Kuoleman koira
Luinen ja viluinen koira norkoili roskisten luona. Koira oli ollut jo pitkään nälkäinen, silloin tällöin se sai kalantähteitä tai leivänkannikoita, mutta juurikaan muuta ei sen ruokavalioon kuulunut. Hartaasti toivoen pieni ja nälkäinen koira eteni kohti erillistä biojäteastiaa, mutta tämäkin kerta oli pettymys, päivällä tyhjennetty astia oli typötyhjä, paria kananmunan kuorta ja homehtunutta banaania lukuun ottamatta. Nälkäinen koira ihmetteli, miksi sen elämä oli nyt tällaista. Ennen kaikki oli hyvin. Koira oli ollut pennusta asti tutussa mukavan kokoisessa rivitalossa isäntänsä kanssa. Isäntä oli jo vanha mies, vaimo kuollut ja lapset kaukana maailmalla, vain koira seuranansa. Mies rakasti koiraansa kuin lastaan. Hän ruokki ja leikki, opetti ja komensi, kuten koiranpennun kanssa pitääkin tehdä. Mies ja koira kokivat paljon yhdessä, paljon ja kauan.Molemmilla alkoi jo ikä hieman painaa, ja he viettivät ihania leppoisia vanhuuden päiviä, kunnes... Eräänä yönä mies kutsui koiransa viereen sängylle, silitteli ja leperteli koiralle, ja koira nuoli isännän kasvoja. Sitten sen vanha omistaja sulki silmänsä, eikä enään liikkunut, sillä hän oli nukahtanut jo ikiuneen. Koira alkoi nukkua isännän vieressä, kunnes tuli aamu. Se yritti herättää isäntänsä, yritti ja yritti ja yritti, kunnes luovutti. Pitkän aikaa koira oli ilman ruokaa ja vettä, jano sen silti ei ollut, kylpyhuoneen hana nimittäin vuoti, mutta nälissään se oli. Se tiesi, että itsekseen ei ruokakaappeja saisi tonkia, mutta nälkä oli jo liian suuri. Pentuajoilta se oli oppinut miten ruokakaapin ovi aukaistaan, ja se muisti sen vieläkin. Nautiskellen koira söi mahansa täyteen ensimmäistä kertaa moneen päivään. Kului viikko, koira oli syönyt jo ruokasäkin tyhjäksi, ja ulvoi nälkäänsä. Isännän ystävä ihmetteli miksi hänen vanha naapurinsa ei ole käynyt pitkiin aikoihin ulkona, sillä he olivat tottuneet siihen, että mies kävi usein ulkona koiransa kanssa. Eikä myöskään ennen koirakaan ollut tällä lailla ulvonut, vain joskus alkuaikoina kun naapuri oli sen ostanut, ja selitellyt että melu kyllä lakkaa, kuten oli käynytkin. Nyt kuitenkin tilanne oli huolestuttava, sillä ystävälleen hän olisi kyllä kertonut, jos olisi lähtenyt lomalle tai sukuloimaan, eikä kukaan ollut edes käynyt naapurissa, jotenka hän soitti poliisille. Poliisit tulivat pian ja naapuri oli heitä vastassa antamassa vara-avaimet, jotka hän oli saanut hätätapausten varalta. Sitten poliisit menivät taloon, ja löysivät isännän. Huomattuaan koiran, yksi poliiseista vei sen pois talosta. Naapuri ja poliisi puhuivat jotain, kunnes mies talutti koiran autoon ja ajoi metsään. Poliisi otti aseen autosta esiin, ja otti koiran, jonka sitoi puuhun. Poliisi koitti ampua koiran, koska he olivat naapurin kanssa sopineet, että niin olisi koiran kannalta parasta, sillä se oli jo vanha ja raihnainen. Mutta kohtalo päätti toisin, sillä koira pääsi karkuun, koska kulunut, vanha panta katkesi. Sitten koira juoksi asutusalueelle, ja rappio alkoi.
Kun koira oli huomannut, ettei se saisi enään tänään ruokaa, se koitti mennä nukkumaan repaleisen pyyhkeen päälle, joka oli tippunut roskiksesta. Hiljaa se koitti mennä kahden roskiksen välistä metelöimättä, sillä olihan yö jo pitkällä ja ihmiset nukkuivat, mutta se kaatoi roskakorit ja ne kolisivat yön hiljaisuudessa pahasti, ja koira itsekkin säikähti. Ikkuna aukesi sen yläpuolella ja vanha nainen heitti koiraa katkenneella puukolla, jotta se älyäisi hiljentyä. Puukko osui koiran etujalkaan, ja teki syvän ja kipeän haavan, josata verta vain tuli ja tuli. Koira uikutti hiljaa kivusta, ja asettui kerälle nukkumaan. Se näki unta perheestään, joka vähitellen, sentti sentiltä tuli sitä lähemmäs. Aamulla se heräsi siihen, kun viereisessä talossa asuva nuori mies tuli viemään roskia. Mies huomasi koiran, ja näki myös kuivuneen veren, ja koitti lähestyä sitä nähdäkseen, mistä veri oli tullut. Koira pakeni pian miestä, sillä se ei enään luottanut ihmisiin sen jälkeen, kun joutui kadulle. Se ontui, mutta juoksi silti kohti autoja. Koira juoksi auton vieressä, ja oli vähällä, ettei siitäkin olisi tullut sille mitään vammoja, mutta sen haavoittunut etutassu jäi renkaan alle. Silti koira jatkoi tuskissaan pakoansa. Se kulki humaltuneen alkoholistin vierestä. Alkoholisti koitti heittää sitä pullolla, mutta ei osunut. Koira huomasi takaapäin tulevan miehen vilkaistuaan taakseen. Se oli sama mies, joka vain tahtoi auttaa loukkaantunutta koiraa, mutta koira pelkäsi häntä. Hätääntyneenä koira juoksi ja juoksi ihmistä pakoon, kunnes lopulta pysähtyi huomatessaan, että se oli metsässä. Samassa tutussa metsässä, jossa se aina ennen oli isäntänsä kanssa kuljeskeellut. Se muisti, että sen vanha koti ei ollut enään kaukana, joten se lähti tuttua polkua pitkin kävelemään kohti oikeaa kotiaan. Saapuessaan tuttuun pihaan, se tunsi olevansa väsynyt, liian väsynyt enään elämään. Se löysi vanhan tutun kolon pihavaraston takaa, ja asettui siihen nukkumaan, nukkumaan ikiuntansa kaunista.
Hiljaa syksyinen tuulenvire leyhytteli värikkäitä lehtiä ilmassa ja ne myodostivat kirjaimet R.I.P. - Rest in peace, Lepää rauhassa. Syysaurinko paistoi ja vettä tihkusi. Taivaalla oli kaunis sateenkaari, jota pitkin juoksi terve, iloinen ja onnellinen koira perheensä luo.
Keskustelua ja kommentteja
Tämä tarina herättää paljon tunteita. Oikean tiedon vuoksi on mainittava, että Suomessa eläinsuojeluviranomaisia ovat kunnan- ja kaupungineläinlääkärit sekä poliisi. He eivät missään tapauksessa toimisi tarinan poliisin tavoin, vaan koira toimitettaisiin löytöeläinten talteenottopaikkaan. Lopetus terveydellisistä syistä on eläinlääkärin päätettävissä ja tapahtuu aina mahdollisimman eläinystävällisesti "viimeisen piikin" avulla.
