RUOKINTA

Lihava ei jaksa lentää

Undulaatti on ns. siemensyöjä. Termiä ei silti saa käsittää niin, että se ei tarvitsisi muuta ruokaa. Pysyäkseen terveenä undulaatin täytyy nimittäin saada monenlaista tuoretta ruokaa eli vihanneksia, hedelmiä, ituja ja silmuja sekä valkuaista, vitamiineja, jodia ja kalkkia.

Undulaatit kuolevat useimmiten vain muutaman vuoden ikäisinä. Ennenaikaisten kuolemien perussyy voidaan hyvin usein jäljittää puutteelliseen ruokintaan. Yksipuolinen siemenruokinta ja ylipaino ovat undulaattien pahimpia vihollisia. Kun näihin lisätään liikunnan puute ja vanhentuneet tai huonolaatuiset siemenet, kolkutellaan pian tuonelan ovia. Rasvamaksa on yksi undulaatin monista elintasosairauksista. Undulaattien pitäisi syödä energiasisällöltään melko köyhää ruokaa, jonka kuitenkin on oltava monipuolista ja ravintorikasta.

Pelkän siemenseoksen yletön tankkaaminen aiheuttaa linnun lihomisen, sillä siemenet ovat hyvin energiapitoisia. Rinta vain pullistuu ihon alle kertyvästä rasvapaakusta. Myös vatsaonteloon kertyy rasvamöykkyjä, joiden paino venyttää alavatsaa ja voi aiheuttaa tyrän eli vatsanpeitteen repeämän. Moni on varmasti nähnyt kömpelösti liikkuvan ja huonosti lentävän undulaatin, joka "pullistelee" vähän joka puolelta. Ylipaino voi kehittyä jo parin vuoden ikään mennessä, ja syntyneitä rasvakertymiä on vaikea enää saada pois.

Hirssiä annetaan vain juhlaherkkuna. Hirssintähkät ovat lihottavaa herkkua, jota ei pitäisi tarjota säännöstelemättä. Hirssi on undulaateille kuin suklaa monille ihmisille: kun sitä on, sitä ahmitaan niin paljon kuin alas saadaan. Vaikka hirssintähkä näyttää ihanteellisen luonnonmukaiselta ravinnolta, sitä pitäisi käyttää vain juhlaherkkuna. Hunajatangot ja muut makoisat herkkuruuat kuuluvat samaan terveyttä raunioittavaan sarjaan.

Undulaatin napostelu- ja ruuanetsimistarvetta voi tyydyttää pitämällä häkissä aina vähintään yhtä "ylimääräistä" ajanviete-siemenkuppia, josta suurin osa siemenistä on jo syöty. Tyhjien kuorien kerrosta penkoessa naposteltavaa löytyy sopivan harvoin. Kun kaikki siemenet on syöty, voikin lopun heittää pois.

Palaa otsikoihin

Monipuolisuus on tärkeää

On tärkeää totuttaa undulaatit alusta lähtien syömään erilaisia ja erinäköisiä ruokia. Kaikki uusi asetetaan tarjolle aivan nenän eteen, esim. vihannekset kiinnitetään pyykkipinnalla nokan korkeudelle orren kohdalle, niin että lintu tulee melkein vahingossa maistaneeksi niitä. Outoa ruokaa voi myös sekoittaa siemeniin. Uutta ruokaa pitää tarjota päivästä toiseen aina tuorein annoksin, kunnes lintu syö sitä. Tyypillistä on, että jotkut undulaatit eivät syö esim. porkkanaa, jonka väriä ne oudoksuvat, vaikka yleensä se on undulaattien herkkua. Parvessa elävät linnut oppivat syömään erilaisia ruokia ennakkoluulottomammin, sillä yleensä joukossa on joku utelias, joka aloittaa, ja muut seuraavat.

Häkissä pidettävien lintujen lihomista edistää tekemisen puute. Kun muuta ajanvietettä ei ole, mitäpä muutakaan sitä tekisi kuin söisi. Jos askartelemista ei ole eikä lentämäänkään pääse, eivät lihakset eikä hengitys- ja verenkiertoelimistö saa sitä rasitusta, joka pitäisi ne toimintakykyisinä ja kuluttaisi liiat energiat. Pian ollaan kierteessä, sillä lihavan on vaikea lentää. Undulaatin kuntoutusta kannattaa kuitenkin aina yrittää, ja se voi olla hyvin palkitsevaa. On hienoa seurata, miten holtiton tuuskahtelija oppii vähitellen yhä paremmin lentämään ja hengästyy yhä vähemmän.

