PESIMINEN JA TERVEYS

Ongelmia pesimisestä

Moni murehtii sitä, että undulaatit eivät pesi, vaikka niillä on pesäpönttö. Yksinäinen pari ei tosiaan helposti tule pesimävireeseen, vaan tarvitaan parven stimulaatiota. Pesinnän seuraaminen on mielenkiintoista, mutta ennen poikasten kuoriutumista täytyy olla tiedossa, mitä niille tehdään pesästälähdön jälkeen. Usein naaras ei nimittäin kerta kaikkiaan siedä poikasia silmissään sen jälkeen, kun ne ovat lähteneet pesäkopista 4—5 viikon iässä. Normaalikokoisessa kotihäkissä voi seurata verinen murhenäytelmä, kun emo alkaa kovin ottein ajaa poikasia omalta reviiriltään.

Häkin tapahtumia on tässä vaiheessa seurattava huolellisesti, ja poikasia varten pitää olla valmiiksi varattuna toinen, tilava häkki. Lentoharjoitukset lihasten vahvistamiseksi on aloitettava heti. Jos poikaset halutaan viedä kauppaan, se on parasta tehdä parin viikon kuluessa pöntöstä lähdöstä. Silloin ostajalla on paras todennäköisyys saada helposti kesyyntyvä lintu, joka vastaa hänen odotuksiaan. Poikaset voi myydä myös itse, jos haluaa niille varmasti hyvän kodin, mutta se ei aina ole helppoa. Poikasia ei ylipäätään ole mikään pakko teettää!

Poikasten lähdettyä pesästä pönttö otetaan pois ja voimaruuan ja kananmunan antaminen lopetetaan. Naaraalle järjestetään paljon askartelemista ja vähäenergistä nakerrettavaa. Toinen vaihtoehto on, Undulaatinpoikanen makaa mahallaan pää retkottaen. Ruokkiessaan emo tuuppaa poikasen selälleen ja oksentaa sille ruokamassaa kuvustaan. että naaraan annetaan munia uusi, täysi pesye, minkä jälkeen pönttö munineen otetaan pois. Jos naaras aina vain jatkaa munimista, tarvitaan eläinlääkärin antamaa hormonihoitoa. Muuten naaras voi lopulta nääntyä munien kehittämisen aiheuttamaan rasitukseen. Munien tuottaminen vaatii erittäin hyvälaatuista ravintoa ja kaikkia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Jatkuvasti munivan naaraan pitäminen hyvässä kunnossa ei onnistu loputtomiin.

Undulaatin poikaset kuoriutuvat joka toinen päivä eli samassa tahdissa kuin munat munittiin. Isossa poikueessa ensimmäisellä alkavat jo sulat tulla esiin, kun pienin makaa alastomana koko kasan alla. Kuin ihmeen kaupalla pahnanpohjimmainenkin voi saada ruoka-annoksensa, selviytyä survoutumiselta ja kehittyä upeaksi nuoreksi linnuksi.

Palaa otsikoihin

Mihin undulaatit kuolevat

Undulaatti on pieneksi ja vilkkaaksi eläimeksi yllättävän pitkäikäinen. Jos sillä on onni säilyä terveenä ja säästyä onnettomuuksilta, ei 12—15 vuotta ole poikkeuksellinen ikä. Harva lintu kuitenkaan saavuttaa lähimainkaan niin korkeaa ikää. Hoitovirheistä johtuvien sairauksien lisäksi pahanlaatuiset kasvaimet ovat undulaateilla melko yleisiä, uroksilla varsinkin kiveskasvaimet. Useimmat undulaatit tuntuvat kuolevan 3—6 vuoden iässä. Se joka selviytyy 7-vuotiaaksi, voi elää paljon kauemminkin.

Harva undulaatinomistaja katsoo rahan ja vaivan arvoiseksi lähettää lintua kuolinsyytutkimukseen, vaikka se voisi olla sekä mielenkiintoista että opettavaista. Kun lintu kuolee, ajatellaan että se "vain kuolee". Menehtymiseen on kuitenkin aina jokin syy.

Lemmikkieläinten kuolinsyytutkimukset tekee Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira). Lähetysohjeet löytyvät täältä

Kihti voi olla hyvin kivulias tauti ja invalidisoida linnun pahasti. Siksi siitä kerrotaan tässä erikseen. Kihdissä elimistöön kertyy virtsahappokiteitä. Jos niitä syntyy vain sisäelinten pinnoille, tautia voi olla vaikea huomata. Kiteet voivat kertyä myös varpaisiin nahanalaisiksi vaaleiksi pahkuroiksi. Nivelkihdissä taas jalkojen nivelet usein turpoavat ja täyttyvät valkoisella virtsahappomassalla. Jalat voivat jäykistyä ja vaikuttaa sijoiltaan menneiltä, jolloin lintu aristelee liikkumista ja hyppäämistä orrelta toiselle. Sellaisessa tapauksessa linnun lopettaminen on ainoa vaihtoehto.

