Forget America, in Romania everything is possible
(Unohda Amerikka, Romaniassa kaikki on mahdollista)
(Glöm Amerika, allt är möjligt i Rumänien)
(Забудьте Америку, всё возможно в Румынии)
Oltiin Theon, Cristianin kaverin luona barbecue-hippaloissa. Alkoi sataa lunta kesken grillailun! Siltipä syötiin viinirypäleitä suoraan pihaköynnöksestä... Vaikka useimmat romanialaiset on sanonu, ettei paikalliset oo aina kovin mukavia, niin ainakin järjestön tyypit on mukavia ja valmiita auttamaan meitä. Meille todennäköisesti järjestetään reissu hiihtämään ja laskettelemaan sekä mitä ne vaan keksiikään kysyä. Meille tarjottiin myös Romanian "kansallisjuomaa": lämmitettyä Palinkaa (tunnetaan myös nimellä Ţuica [tsuikka]) hunajalla. Palinka on jotain luumu-uutetta sisältävää alkoholia ja niin pahaa, että söisin vaikka mämmiä kaalikääryileillä ennemmin kuin joisin sitä. Oli kyl silti ihan jännää laittaa hunajaa joukkoon. "When you come to Romania, this is water." Niin se sitten taitaa olla... Oli myös aika hulvatonta, kun Theo yritti sanoa "cheers!", niin se sanoi "cheese!" Malja juustoille - brânzalle [brrnnsa] ja caşcavalalle [kashkavala]! Kuultiinpa myös otsikon lausahdus moneen kertaan, eikä se ole kovin kaukana totuudesta. Mitäs sitä rapakon taakse, kun Mustanmerenkin äärellä voi kokea yhtä jos toista. Tai no, Mureş-joki tossa nyt on lähempänä.
Esimerkkejä kaiken mahdollisuudesta:
- sukkaostokset (lue edellinen kirjoitus)
- sukkien lisäksi voi myös ostaa vessapaperia. Näin se toimii:
Menin kauppaan, ja mulla oli vaan 7 leitä mukanani ja oli pakottava tarve ostaa vessapaperia. Vessapaperipaketti (taisi sisältää 10-12 rullaa) maksoi 10,50 leitä. Sanoin myyjälle, että tarvitsen vessapaperia mutta mulla on vaan 7 leitä. Eipä hätää - siellä myytiin myös irtovessapaperirullia! Myyjä latoi rullia kasseihin 7 lein edestä, ja loppujen lopuksi sain14 rullaa. Kaiken huippu on se, että paperi oli täysin samaa kuin yli kymmenen leitä maksaneessa paketissa. Ei tartte vähään aikaan ostaa vessapaperia. Ja tuosta kaupasta sitä voi hakea lisääkin.
- menin noutamaan äidin lähettämää kirjettä
postista.
Tällä kertaa sitä ei tuotu ovelle asti, vaikka ei ollut isoin lähetys, mitä oon saanut. Postissa piti todistaa henkilöllisyys, ja virkailija väänsi ja käänsi mun henkilökorttiani ja sanoi, ettei se ole virallinen todistus täällä. Se ei voi hyväksyä sitä. Virkailija oli silti koko ajan hyväntuulinen. Se selitti vielä jotain, ja mä selitin kanssa. Kirjoitin nimeni pakettiensaajien vihkoon ja sain kirjeeni. Kiitos!
Jos joku vielä kehtaa väittää, ettei mikään toimi Romaniassa, niin kannattaa miettiä kahteen kertaan.
Tiia