Jodi on undulaattien aineenvaihdunnalle elintärkeä aine. Sen puute hidastaa aineenvaihduntaa ja aiheuttaa osaltaan lihavuutta sekä monenlaisia sairauksia. Usein oireena on lauluäänen käheys. Jodin puute on undulaateilla niin yleistä, että niillä epäillään olevan ongelmia jodin hyväksikäytössä. Vaikka monien siemenseosrasioiden kyljessä mainitaan, että niihin on lisätty jodia, se ei aina riitä. Tarvitaan jodiliuosta, jonka eläinlääkäri määrää. Jodinpuutos on hankala asia, koska sitä on vaikea tunnistaa ja liika-annostelun vaaran vuoksi sen antamista ei voi suositella rutiininomaisenakaan. Pyydä eläinlääkäriltäsi resepti ja turvallinen annosteluohje.

Kalkkikivi sekä ruuansulatushiekkaa kuuluu aina olla saatavilla. Vitamiinien saanti varmistetaan apteekista saatavalla Tehovitol-liuoksella, jota sekoitetaan 6—10 tippaa desilitraan vettä kahden päivän ajan joka viikko syksystä kevääseen. Mukaan sekoitetaan pari tippaa hunajaa maun parantamiseksi. Vaihtoehtoisesti voidaan juoma-automaatilliseen koko talven ajan lisätä 1—2 tippaa vitamiiniliuosta, jolloin linnut tottuvat makuun. Juoma-astia pestään päivittäin pulloharjalla ja kuppiosa puhdistetaan nurkkia myöten vaikkapa pikkusormen päällä. Bakteeripitoinen juomavesi voi sairastuttaa undulaatin.

Palaa otsikoihin

Varo liikaa valkuaista

Kovaksi keitettyä, haarukalla murskattua munankeltuaista annetaan pari kolme kertaa kuussa. Se pilaantuu nopeasti, joten viimeistään illalla otetaan loput pois. Riittävä valkuaisen saanti on linnulle välttämätöntä, mutta liikaa annettuna se voi aiheuttaa munuaissairauksia. Siksi kanamunasta ei käytetä valkuaista. Juomaksi voi silloin tällöin antaa seosta, jossa on puolet vettä ja puolet rasvatonta maitoa. Jugurttiakin voi antaa tipoittain.

Undulaattien pitäisi saada monenlaisia vihanneksia ja hedelmiä. Käytännöksi kannattaa ottaa sääntö, että joka päivä annetaan vähintään kolmenlaista tuoretta ruokaa ja vähintään muutaman päivän välein jokin niistä vaihdetaan toisenlaiseen tuoreeseen. Usein mielikuvitus tuppaa loppumaan kurkkuun ja salaattiin, mutta on paljon muutakin undulaateille sopivaa tuoreravintoa, esim. porkkanaraaste ja porkkanasiivut.

Aina kauppareissulla voi ajatella myös undulaatteja: "Kokeilisinkohan nyt tuota." Makeat omenat, appelsiinit ja mandariinit ovat taattuja menestyksiä. Avokado on kuitenkin myrkyllistä papukaijoille. Tuoretarjoilun tekniset ongelmat ratkaistaan pyykkipojilla, joita on hyvä pitää käsillä monen mallisia. Niillä saadaan orsiin kiinni myös ohuet lehtipuiden oksat, joita linnut järsivät aikansa kuluksi ja nokankäyttötarvetta tyydyttääkseen.

Järsiminen kuuluu undulaatin perusluonteeseen. Järsiminen ja silppuaminen kuuluvat undulaatin luontaiseen käyttäytymiseen, eikä niitä pidä estää. Pesimävireessä olevalla naaralla on voimakas järsimisen tarve, ja oksat ja kuivatut hiiva- ja täysjyväleivän viipaleet käyvät pesäkolon kaivamisen korvikkeeksi. Jos lintu tekee kymmenessä minuutissa silppua kokonaisesta porkkanasta, sillä on tarve senkaltaiseen toimintaan. Porkkanoita ei pidä alkaa säästellä siksi, että ne menevät "hukkaan". Nakerrusleivän pitää olla rakenteeltaan sitkeähköä, ja siivut saavat kuivua hitaasti, ei siis uunissa. Siten ne eivät hajoa kuivana kappaleiksi. Kokeilemalla löytyvät parhaat lähileipomoiden undulaattileivät.

