiasta tietoa ja tekemässä tarkastuksia.

Varttuneen sädekaislan tunnistaa kauniin tähtimäisistä lehdistä, mutta suurin
osa lehdistä on hyvin ohuita mutta karkeita ja teräväsärmäisiä. Sädekaisloja käytetään myös huonekasveina.

Tieto kateissa

Kierros helsinkiläisissä kukkakaupoissa viime keväänä osoitti kuitenkin, että koko asia oli tuntematon. Kissankaislaa oli monissa myytävänä, kuten kissaihmiset oli-vat valittaneet. Ruukun kääreessä lukee usein painettuna ”Katzengrass”. Useimmat kukkakauppiaat eivät olleet koskaan kuulleetkaan sädekaislan myrkyllisyydestä. Jotkut sanoivat että heillä on myynnissä
vain myrkytöntä kissankaislaa. Milläs sen väitteen kumoat? Rehulaki tosin vaatii
nykyään, että rehun valmistaja ja markkinoija itse huolehtivat siitä, että tuote vastaa rehusäädösten vaatimuksia. Evira seuraa asiaa pistokokein. Kaikesta päätellen niitä tarvittaisiin lisää.

Vaikeaksi osoittautuikin erityisesti rajan vetäminen sallittujen ja kiellettyjen kaislojen välillä, koska kukkakauppiaat eivät itsekään tiedä lajien tieteellisiä nimiä.

Helsingin yliopiston kasvitieteen laitokselta selvisi, että pelkästään sädekaisloja on kymmenen eri lajia, puhumattakaan siitä että Cyperus-suvun kaislalajeja on yhteensä lähes 900! Sekavuutta lisää vielä se, että tieteellisiä nimiä on muutettu, ja C. alternifolius on nykyään oikeammin C. involucratus.

Myrkytystietokeskuksen myrkyllisten kasvien listalla sädekaislasta on maininta.
Siitä sanotaan, että kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Mutta millä tavalla myrkyllinen?

Koti- ja ulkomaisista myrkkykasvikirjoista ei löytynyt mitään mainintaa Cyperus-
suvn kasveista, tujonista sen sijaan kyllä, mutta aivan muihin kasveihin liittyen.
Eläinlääketieteellistä toksikologiaa tai kissojen ja koirien myrkytyksiä  käsittelevistä kirjoista ei myöskään löytynyt mitään mainintaa.

Viikin tiedekirjaston tietopalvelu tekihaun lähes parissakymmenessä kansainvälisessä tietokannassa, mutta mitään viitettä Cyperusten ja tujonin yhteydestä ei niistä löytynyt.

Oli palattava taas Myrkytystietokeskukseen. Siellä kaivettiin esille kansainvälisessä Poisindex-tietokannassa oleva tieto, ossa ilman sen kummempia selityksiä minitaan pari sädekaislalajia. Samassa yhteydessä kerrotaan sypressien sisältävän tujonia, ja netistäkin löytyy heti tietoa tästä
asiasta. Asioiden tarkistaminen Poisonindexin  ylläpitäjältä ei valitettavasti onnistunut ennen lehden painamista.

Kaihda kaisloja, suosi oraita

Yhtään tutkimuspohjaista viitettä Cyperuskaislojen tujonipitoisuudesta ei siis löytynyt. Varmuutta väitteen syntyperästä ei myöskään saatu. Selvältä joka tapauksessa näyttää, että sikäli kuin kaisloissa tujonia on, sitä on hyvin vähän, joten minkäänlaiseen hysteriaan ei ole aihetta.

Lukuisat kissanomistajat ovat syvästi huolissaan kissojensa terveydestä, kun he
ovat tietämättömyyttään ostaneet ”Katzengrassia” ja tarjonneet sitä kissoilleen ehkä vuosien ajan, ennen kuin ovat kuulleet sen myrkyllisyydestä. Tämä selvitys toivottavasti keventää edes hiukan heidän mieltään.

Päätelmäksi jää, että viisainta on joka tapauksessa olla ostamatta kissalle minkäänlaista kaislaa. Jos se ei ole myrkyllistä, karkeat ja teräväreunaiset lehdet voivat ainakin ärsyttää ruokatorvea, mahaa ja suolistoa ja saada kissan oksentamaan.

Pehmeäversoinen viljan oras on sen sijaan suositeltavaa viherravintoa kissalle.
Sitä on helppo kasvattaa itse. Kilosta esim. terveyskaupasta tai suoraan viljelijältä ostettuja vehnänjyviä tai kuorimattomia kauranjyviä riittää ruukussa kasvatettuna kissalle narskuteltavaa moneksi kuukaudeksi. Jyviä myydään myös kukkakaupoissa pienissä pusseissa, joista voi kasvattaa yhden orasannoksen. Puhtaasta viljasta kasvatettuja oraita kissa voi taatusti syödä turvallisesti.

_{Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Eläinten ystävässä 2/2007}