Onneton kani
Kaverini sai neljä vuotta sitten uroskanin. En tiedä tiesiköhän sen hoidosta yhtään, olihan hän hankkinut vain yhden kanin (kanit ovat laumaeläimiä). Aluksi hän oli kovin innoissaan ja ylpeä kanistaan, mutta ajan kuluessa hänen innostuksensa hiipui. Kani kökötti esim. yksin häkissään jopa viikon, se pääsi ulos jaloittelemaan enimmäkseen viikonloppuna. Kaverini ei usein edes silitellyt kaniaan ja pitänyt sitä sylissään. Usein se sai koko päivän ruoan aamulla. Siitä seurasi useasti se, että se söi kaiken hetkessä, ja se lihosi ja siitä tuli pyöreä kuin pallo. Häkissä ei ollut yhtään virikkeitä, vain vessa ja ruokakuppi ja juomapullo. Kaverini ei jaksanut ikinä siivota häkkiä, vaan kani joutui usein asumaan likaisessa häkissä yli kuukauden.
Kerran sille hankittiin kaveri, leikkaamaton naaras. (Kani itsekin oli leikkaamaton). Naaras asui toisessa häkissä. Naaraskani kuoli kohta sairauteen, ja uros jäi taas yksin. Pian sen jälkeen perheeseen hankittiin vanha koira. Kani ei siitä yhtään pitänyt ja löytyi eräänä aamuna kuolleena häkistään. Se eli neljä vuotta.
Tämä kaikki tapahtui Joensuussa. Minua kaduttaa nyt, etten tehnyt jotain asialle. Tiesin silloin yhtä paljon kaneista kun kaverini itse. Eli luulin että se on ihan OK. Kania ei saa hankkia hetken mielijohteesta, vaan siitä on hankittava tietoa, eikä vaan lopettaa sen hoitaminen kun ei enään jaksa, tämä koskee myös kaikkia muita lemmikkejä.
Rakastakaa eläimiänne!
