"No sehän oli pelkkä käärme!"
Nuorempana minulla oli muiden ihmisten tapaan harrastus. Koska olen aina ollut eläinrakkaita luontoihmisiä, arvelin partion minulle soveltuvan mainiosti. Mikäpäs siinä sitten, muutaman vuoden sitä kävin. Mutta huonot muistot siitäkin jäi, syynä lähinnä seuraava kokemus...Olin vielä alemmalla asteella, sudenpentu siis. Olimme leirillä, ja siellä oli paljon porukkaa. Istuskelin puolijoukkueteltassa tapani mukaan mietiskelemässä asioita. Sitten partiotoverini tuli telttaan ja tokaisi varoittamatta:
- Pojat aikoo tappaa käärmeen.
- Mitä!?
- Leirissä on käärme. Pojat aikoo tappaa sen.
Hän sanoi sen aivan välinpitämättömästi, aivan kuin se olisi normaali asia. Juoksin teltasta ulos ja koetin löytää nopeasti poikaporukan jotka olivat käärmeen perässä. Halusin pelastaa käärmeen, koska eihän se ollut tehnyt mitään pahaa. Lopulta löysinkin riemunhuutoja seuraten lauman poikia, joista yhdellä oli kädessään verinen puukko ja toisessa kädessään päätön käärme. Pojat riemuitsivat haltioissaan saaliistaan. Ruumis heitettiin roskikseen silmieni edessä. Tulin liian myöhään. Viaton olento sai surmansa. En kestänyt enempää ja juoksin lähimmän aikuisen luokse. Itkin ja kerroin mitä pojat olivat saaneet aikaan.
- No mutta pitihän se tappaa! Sehän olisi voinut puraista jotakuta, täällähän on pieniä lapsiakin! Ja sitä paitsi: sehän oli pelkkä käärme!
En voinut uskoa, että sain kuulla tuollaista aikuiselta. Senhän olisi voinut laittaa vaikka sankoon tai säkkiin ja siirtää kauemmaksi! Juoksin telttaan ja itkin siellä yksin. Kukaan ei tajunnut miksi itkin. Lopulta telttaan tuli yksi ihminen ja kysyi, miksi itken. Änkytin ja nieleskelin kun kerroin käärmeen tappamisesta. Sain samat perustelut minkä aikuiseltakin. Kukaan ei kerta kaikkiaan tajunnut: sehän oli elävä olento, joka ei halunnut muuta kuin elää! Ja minä kun luulin että partiolaiset suojelevat luontoa ja eläimiä.
- Mutta hei, sehän olisi voinut puraista jotakuta! On se näin parempi. Kyllä se kannatti tappaa. Sehän oli pelkkä käärme!
Minulle tuo tahallaan ilkeä, ihmisiä pureva peto tarkoitti viatonta eläväistä luontokappaletta, jolla on oikeus elää siinä missä meilläkin. Eihän käärmeet puraise tahallaan tai ilkeyttään, purisin minäkin jos joku aikoisi minulta ottaa pään puukolla irti. Eihän se käärme edes puraissut ketään. Se tuomittiin teosta, jota se ei tehnyt.
- Pelkkä käärme
