SEY - Etusivulle
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto
Tulosta sivu

 UNDULAATIN OLEMUS JA LUONNE


Harva undulaatti on kesy

Undulaatti on lemmikkilinnuista yleisin. Se on kaunis, hauska ja helppo saada lisääntymään. Monesti undulaatti hankitaan kuitenkin liian suurin odotuksin sen kesyyntymisestä ja puhekyvyistä. Eniten undulaateista on iloa, kun hyväksyy ne sellaisina kuin ne ovat eikä odota mahdottomia.

Helpointa on kesyttää vasta pesästä lähtenyt poikanen, joka ei vielä edes ymmärrä pelätä. Sen voi nostaa suoraan sormelle ja totuttaa siirtelyyn, silittelyyn ja olkapäällä istumiseen. Yleensä kaupassa on kuitenkin myytävänä jo muutaman kuukauden ikäisiä tai aikuisia undulaatteja, jotka eivät ole kesyjä. Jos undulaatit ostetaan vielä lapselle, joka uskoo niiden saman tien kesyyntyvän, seuraa pettymys, ja innostus lintujen hoitamiseenkin voi lopahtaa lyhyeen. Kesyistä undulaateista kerrotaan tarinoita vielä vuosia niiden kuoleman jälkeen, mutta kukaan ei muista sitä suurta enemmistöä, jonka kesyttäminen ei onnistunut.

Palaa otsikoihin

Parvessa persoonallisuudet korostuvat

Hyväkuntoinen undulaatti on hoikka, sutjakka ja ketterä liikkeissään. Sillä on kirkkaat, pyöreät silmät ja avoin katse. Sen lento on sulavaa ja äkkikäännökset vaivattomia. Ulkomuodon perusteella jalostetut, ns. englantilaiset undulaatit ovat undulaattimaailman broilereita, suuriksi jalostettuja, paksuja möhkylöitä, joiden pää on menettänyt muotonsa ja silmät ilmeensä luonnottoman suuren höyhenmassan valuessa alas päälaelta. Ne ovat pelkkään lintujen muotoiluun pyrkivän kasvatuksen tulosta, eikä kenenkään pitäisi langeta luulemaan, että niissä olisi jotain tavallisia undulaatteja parempaa. On pelättävissä, että niitä aletaan harrastaa Suomessakin, kun lintunäyttelyitä ruvetaan järjestämään.

Undulaatti ei ole rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavan ihmisen lemmikki. Mitä paremmin se viihtyy, sitä meluisampi ja sotkevampi se on. Oikein hyvin undulaatti viihtyy vain parvessa, jolloin mekastus ja pölyn ja höyhenten leviäminen moninkertaistuvat. Sen, joka ei hyväksy tätä tosiasiaa, pitäisi vielä kerran miettiä, onko undulaatti sittenkään hänelle sopiva lemmikki. Silloin kun undulaatti "vihdoinkin" oppii olemaan hiljaa, sen asiat ovat huonosti, ja omistaja saattaa pikapuoliin päästä eroon koko möly- ja pölytoosasta.Kuva: Kaijuli ry

Australiassa luonnonvaraiset undulaatit elävät valtavissa parvissa. Undulaatin onkin luonnonvastaista elää yksin. Toisaalta undulaatit ovat yksilöitä, eikä yhteiselo suju kaikilta. Kaupasta ostettu parikin saattaa olla toisilleen sopimaton, joten ostajan pitäisi aina yrittää ostaa pariskunta, joka jo kaupassa on selvästi yksissä. Muuten lintujen elämä voi olla alituista kinaa ja toraa. Jos riitaisan pariskunnan liittää parveen, ne eroavat välittömästi. Kumpikin etsii äkkiä uuden kumppanin, ja molempien elämä voi siitä lähtien olla jatkuvaa onnen auvoa.

Undulaattien käyttäytymisen moninaiset ja mielenkiintoiset piirteet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa silloin kun lintuja on kunnon parvi: vähintään kahdeksan mutta mieluummin yli kymmenen. Valitettavasti tämä vain ei useimmille omistajille ole käytännössä mahdollista.

Eri persoonallisuudet korostuvat joukossa. Television saippuasarjat kalpenevat undulaattiparven tapahtumien rinnalla. Romansseja syttyy ja sammuu ja liittoja solmitaan ja puretaan. Joukkoon mahtuu tyyppien koko kirjo huikentelevaisista hurmureista liikuttavasti toisiinsa kiintyneisiin pariskuntiin ja vannoutuneisiin vanhoihinpiikoihin. Myös bailaajat ja hissukat, pirttihirmut ja lempeät vaimot erottuvat. On riehakkaita kaveruksia, jotka lähtevät säännöllisesti yhdessä tekemään jekkua kodin irtaimistolle, ja on harmittomia porukoita, joista on muuten vain kiva liikuskella yhdessä ja kertoilla hyviä juttuja toisilleen.

Palaa otsikoihin

Yksinäisyys tekee onnettomaksi

Parvessa undulaattien eloa leimaa elämänilo, jonka katselemiseen ei kyllästy koskaan. Undulaattiparven elämää seurattuaan ei voi välttyä pahalta mieleltä, kun joutuu näkemään yksinäisen undulaatin alakuloisena häkissään. Suuren osan päivää se on luultavasti täysin yksin, mikä on sille täysin luonnoton olotila.

