Jäniksen ja rusakon ensiapu

Jos näet jäniksen/rusakonpoikasen yksin maassa, se ei todennäköisesti ole orpo, vaikka näyttää siltä.

Emo käy syöttämässä poikasta pari kertaa vuorokaudessa vain muutamia minuutteja kerrallaan. Emo ei vietä poikasen kanssa aikaa poikasen syötyä, vaan jättää poikasen yksin, kunnes jälleen palaa imettämään sitä.

Älä koske poikaseen, sillä poikasen ainoa puolustuskeino saalistajia kohtaan on hajuttomuus!

Jos poikanen on joutunut vahingossa vaaralliseen paikkaan, voit nostaa poikasen varovasti piiloon pensaikkoon lapiolla tai heinätupsuja apuna käyttäen.

Vierotettu poikanen on hyvin pienikokoinen, muttei silti tarvitse ihmisen apua.

Poikanen saattaa tarvita apuasi, jos sen emo on kuollut tai lähellä on kuolleita tai loukkaantuneita sisaruksia. Poikanen tarvitsee myös apua, jos se on märkä ja/tai kylmissään.

Kissan tai koiran käsittelyssä ollut poikanen täytyy aina toimittaa asiantuntijan tarkastukseen, vaikkei näkyviä vammoja olisikaan.

Ota yhteyttä asiantuntijaan, ennen kuin kosket poikaseen, hän osaa neuvoa, kuinka tilanteessa tulee toimia! 

Poikasen toimittaminen hoitoon

  • Laita poikanen varovasti laatikkoon, jossa on puhdas pyyhe taiteltuna pesän muotoiseksi.
  • Laita laatikko hämärään ja rauhalliseen paikkaan.
  • Vältä äärilämpötiloja, liian kuuma tai kylmä voi olla poikaselle kohtalokasta.
  • Jos poikanen vain makaa ja on heikko/voimaton, voit tarjota sille hunajavettä (vettä, joka maistuu makealle).
  • Kasta sormenpää veteen ja anna poikasen nuolla neste sormenpäästäsi. Toista niin monta kertaa kuin poikanen haluaa juoda. 
  • Jos poikanen on liian heikko nuolemaan, voit varovasti avata poikasen suuta ja pyöräyttää hunajavedessä kastettua sormenpäätä poikasen kielen päällä. 
  • Orpo poikanen tarvitsee aina asiantuntijan apua.
  • Älä yritä itse hoitaa poikasta, ota välittömästi yhteyttä asiantuntijaan.
  • Kuljeta eläintä aina pimeässä laatikossa.
  • Muistathan pestä kätesi eläimen käsittelyn jälkeen!

Lähteet:
http://www.rainbowwildlife.com/baby-rabbit.htm
Eläinsuojeluvalvoja Sari Valtanen

Teksti: Tiina Kinnunen

Teksti on julkaistu alunperin Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen nettisivuilla www.pk-esy.fi