Kanaloissa riittää tutkittavaa

Helsingin yliopiston ja Siipikarjaliiton järjestämä kaksipäiväinen Kanatutkimusseminaari järjestettiin Turussa marraskuussa 2005. Seminaarissa esiteltiin tuoreita tutkimustuloksia sekä Suomesta että muista Pohjoismaista.

Huomio loisasioihin

Siipikarjaliiton terveydenhuoltoeläinlääkäri Sanna Sainmaa kertoi kanojen loisista: ohutsuolen ja umpisuolen suolinkaisesta sekä hiusmadosta, kanapunkista sekä luonnollisesti lintuinfluenssasta. Lattiakanaloiden yleistyessä sisäloisasia tulee yhä ajankohtaisemmaksi, kun kanat häkkikanaloista poiketen pääsevät lattiakanalassa suoraan kontaktiin pehkun ja lannan kanssa.

Sisäloistartuntojen ennaltaehkäisyssä tärkeää on se, että jo nuorikot olisivat loisvapaita tullessaan tilalle. Pehkun kuivana pysyminen heikentää loisten lisääntymistä, lisäksi täytyy estää madonmunien kulkeutuminen kengissä kanalaan ja huolehtia kanalan perusteellisesta puhdistamisesta kanaerien välillä, jolloin loisten munien määrä vähenee. Luomukanalassa kanojen ulkoillessa korostuu laidunkierron ja maan vaihdon ja kalkituksen merkitys.

Virikehäkkien munintapesien käyttöaste lähes 100 %

Tutkija Eija Valkonen esitteli seuraavaksi tuloksia MTT:n kahdesta virikehäkkikokeesta. Yhteenvetona tuotantotuloksista Eija kertoi rehunkulutuksen olevan pienempi virikehäkeissä kuin perinteisissä, rehuhyötysuhteen ollessa sama kummassakin häkkityypissä. MTT:n ensimmäisen kokeen perusteella munantuotanto virikehäkissä oli alhaisempi kuin perinteisessä, mutta toisessa kokeessa eroa ei enää havaittu. Kummassakin kokeessa A-luokan munia saatiin enemmän virike- kuin perinteisistä häkeistä.

Varustellussa häkissä olevan munintapesän kerrottiin olevan kovassa käytössä; pesään munittujen munien osuus oli kummassakin kokeessa jatkuvasti 98 %. Pesän voidaan näin ollen katsoa täyttäneen tarkoituksensa. Ongelmallista pesän käytössä on tuotannon kannalta se, että jotkut kanat tapaavat käyttää pesää myös yöpymispaikkana, mikä aiheuttaa munien likaantumista.

Noin 75 % kanoista yöpyi orsilla. Päiväsaikaan orsilla istui n. 40 % kanoista. Pehkualueen käyttöön liittyy vielä muutamia avoimia kysymyksiä. Olisi tärkeää, että kanat olisivat jo poikasina leimautuneet pehkun käyttöön ja näin osaisivat käyttää sitä myös häkissä. Ainakin pehkupaikalle tulee olla vapaa pääsy heti siitä hetkestä alkaen, kun nuorikot saapuvat munintakanalaan. Mikäli kanoille tarjotaan pääsy kylpypaikalle vasta myöhemmin (esim. muninnan alkaessa), kaikki yksilöt eivät välttämättä opi kylpypaikan käyttöön.

Ilmanlaatu lattiakanaloiden ongelma

Työtehoseura oli mitannut ilmanlaatua lattiakanaloissa ja virikehäkkikanaloissa. Tutkija Reetta Palva esitteli tuloksia. Mittaukset oli tehty helmi-maaliskuussa, jolloin ilmanvaihto on pienimmillään ja ulkona pakkasta. Hyvällä ilmanlaadulla on merkitystä paitsi eläinten, myös hoitajan terveydelle. Korkea ammoniakkipitoisuus ärsyttää silmiä ja hengityselinten limakalvoja; jolloin ihminen tai eläin altistuu erilaisille hengityselintulehduksille. Pitkäaikainen jatkuva altistuminen voi aiheuttaa silmävaurioita ja keuhkomuutoksia. On huomioitava, että kanat ovat kanalassa 24 h/vrk ja korkea ammoniakkipitoisuus heikentää ym. vaikutusten lisäksi niiden yleistä vastustuskykyä, alentaa rehuhyötysuhdetta sekä laskee munatuotosta.

