Yo-kirjoituksista Romaniaan vapaaehtoistyöntekijäksi

Talvi 2008

Kirjoitukset lähestyivät, ja samalla piti jo alkaa miettiä, että mitähän sitä tekisi lukion jälkeen. Yläasteella olin varma tulevaisuudestani sähköasentajana, lukiossa ura kulttuurituottajana tai tanssiterapeuttina alkoi tuntua kiinnostavammalta, mutta toisaalta pitkä opiskelu jo 13 vuoden koulu-uran lisäksi sai minut onneksi ajattelemaan vielä kerran.

 

Maailmalle.net -sivusto tuli ammattikorkeakouluesitteiden kanssa tutuksi. Vaikka suuri tarjonta antaa mahdollisuuden tehdä opintosuunnitelmasta yksilöllisen, alan valinnan lisäksi pitäisi monessa tapauksessa vielä päättää oppilaitos.

Nuorille suunnatut ulkomaanohjelmat vuorostaan ovat myös monipuolisia – ja niitä on paljon. Pelkkä matkusteleminen ei kiinnosta sinänsä, vaan haluan tehdä reissaamisen aikana jotain. Kotimaahankin olisi kiva tutustua enemmän, eikä maailman pelastaminenkaan olisi pahitteeksi. Tiesin, että löytöeläinkodit Suomessa ja muualla kaipaavat kipeästi auttavaa kättä, mutta tilanne on sama myös lastenkodeissa ja oikeastaan kaikkialla, missä on kyse auttamisesta ja hoitamisesta.  

 

Mieleeni palautui Eläinten ystävästä lukemani artikkeli Viron Varjupaikesta. Otin yhteyttä SEY:hyn ja kyselin, tiedetäänkö siellä, onko Viroon mahdollista päästä töihin, vapaaehtoiseksi. Keskustelun lomassa ja vaihtoehtoja miettiessäni törmäsin EVS-ohjelmaan (European Voluntary Service), josta oli jo koulussakin ollut puhetta. Ohjelmassa vapaaehtoinen etsii esimerkiksi EVS-tietokannasta projektin, johon haluaa osallistua, sekä lähettävän järjestön. Isoin homma onkin oikeastaan kontaktien luominen ja vastauksien saaminen ja odottaminen. SEY lupautui lähettäväksi järjestökseni.

 

Kevät 2008

Kävin lukion Tampereella mutta muutin kirjoitusten jälkeen Poriin, takaisin kotiin vähäksi aikaa.

Etsin ympäristö- ja eläinprojekteja ja otin yhteyttä muutamaan henkilöön, mutta suurin osa paikoista oli jo täytetty eivätkä kaikki vastanneet. Liityin EVS-postituslistalle, jonka kautta sain nopeasti tiedon uusista paikoista. Ilmoitus paikasta Romaniassa sai mielenkiintoni heräämään. Työ on lastenkodissa, jossa enemmistö lapsista on hylättyjä. Lastenkodissa käytetään osittain taiteellisia menetelmiä sekä projektiin kuuluu myös kouluilla kiertely ja suvaitsevaisuuden edistäminen. Kaupunki on Arad, noin Tampereen kokoinen kaupunki lähellä Unkarin rajaa. Työ on pääosin sosiaalialaa, mutta toisaalta ikinä ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu tai minne kaikkialle sitä päätyykään.  Olen muutenkin kiinnostunut Itä-Euroopan maista, joten otin yhteyttä projektin yhteyshenkilöön, ja silloin EVS-pyörä lähti kunnolla liikkeelle. Ei voi lentää, jos ei hyppää.

 

Kesä 2008

Alkukesän aikana aloin hieman epäillä, haluanko sittenkään lähteä ja pitäisikö etsiä toinen projekti. Activity Agreement kuitenkin allekirjoitettiin heinäkuussa, enkä ole tähän päivään mennessä katunut päätöstä. Kesällä ei sinänsä vielä tapahtunut kovinkaan paljon tämän asian suhteen, joten puuhailin muita juttuja.