Palaa otsikoihin

Parhaat herkut luonnosta

Kun silmut alkavat keväällä puhjeta, pitäisi undulaatinomistajan olla ahkerasti liikkeellä keräämässä pajujen, haavan, pihlajan ja koivun pieniä oksia ja versoja linnuilleen. Kun pihlaja on nupullaan, hän lähtee etsimään linnuilleen suojaisissa ja huomaamattomissa paikoissa olevia kukintoja. Pihlajan kukat ja nuput ovat täynnä makoisaa mettä, ja ne häviävät hetkessä undulaattien nokkaan. Metsästä kerätään vihreitä mustikanversoja lehtineen. Tuoreet voikukanlehdet ovat parasta salaattia ja puhdas ruoho virkistävä virike ja terveysruoka. Voikukan lehtiä ja kuihtuneita kukkia voi kuivattaa varastoonkin.

Mehevä vesiheinä eli pihatähtimö on monin verroin ravinteikkaampaa kuin ruukkusalaatti ja saa undulaatit vallan villeiksi. Keskikesällä poimitaan piharatamon tähkiä. Silloin kukkivat mesikukista apilat ja hiirenvirna. Kukkia ja voikukanlehtiä voi myös pakastaa talveksi. Loppukesällä kerätään heinien röyhyjä ja juolavehnän tähkiä pieniksi nipuiksi, joita voi tarjoilla pitkin syksyä.

Undulaatteja ei siis pitäisi unohtaa ulkoillessakaan. Kun luonnonkasvit tulevat normaaliksi osaksi ruokavaliota, on niiden kerääminen hauskaa. Tarvittavat määräthän ovat pieniä. Jos kasvintuntemus on jäänyt heikoksi, tässä on hyvä syy opetella tuntemaan tavallisia kasveja.

Talvella idätetään kauraa, vehnää tai sinimailasta, joita saa ainakin luontaistuotekaupoista, sekä undulaattien omaa siemenseosta. Jyviä liotetaan yön yli tai vuorokausi, sitten astia peitetään kannella, etteivät ne kuivu. Joka vaiheessa niitä huuhdellaan kylmällä vedellä ahkerasti, etteivät ne homehdu. Homeelta haisevia siemeniä ei tietenkään saa antaa. Ensin ilmestyvät ohuet juuret, ja kun idut pilkistävät siemenen toisesta päästä parin päivän kuluttua, ovat jyvät valmiita tarjottavaksi.

Palaa otsikoihin

Siemenseoksella on väliä

Perusruokana käytettävien siementen laadusta on vaikea saada täyttä varmuutta. Turvallisin valinta ovat päivämäärällä merkityissä pahvirasioissa myytävät siemenet. Ilmava pakkaustapa rasiassa on siementen säilymiselle edullinen, ja päiväyksestä voi tarkistaa, että pakkaajan ilmoittamaa käyttöaikaa on jäljellä runsaasti. Rasiasiemeniin on yleensä myös lisätty jodia. Vaikka rasiaan pakatut siemenet ovat kalliimpia kuin muovipussissa tai säkistä myytävät, niitä käyttämällä voi osaltaan varmistaa lintujen terveenä pysymisen.

Siemenet kannattaa kotona aina ensin pakastaa, ettei niiden mukana tule kutsumattomia siivekkäitä (esim. keittiökoisa eli intianjauhokoisa) keittiöön. Säkistä irtotavarana myytävät siemenet ovat rasiaa epävarmempi ostos, sillä huonolaatuinen siemenseos voi näyttää aivan hyvältä, vaikka on vanhaa. Sen ravintopitoisuus voi olla siksi heikentynyt tai se voi olla homeista. Home ei välttämättä näy. Riittää, että siemenet ovat jossain välivarastossa matkallaan Suomeen kostuneet hiukan. Säkissä osa niistä murskautuu ja on homeille erittäin hyvä kasvualusta. Homeet taas tuottavat homemyrkkyjä, jotka ovat maksalle tuhoisia. Tila kehittyy hitaasti, ja lopulta lintu yleensä kuolee.

Kuten edellä olevasta huomaa, ei ole ollenkaan yksinkertaista ruokkia undulaatteja niin, että ne pysyvät terveinä ja elävät pitkään. Hyvistä yrityksistä huolimatta linnulle voi tulla jokin puutostila ja jonkin ravintoaineen liikasaantia.

Undulaateille on kehitetty omia pelletti- eli raeruokia, joiden koostumus vastaa kaikkia undulaatin erityistarpeita. Monien eläinlääkärien suosittelema, säilöntäaineeton merkki on Harrison's Bird Food, jossa on myös undulaatille sopiva raekoko. Toistaiseksi sitä saa vain muutamasta eläinkaupasta, Symppis Oy:stä ja eläinlääkäreiltä.
Palaa otsikoihin