Brasovissa, sponsored by couchsurfing.com

Lähdettiin Predealista kohti Brasovia perjantaiaamuna, minä, Saana, Ida ja Ahamed. Camille oli saapunut sinne jo aiemmin Aradista, joten tapaisimme Brasovissa. Tarkoituksena oli liftata Brasoviin, mutta tällä kertaa ei lykästänyt, joten mentiin Maxi-Taxilla Brasovin rautatieasemalle. Keskustaan päästäksemme piti hypätä linja-autoon, ja nähtiin muita vapaaehtoisia pysäkillä.

Mentiin yhdelle monista toreista, ja tällä torilla myytiin esimerkiksi unkarilaisia laukkuja ja koruja. Jokaisen käteen taisi tarttua jotain, ja Camillekin löysi tiensä luoksemme, joten koko porukka oli koossa. Tai, luonnollisesti yli kymmenen hengen seurue hajaantuu helposti, mutta eihän siinä ole mitään ideaa, että mennään kaikki samoihin paikkoihin, jos jotkut muut haluu nähdä muita paikkoja. Camille oli jo ehtinyt kierrellä muutaman tunnin ajan, joten näimme parhaat palat sen opastuksella. Lazslo ja Nikos liittyivät seuraamme, kun oltiin tutkailemassa ensimmäistä romaniankielistä koulua. Valitettavasti sisälle ei saa mennä, mutta piha-aluekin oli nättiä katseltavaa. Vielä kun olisi päässyt vessaan, kaikki olisi ollut mainiosti. Mulla oli sentään vielä muutama pala Fazerin sinistä jäljellä - nimenomaan oli.

Pääasiassa kuljettiin ympäriinsä, mikä on toisaalta hyvä asia, toisaalta ei. Päämäärättömästi kävellessä näkee kaikenmoista mutta toisaalta saattaa jäädä jotain ”pakko nähdä” -paikkoja näkemättä, kun ei ole hajuakaan, missä mennään. Meillä oli silti kartta, johon oli merkitty joitakin pällistelykohteita. Hienoin, joskin toisaalta hyvin mitäänsanomaton paikka on entinen käsityörakennus. En ole tuosta ihan varma, mutta sellaiselta se vaikutti. Ainakin kolme päällekkäistä parvekeentapaista tasannetta nahkojen kuivatusta varten. Sisälle ei tietenkään pääse, muuta kuin kurkistamaan yhteen tällä hetkenä varastona toimivaan huoneeseen. Erillisessä rakennuksessa on museo, jossa on pienoismalli Brasovista vuodelta kivi ja nakki. En ymmärtänyt siitä mitään, mutta eipä ollut ensimmäinen pienoismalli, joka ei herättänyt mussa sen suurempia tuntemuksia. Vanhat esineet lasivitriineissä olivat kiinnostavampia. Paikassa pääsi myös vessaan. Kysyin vessaa kaksi kertaa, ja kummallakin kerralla mulle sanottiin, että vessan ovi on valkoinen. Kiskoin ja kiskoin valkoista ovea, mutta se ei auennut. Kurkistin tietenkin ison puuovenkin taakse ja tulin yhteen tunnelmallisimmista ravintoloista, mitä olen nähnyt. Sillä hetkellä se oli tyhjänä, joten kukaan ei häirinnyt tutkiskeluani. Kokeilin vessan ovea vielä kertaalleen, ja se aukesi ihan normaalisti.

Ostin muutaman postikortin museosta. Myyjä sanoi hinnaksi 80 bania. Kysyin vielä uudestaan varmistukseksi, ja hinta olikin 1 leu. ”Etkös sä just sanonut, että 80 bania?” Niinhän se olikin. Paikassa ei saanut ottaa valokuvia, mutta eihän yksi valokuva per nuppi myyjän sanoin maailmaa kaada. Räps, räps. Jos olisin hieman varakkaampi ja vaikutusvaltaisempi, hommaisin rakkaat larppauskaverini (live-roolipelien pelaajat) Romaniaan ja etenkin tähän käsityöpaikkaan ja Apoldiin. Keskiaikapelin puitteet olisivat kunnossa jo omasta takaa. Toisaalta tässä meidän rakkaassa Alfa-lähiössämme voisi pelata ydinsodanjälkeistä selviytymistaistelua maiseman puolesta.