Useimmissa lattiakanaloissa ilman ammoniakkipitoisuus oli korkea. Yhdessä kanalassa oli käytössä lantaraappa, jolla lanta poistettiin ritilän alta säännöllisesti. Virikehäkkikanaloissa ammoniakkipitoisuus oli alhainen. Mittaukset osoittivat selvästi, että lanta pitäisi poistaa lattiakanaloiden ritilän alta vähintään kerran viikossa sekä kanojen että hoitajan terveyden takia.

Virikehäkeistä aiheutuu lisätyötä perinteiseen häkkikanalaan verrattuna. Häkkien tarkastuksiin menee aikaa, sillä pesään on hankala nähdä ja se tulee kuitenkin aina tarkistaa. Ongelmana saat-taa olla myös pesämattojen likaantuminen, jos jotkut kanat ottavat tavakseen yöpyä pesässä. Tuottajat olivat kuitenkin tyytyväisiä tuotannon määrään ja laatuun virikehäkeissä. Lattiakanala taas oli usein valittu paremman hinnan vuoksi. Niissä korostuivat suuret kanaerien väliset erot.

Luomukanat hyvinvoivia

Perinteiset häkit ovat EU-alueella kiellettyjä vuodesta 2012 lähtien. Suomessakin luomumunien kulutus on pikku hiljaa noussut. Vähittäiskaupassa myytävistä munista 2,5 % on tällä hetkellä luomumunia. Luomukanatiloja on vajaat 50 ja luomukanoja n. 70 000. Keskimäärin kanoja on tilalla noin 1500.

Vaikka luomukasvatus on kanojen kannalta monin tavoin hyvä asia, on luomukanaloissa myös ongelmia. Näitä ovat mm. höyhenten nyppiminen, joka voi kehittyä kannibalismiksi, ulko- ja sisäloisten suuri määrä, jalkojen terveysongelmat ja ravinnon laatuongelmat. Suomessa on vasta nyt saatu tutkimustietoa omista luomukanaloistamme.

Kanoja on ainoastaan 5/m². Kanoilla on tilaa kuopsutella, venytellä ja räpytellä siipiään, ojennella jalkojaan, pyrähdellä orsille, sukia itseään ja ottaa kuivakylpyjä. Lisäksi kanoilla on mahdollisuus muodostaa lauman sisällä luontaisia alaryhmiä, etenkin silloin kun kanalassa on myös kukkoja. Monipuolisuutta ruokintaan tuo päivittäin tarjottava karkearehu, joka voi olla esimerkiksi heinää, juureksia tai vihanneksia. Tärkeää on myös mahdollisuus ulkoiluun - tosin Suomessa ulkoilukausi on lyhyt.

Luomutuotannossa ratkottavaa riittää kanojen ruokinnassa. Riittävä valkuaisen saanti on tärkeää munantuotannon kannalta mutta myös kannibalismin ehkäisemiseksi Rehun luomuvaatimusten takia valkuaista ja energiaa on joskus vaikea saada tarpeeksi korkeina pitoisuuksina. Kanojen ulkoilussa tautien ehkäisy tulee yhä tärkeämmäksi.

Luomukanalan hoitaminen vaatii ahkeraa käymistä kanalassa ja kanojen keskuudessa. Tutkimuksessa on selvitetty myös kanaparvien suhtautumista ihmisiin. Puolet tutkituista luomu-kanaparvista arvioitiin kesyiksi, 40 % varautuneeksi ja joka kymmenes araksi. Kesyt parvet tulivat kiinnostuneina tutkimaan tulijoita ja mm. nokkimaan tulijoiden kenkiä. Varautunut parvi väisti ihmistä muutaman metrin ja arka parvi juoksi tai lehahti karkuun. Kanojen hybridi eli ”rotu” vaikutti merkittävästi kanojen suhtautumiseen.