Kihdin aiheuttajia on monia, viime kädessä usein hoitovirheitä, jotka voivat vaikuttaa yhdessä tai erikseen. Usein syynä munuaisvika. Muita syitä ovat mm. liika valkuainen, A-vitamiinin puutos tai lyhytaikainenkin veden puute. Kihtiä ei voi parantaa, ainoastaan ehkäistä. Linnuilla on ehdottomasti aina oltava vettä saatavilla. Niiden on saatava riittävästi vitamiineja, varsinkin A-vitamiinia, eikä niille saa antaa liian valkuaispitoista ravintoa.

Monet linnut kuolevat keuhkokuumeeseen, joka ei välttämättä anna mitään ennakko-oireita. Lintu voi menehtyä muutamassa tunnissa "suorilta jaloiltaan". Taustalla voi olla kasvain tai muu isompi ongelma, mutta pelkkä veto ja vilustuminenkin voivat aiheuttaa akuutin keuhkokuumeen.

Palaa otsikoihin

Sairastuneen ensiapu

Sairaalle linnulle tärkein ensiapu on lisälämpö, ja siksi jokaisen undulaatinomistajan perusvarustuksiin pitäisi kuulua lämpölamppu. Sairas undulaatti on pörröinen ja raukea. Lisälämpö on tärkein ensiapu. Merkistä riippuen maksaa lämpölamppu, jossa on tavallinen iso kierrekanta, noin 10—20 €. Lamppu asetetaan häkin ulkopuolelle niin, että jossain kohdassa orrella lämpötila on +28—30 astetta. On syytä tarkistaa lämpömittarin avulla, ettei lämpötila jää alle 25 asteen eikä ole yli 30 astetta. Häkki peitetään osittain niin, että lämpö pysyy siellä. Toinen pää häkistä saa olla huoneenlämpöinen. Lintu voi sitten itse hakeutua sellaiseen kohtaan, jossa lämpötila on sopivin.

Lämpölampun pitää olla päällä myös yöllä. Jos lintu on niin huonossa kunnossa, ettei se halua syödä eikä juoda, sille voi antaa hiilihapottomaksi vispattua cocacolaa tai melko vahvaa hunajavettä tipoittain. Niistä se saa nopeasti energiaa. Hätäruuaksi sekoitetaan massa, jossa on korppujauhoja, hunajamaitoa ja hirssinsiemeniä sekä pähkinärouhetta, jos sitä on. Tätä seosta työnnetään nokkaan aivan pieninä nokareina.

Undulaatti voi olla hyvin sairas ilman että siitä huomaa mitään epätavallista päällepäin. Kun linnun huono tila näkyy, on jo kiire. Eläinlääkäriin on otettava yhteyttä heti, niin että sairauden syy voidaan selvittää jos mahdollista, ja sopiva lääkitys aloittaa. Vaisun oloinen lintu voi sairauden alkuvaiheessa toipua pelkällä vitamiinien ja jodin tehokuurilla, antibioottilääkinnällä ja lämpöhoidolla.

Palaa otsikoihin

Kiinniotto ja hoitotoimenpiteet

Jokaisen undulaatin kunto on tarkastettava huolellisesti vähintään kerran viikossa. Sen voi tehdä tarkkailemalla sitä lähietäisyydeltä. Muun muassa kynsien ja nokan kasvutaipumus on yksilöllinen. Monien lintujen kynsiä ei tarvitse koskaan leikata, mutta jos kynnet alkavat kiipeillessä tarttua häkin seinäpinnoihin tai kasvaa jopa ympyräksi, ne on leikattava. Jalkapohjaan pistävä kynsi tekee kipeää, pakottaa varpaat luonnottomaan asentoon ja haittaa linnun liikkumista.

Kynnet voi leikata lintujen tai kissojen kynsileikkurilla mutta myös hyvällä ihmisen kynsileikkurilla tai hyvälaatuisilla, terävillä kynsisaksilla. Kynsistä lyhennetään vain tunnottoman sarveiskärjen liikakasvu. Kynnen verisuonta ja kipuherkkää hermoa on varottava vahingoittamasta.

Orsipaperi tai hiekkapaperi häkin pohjalla eivät auta kynsien liikakasvuun. Linnut vain syövät paperia ja siinä olevaa liimaa. Jos paperi on joka orrella, jalkapohjat kipeytyvät. On parempi olla käyttämättä orsipaperia.

Nokan liikakasvu on häiriö, jonka syynä voi olla mm. maksavika tai valkuaisen liikaruokinta. Nokka voi alkaa kasvaa aivan yhtäkkiä. Kasvu voi jatkua linnun loppuiän tai lakata yhtä yllättäen. Turvallisimmin nokan leikkaa eläinlääkäri, mutta varovainen ja huolellinen voi oppia tekemään sen itsekin. Jos nokan leikkaamiseen ryhtyy, on varottava nokan halkeamista ja kielen vahingoittamista. Verille leikkaaminen ei lopeta nokan kasvamista, vaan tekee vain erittäin kipeää.