Lazslo osti pari ässäarpaa katumyyjältä. En ole nähnyt arpoja muistaakseni Aradissa, mutta Brasovissa näkyi useampiakin myyjiä. Rautakirja vois tuoda pari kioskia Romaniaankin, eikä myyjiä tarvis rekrytoida. Lazslosta tuli melkein 2000 leitä rikkaampi. Kieltämättä lämmittäis vapaaehtoisen arkea moinen potti.

Kaikki muut mua, Idaa, Saanaa ja Camillea lukuun ottamatta olivat tekemässä lähtöä koteihinsa, mutta mentiin silti vielä yhdelle torille. Siellä oli kunnon joulupirskeet menossa. Juuri kun olin laittanut lisää vaatteita päälleni, lavalle astui jokin paikallinen artisti, jonka sävelien tahdissa piti luonnollisesti näyttää muilla paikalla olijoille, miten kuuluu liikkua. Lisäpaita oli liikaa. 

Yöpaikkamme New Yorkista kotoisin olevan Jasonin luona sijaitsi avaruusteemaisessa kaupunginosassa Galaxyssa. Ostettiin bussiliput, mentiin oikeaan bussiin, oltiin juuri jäämässä pois luullaksemme oikealla pysäkillä, kun lipuntarkastajat tulivat. Ida ja Camille pääsivät tarkastuksesta läpi ja jäivät kyydistä. Mä olin onnistuneesti antanut tarkastajalle väärän lipun, ja siinä menikin muutama minuutti taskuja kaivellessa. Saana ei ollut leimannut lippuaan, koska sitä lähinnä oleva leimauskone ei toiminut. Tämä ei miellyttänyt tarkastajia, jotka olivat jo innokkaasti sakottamassa Saanaa. Maksu pitäisi hoitaa käteisellä, laskut eivät ole juuri nyt muodissa. Saana näytti passit ja muut paperit ja sanoi hoitavansa maksun, kun päästään takaisin Aradiin. Kymmenen minuutin jauhamisen jälkeen emme olleetkaan enää kovin kiinnostavia ja tarkastajat päästivät meidät pois, noin kolmen pysäkin jälkeen.

Löydettiin Ida ja Camille ja kysyttiin neuvoa kulman takaa tulevalta teinityttölaumalta. Toisesta suunnasta tuli teinipoikalauma, jonka selostuksesta päätellen meidän ei pitäis luottaa tyttöihin. Ei niiden poikienkaan neuvominen kovin vakuuttavaa ollut, ja kuten aina, kuulimme kaikki mahdolliset epäkohteliaisuudet romaniaksi ja englanniksi. Kiitos, löydämme tien itsekin.

Käveltiin vielä seuraavalle pysäkille, joka osoittautui oikeaksi. Tien toisella puolella oleva betoniviidakko ei suoranaisesti houkutellut, joten soitin Jasonille, joka tuli noutamaan meidät pysäkiltä. Ei oltais varmaan ikinä löydetty oikeata rakennusta, vaikka olinkin saanut tarkat saapumisohjeet. Jasonin luona on yöpynyt aika paljonkin porukkaa Länsi-Suomesta, muusta maailmasta puhumattakaan. Pölistiin aikamme, ja kävi ilmi, että Jason on majoittunut pari kertaa Istanbulissa samassa hostellissa, josta Ida ja Camille ovat varanneet paikat, koska viettävät uuden vuoden Istanbulissa. Jason piirsi niille tarkan kartan rautatieasemalta hostellille ja muihin paikkoihin. Suuren suuri maailma?

Jason on ollut muutaman vuoden freelancer-vapaaehtoisena Peace Corpsille (amerikkalainen vapaaehtoispalvelu). Ymmärtääkseni Jasonin järjestö tekee hommia ympäristön hyväksi ja ajaa ekologisuusasioita. Jason on vaeltanut paljon Brasovin metsissä ja vuorilla ja puhui kerran eko-turismista (tossa on kans termi, jota ei pitäis viljellä) Brasovissa, tai oikeammin ehkä siitä, että turisteille tehtäisiin luontokierroksia tms. ”Wow! What a great idea! We haven't been thinking about that”, järjestöstä vastattiin. On siinäkin sitten ympäristöjärjestö.

Katottiin Animatrix ja vaivuttiin unten maille.

P.S. Brasovissa on yhessä rinteessä semmonen todennäköisesti Hollywoodista kopioitu valkonen Brasov-teksti.