Luomukanojen terveystilanne

Luomukanojen terveydentila todettiin yleensä hyväksi. Salmonellaa ei löytynyt yhdestäkään näytteestä. Huomattavaa oli sen sijaan loisten suuri määrä, vaikka vain joka kymmenes  tuottaja oli kysyttäessä ollut sitä mieltä, että kanoissa esiintyy sisä- tai ulkoloisia. Sisäloisia kuten suolinkaisia ja hiusmatoja oli kuitenkin yli puolessa kanaloista ja kanapunkkeja . Sisäloiset heikentävät kanan kuntoa ja munantuotantoa ja lisäävät kannibalismin riskiä.  Kanapunkkeja löytyi 58 %:lta tutkituista kanoista ja 60 – 70 %:sta kanaloista.

Kasvatuskaudella suuri merkitys

Kanojen poikas- ja nuorikkovaiheen olosuhteiden vaikutusta kanojen hyvinvointiin on viime vuosina tutkittu runsaasti. Kaikissa tutkimuksissa on todettu, että kasvatuskaudella on suuri vaikutus kanojen munintakauden käyttäytymiselle ja hyvinvoinnille.

Nykytuotannon suurimmat hyvinvointiongelmat ovat höyhenten nyppiminen ja kannibalismi. Nämä ovat häiriökäyttäytymisen muotoja, joita kumpaakaan ei esiinny luonnossa. Tämä epänormaali nokkimisen suuntaaminen alkaa usein jo poikasvaiheessa. Yleensä kannibalismi on suurempi ongelma lattiakanaloissa ja höyhenten nyppiminen häkeissä. Tutkimusten mukaan n. 10 % kanois-ta on ”syyllisiä” vakavaan nokkimiseen.

On todettu, että suuri eläintiheys (yli 10 eläintä/neliö) aiheutti 6,4-kertaisen riskin höyhenten nyppimiselle. Mikäli poikasille ei tarjottu pääsyä korotetuille orsille, aiheutui tästä 4-kertainen riski.

Sveitsissä on todettu, että aikainen pääsy kuivikkeelle vähentää merkittävästi höyhenten nokkimista. Tutkijat suosittelevat tämän takia, että lattiakanalaan menevät kanat kasvatettaisiin kuivikkeen kanssa heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Hollannissa taas on havaittu, että mitä nuorempina kanat tulivat tilalle ja mitä useampi kana käytti ulkotarhaa jo kasvatusaikana, sitä vähemmän esiintyi höyhenten nyppimistä kanojen myöhemmissä elämänvaiheissa.

Ruotsissa taas tutkittiin 21 tilalla kasvatusolosuhteiden vaikutusta vuonna 1999 (Gunnarsson ym.). Tutkimuksessa todettiin, että aikainen pääsy orsille vähensi lattiamuninnan neljänteen osaan ja kloaakkikannibalismin puoleen vertailuryhmästä. Myös aikainen kuivikkeelle pääsy pystyttiin yhdistämään vähentyneeseen höyhenten nokkimiseen.

Orsien käytön aikaisella oppimisella on monta etua kanalle ja sitä kautta myös tuottajalle. Se vähentää kloaakkikannibalismia ja lattialle munimista ja kanojen kokemaa stressiä ja alentaa kuolleisuutta. Se myös parantaa kanojen kykyä hahmottaa kolmiulotteista ympäristöä ja korkeuseroja, jolloin kanat pärjäävät paremmin lattiakanaloissa. Orret tulisikin tarjota poikasten käyttöön heti tai viimeistään ennen neljän viikon ikää.

_{Teksti: Satu Ahdesmäki ja Tiina Notko}