Picky, onneton varsa
Sotkuinen... Sotkuinen on oikea sana kuvaamaan Picky-paran elämää. Sen omistaja lyö Pickyä, ei siivoa karsinoita ja pitää sitä muutenkin rähjäisessä tallissa sen emän kanssa, pitää sitä risaisessa tarhassa erossa emästään... Ja kauheinta on se, että Picky on vasta viisikuinen! Eläinsuojelujärjestö on vieraillut ukon luona useita kertoja, mutta ukko uhkaa aseella.
"Ääh...Picky kärsii eikä aikuiset pane tikkua ristiin sen asian vuoksi!"
"Miranda, tiedän mitä ajattelet, ei Pickyä ainakaan tällaiset tavalliset teinitytöt voi auttaa!"
"Kati, ihminen pystyy vaikka mihin, tiedä se, me VOIMME auttaa Pickyä, ja mitä nopeammin, sen parempi!"
Miranda, Pickyn "oma" ihminen on valmis tekemään Pickyn vuoksi mitä tahansa. Kati taas on mahdoton arkajalka joka ei uskalla tehdä vastarintaa.
"Mutta entä jos menisimme sinne salaa yöllä, ja ottaisimme Pickyn itsellemme?"
"Et kai luule, että suunnitelmasi voisi onnistua?"
Miranda oli valmis mihin tahansa Pickyn vuoksi."Etkö tunne sanontaa kaveria ei jätetä? Minä taistelen viimeiseen asti Pickyn kanssa!"
"No, mitä tästä opimme? Miranda Revonlahtea ei ainakaan pelkuriksi voi laskea! Totta kai autan sua kamu, kunhan en joudu tekemisiin sen hyypiön kanssa." Viimein Kati oli valmis pelastamaan Pickyn ja suunnitelma voi alkaa!
"Psst, Kati! Silloin kun mä harhautan tuota ukkelia, sä meet talliin ja otat Pickyn emän riimuun ja päästät Pickyn irti, se seuraa kyllä emäänsä, ootko valmis?
"Aina valmiina, kapteeni Revonlahti!"
Miranda lähti harhauttamaan miestä kun samaan aikaan Kati juoksi talliin.
"Ääh, ei täältä löydy yhtä-ainoaa riimua! Ai, se onkin tuossa, mutta mikä täällä haisee?"
"Hähhäähääh! Ystäväsi oli vähän turhan rohkea, ja unohti että koirani hajuaisti on pettämätön, niinpä hän joutui kiinni ja köysiin!" Kati näki Mirandan olevan sidottu köyteen joka oli miehen toisessa kädessä. Myös Mirandan suu oli peitetty. Katiin levisi pakokauhu, mitä tehdä tilanteessa jossa parhaas ystävän henki on vaarassa? Miranda potki miehen jalkoja ja koitti löysyttää köysiä, mutta ne olivat liian tiukat.
"Samperin hyypiö!"
Lopulta Katin mieleen nousi idea joka oli kylläkin vaarallinen, "Jos kiipeän kattoparrujen päälle ja tiputtaudun miehen niskaan, saan vapautettua Mirandan." Ainoa ongelma oli, ettei ollut varmaa että pääsisikö hän katolle, ja jos pääsi, niin kaatuisiko mies hänen painonsa alla. Kati oli vain 150 senttiä pitkä, ja painoi vajaat 40 kiloa. "No, eipä ole muutakaan konstia koittaa auttaa Mirandaa." Hän hyppäsi korkealle ilmaan ja otti kiinni kattoparrusta. Sitten hän ponnisti itsensä istumaan sen päälle ja lopulta hän alkoi ryömiä ukon pään päälle. Sitten hän koki yllätyksen, Pickyn emä, upea puoliverinen, hyppäsi karsinan oven yli ja tuli suoraan kohti miestä. Samalla Kati hyppäsi alas ja veti Mirandan pois hevosen jalkojen alta. Hän irrotti köydet ja suun edessä olevan teipin. "Ota sinä Picky, niin minä otan sen emän." "Ok."
Lopulta Miranda ja Kati juoksivat kohti metsää josta he tulivat, hevoset mukanaan. "Huh, päästiin sieltä pois!"
"Joo, mutta taas on ongelma, mihin laitetaan nämä?" Miranda kysyi.
"Ääh, meidän vanhan navetan karsinat saa kelvata, mutta niihin pitää laittaa puruja."
"Okei, käy sä laittamassa sitten niin mä pidän näitä kiinni."
Lopulta he pääsivät Katin kotitilalle ja Kati juoksi laittamaan puruja karsinoihin.
"Vóla! Nyt laitetaan ne sinne ja kunnostetaan tarha huomiseksi."
"Se tehdään!"
Keskustelua ja kommentteja
Tämä tarina herättää varmasti monenlaisia tunteita. Haluaisin lukijoiden näkemyksiä siitä, toimivatko tarinan tytöt oikein! Pyhittääkö tarkoitus keinot silloin, kun on kyse eläinten hyvinvoinnista? Toimisiko eläinsuojeluyhdistys tällä tavalla? Millaisia muita toimintamalleja tilanteessa olisi ollut?