Jos undulaatin joutuu ottamaan kiinni lääkitsemistä tai kynsien leikkaamista varten, sitä ei pidä ruveta jahtaamaan, vaan huone pimennetään, jolloin linnun voi nopeasti poimia orrelta. Lattialta linnun saa kiinni heittämällä kevyen pyyhkeen sen päälle. Lintua voi myös totuttaa käsittelyyn ottamalla sen silloin tällöin hetkeksi kouraan ja päästämällä taas irti.

Lintua käsiteltäessä sileä pyyhe on verraton. Pyyhkeen sisällä olevaa lintua ei tarvitse puristaa, käsi ei hikoa ja lintu ei pääse puremaan. Lintu pysyy rauhallisena varsinkin jos sen pääkin on peitossa pyyhkeen alla.

Palaa otsikoihin

Kylpemään

Undulaatit ovat innokkaita kylpijöitä, kunhan pääsevät kylpemisen makuun. Kylpyastia, jossa on pari senttiä lämmintä vettä ja totutusvaiheessa salaattia tai vesiheinää, on paras asettaa tarjolle aamulla, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan ja innokkaimpia kokeilemaan uusia asioita. Kesy undulaatti voi kylpeä vaikka keittiön vesihanan alla aina halutessaan.

Linnut voi myös viedä suihkuun häkkeineen, jos kylpyhuone on asuinhuonetta lämpimämpi ja ehdottoman vedoton. Aina on muistettava, että undulaatit vilustuvat tavattoman helposti kohtalokkain seurauksin. Ne voivat kyllä menestyä varsin viileässäkin, jos ne ovat siihen tottuneet, mutta se on aivan eri asia kuin veto tai äkillinen kylmyys.

Ruokakupit ja pohja poistetaan häkistä ennen suihkua. Lämmin, pehmeä suihku kohdistetaan lintuihin hitaasti lähestyen alta päin. Kun linnut huomaavat, miten ihanalta suihku tuntuu, ne näyttävät vaipuvan nirvanaan ja jähmettyvät paikoilleen silmät suljettuina seinällä roikkuen tai orrella pystyinä puikeloina tököttäen. Varovasti suihkun voi siirtää selkäpuolelle, mutta päätä ei saa kastella, koska vettä ei saa joutua silmien takana sijaitseviin korva-aukkoihin. Linnut nauttivat solisevasta, lämpimästä suihkusta liikahtamatta melkein loputtomiin. Perusteellinen suihku kastelee höyhenyksen, ja siksi lintujen on saatava kuivua lämpimässä tunnin, parin verran. Lämpölamppua voi käyttää apuna. Häkki kuivataan pyyhkeellä painelemalla, ettei se ruostu.

Palaa otsikoihin

Karanneen voi saada kiinni

Joka kesä satoja undulaatteja pääsee karkuun avoimista ovista ja ikkunoista. Valitettavasti lintuja harvoin edes yritetään ottaa kiinni. Usein ne saisi helposti pyydystetyksi tuoreeltaan, sillä ulos joutunut lintu menee yleensä vähäksi aikaa toimintakyvyttömäksi säikähdyksestä ja jää paikalleen.

Näkösälle tuotu häkki on paras houkutin ulos joutuneelle linnulle. Se on sille turvasatama pelottavassa ulkomaailmassa. Vielä parempi on, jos häkissä lajitoveri kutsuu sitä. Silloin karkulainen voi lennähtää häkin katolle, ja häkin voi kantaa varovasti sisään. Kun korkealla istuvaa lintua lähestyy häkin kanssa, eivät kasvot saa näkyä häkin yläpuolella. Tyhjä häkki on oiva keino houkutella kiinni myös pihaan muualta ilmestyneet undulaatit. Äkkisyöksyllä pyydystäminen ei juuri koskaan onnistu, vaan silloin lintu lähtee ja lentää niin kauas kuin siivet kantavat — mikä tosin ei välttämättä ole pitkä matka.

Karanneiden undulaattien perään kysellään aivan liian harvoin. Ilmoitus poliisille, paikallisradioon, lehteen, eläinvälitysnumeroon, eläinsuojeluvalvojalle tai -yhdistykseen ja lähimpään löytöeläinkotiin (ainakin joihinkin näistä) palauttaisi monta ulkona tuhoon tuomittua undulaattia takaisin kotiin. Eläinsuojelulaki kieltää hylkäämästä hoidossa olevaa eläintä, joten omistajan velvollisuus on yrittää saada lemmikkinsä takaisin. Undulaatin löytäjän pitäisi vastaavasti ottaa lintu talteen ja ilmoittaa siitä em. paikkoihin. Undulaatteja löytyy melko paljon, mutta pienellä vaivannäöllä voisi nykyistä paljon useampi päästä takaisin omistajalleen.Palaa otsikoihin