 

Alkusyksy 2008

EVS-jaksoon kuuluva lähtövalmennus oli Sipoossa elokuun puolessa välissä. Siellä tapasin muita lähtijöitä sekä Suomessa EVS-työssä olevia. Viikonlopun aikana moni käytännön asia selkeytyi ja oli mukavaa huomata, että lähes kaikilla oli samanlaisia ajatuksia, huolia ja kysymyksiä jaksoon liittyen. Mahtavin yllätys oli se, että Porissa on tällä hetkellä EVS-työskentelijä Teodor Romaniasta! Olemme jo tavanneet muutaman kerran. Myös toinen suomalainen on tulossa kanssani samaan paikkaan, ja me kummatkin harrastamme partiota, joten paikalliseen partiotoimintaan tulee varmasti tutustuttua.

 

Lähtövalmennuksen jälkeen alkoi suurin urakka: matkan suunnittelu, vakuutukset, uusi passi, hankinnat reissua varten… Matkareitin suunnittelu tuotti välillä yhden jos toisenkin harmaan hiuksen, mutta lopulta asia selkeni: menen Turusta laivalla Tukholmaan lauantaina 6.9. ja sieltä junalla Bratislavaan. Kaverini asuu Bratislavassa, joten vietän siellä yhden yön. Jatkan junamatkaani Bratislavasta Aradiin. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan olen Aradissa tiistaina 9.9. Matkalippunani on Interrail-kortti. Www.bahn.de.-sivustolla on koko Euroopan kattavat juna-aikataulut.

 

Olen hankkinut uuden passin, joskin aion käyttää henkilötodistuksena henkilökorttia. Vaikka olen kiintynyt makuupussiini syvästi enkä haluaisi jättää sitä kotiin, ostin pienemmän pussin. Partiovuodet ovat osoittaneet makuupussin tarpeellisuuden ja kätevyyden. Kaikki evs:läiset vakuutetaan, mutta vakuutus ei kata matkatavaroita, joten matkatavaravakuutus on tehtävä. Pikkuhiljaa pitäisi myös alkaa pakata ja miettiä, mitä ottaa mukaan. Mitä vähemmän, sen parempi. Suurin, vielä ratkaisematon ongelma, on syöminen junamatkojen aikana. Ravintolavaunu ei ole välttämättä edullisin vaihtoehto, ja matkalla ainoastaan Saksassa ja Itävallassa voi maksaa euroilla, joten rahaa olisi vaihdettava – kuinka paljon?

 

Työnteko on välillä häirinnyt matka-asioiden syvällisempää mietiskelyä ja virastoissa, kuten Kelassa, asioimista, vaikkakin olen viihtynyt englanninkielisessä leikkikoulussa paremmin kuin hyvin. Jäisin mielelläni sinne, mutta toisaalta en malttaisi odottaa Romaniaan lähtöä. Viikon kuluttua lähtö on enää muutaman tunnin päässä, enkä pysty silloin varmaan enää keskittymään mihinkään. Vielä yritän tavata sukulaisiani, erityisesti 1,5-vuotiasta veljenpoikaani niin usein kuin ehdin, mutta aika vain valuu käsistä. Perheen jääminen Suomeen surettaa, ja 9 kuukautta on suhteellisen pitkä aika olla poissa, mutta aika voi mennä nopeastikin. Asiat ovat varmasti erilailla palatessani, muutoksia on tapahtunut niin perheessä kuin minussakin, ja tavallaan odotan jo paluutakin mutta en sentään yhtä paljon kuin lähtöä. Kuten eräs toinen EVS-jaksolle lähtevä osuvasti totesi, junamatkustamisessa on kulkuriromantiikkaa. Ei siis kuulosta lainkaan huonolta viettää muutama päivä junassa.

 

Tiia Veneranta