Moni hankkii vain yhden undulaatin, koska aikomus on opettaa se puhumaan ja vain yksinäinen lintu voi tämän taidon oppia. Ani harvalla on kuitenkin loppujen lopuksi aikaa ja kärsivällisyyttä opettaa lintua järjestelmällisesti, eivätkä kaikki undulaatit opi, vaikka miten opettaisi. Lintu maksaa kovan hinnan omistajansa mielihalusta.

Enemmän iloa undulaatista on, kun antaa sille mahdollisuuden elää lajityypillistä undulaatin elämää eikä yritä tehdä siitä jotain, mitä se ei ole. Undulaatteja pitäisi aina olla vähintään kaksi.Kuva: Kaijuli ry Yksinäinen undulaatti voi elää siedettävää elämää vain, jos omistaja on useimmiten päivisinkin kotona ja lintu on kesy ja kotona vapaana. Koululaisen, opiskelijan tai työssäkäyvän ei missään tapauksessa pitäisi pitää vain yhtä undulaattia.

Yksinäisyyteen tottunut lintu ei kuitenkaan aina hyväksy kumppania enää myöhemmin. Siinä tapauksessa olisi paras antaa se uuteen kotiin, jossa se pääsee useiden lajikumppanien seuraan. Parveen se kyllä sopeutuu. Tilalle kannattaa hankkia kaksi tai useampia lintuja. Yhdessä elävän parin ei tarvitse olla eri sukupuolta. Pääasia on, että linnut tulevat toimeen keskenään. Suukottelu ja toisen ruokkiminen ei ole vain vastakkaisten sukupuolten hellyydenosoitus, vaan se on myös toveruuden osoitus, jota harrastavat kaveruksetkin parvessa.

Palaa otsikoihin

Kesyys voi olla vaarallista

Undulaattia mainostetaan varmasti kesyyntyvänä lintuna. Kirjoissa ja linnunruokamainoksissa on kuvia omistajan pään päällä tai kädellä istuvista linnuista. Täysin kesy undulaatti onkin ihastuttava seuralainen, joka parhaimmillaan osallistuu kaikkiin omistajansa kotiaskareisiin.

Kesyys tuo mukanaan myös ongelmia, joista kakkakikkareet ovat pienin, sillä piskuiset jätökset ovat helposti siivottavissa. Undulaatit nakertavat ja järsivät, ja kodin irtaimistossa on paljon tähän toimintaan sopivia kohteita. Pienenä eläimenä undulaatti on myös hyvin altis onnettomuuksille, joten sen läsnäoloa ei saa unohtaa hetkeksikään. Mitä kesympi se on, sitä enemmän sillä on kotona vaaran paikkoja.

Jos taloudessa asuu monta ihmistä, on vaikea saada kaikki perheenjäsenet olemaan jatkuvasti varuillaan undulaatin takia. Vaaroja ovat mm. oven tai ikkunan avaaminen tai auki pitäminen undulaatin ollessa vapaana, oven päällä istuvan linnun rusentuminen oven väliin, lattialla tepastelevan linnun litistyminen jalan alle, kuumat keittolevyt, hukkuminen likoamassa olevaan kattilaan tai vessanpönttöön ja putoaminen epäonnistuneen laskeutumisen seurauksena patterin väliin tai kirjahyllyn taakse. Undulaatit säästyvät monelta vaaralta, jos ne eivät ole kovin kesyjä, vaan niillä on omat vakio-oleskelupaikkansa.

Palaa otsikoihin

Pienet riiviöt

Undulaatti on luotu käyttämään nokkaansa. Vaikka se on pieni lintu, se voi saada asunnossa aikaan näkyvää jälkeä. Puiset listat ja muut puurakenteet voivat saada uusia ornamentteja, ja kirjojen selkämykset ovat pahasti vaaravyöhykkeessä. Jos kirjahyllyn sisältö oli kerätty näyttämistä varten, voi edessä olla itku ja hammasten kiristys. Jos kirjat on kuitenkin koottu lukemiskäyttöä varten, on undulaattien "kirjahyllyurakan" alkamisesta vielä pitkä matka siihen vaiheeseen, jolloin tekstiä alkaa tuhoutua. Toiveet hyvistä antikvariaattihinnoista voi kyllä heittää jo paljon sitä ennen.

"Hei, me viskataan" -leikin makuun päässeissä undulaateissa herättävät kaikki pienehköt esineet halun kokeilla, miten esine siirtyy ja miltä se näyttää ja kuulostaa pudotessaan lattialle. Painavampia esineitä voidaan siirtää porukalla. Koriste-esinehyllyt ovat tähän harrastukseen parahultaisia paikkoja. Tärkeää on päästä reunalle kurkistamaan esineen alassyöksymisen vaikutelmaa. Erityisen kiehtovia ovat pudotessaan rikkoutuvat tai roiskuvat esineet.

Tällaiset "koti kuntoon" -harrastukset eivät ole undulaatille aina vaarattomia, sillä nakerruskohteissa voi olla myrkyllisiä aineita. Pahimmassa tapauksessa seuraa akuutti kuputulehdus ja kuolema. Myrkyllisiä huonekasveja ei undulaattikodissa voi pitää, ja myrkyttömätkin voivat kokea jatkuvaa apuharvennusta. Valvotusti vapaana olevia lintuja voi kuitenkin melko menestyksellisesti opettaa häätämällä ne aina pois luvattomista paikoista.Palaa otsikoihin