Kadonneen kukkaron etsintä

Camille unohti kukkaronsa lauantaina Cafeteria Crisaniin. Menin sunnuntaiaamuna Camillen kans kysymään sieltä, joskos kukkaro olisi siellä. Myyjä kertoi vieneensä lompakon poliisiasemalle. Löydettiin asema suhteellisen helposti. Poliisi vaikutti ystävälliseltä ja osasi jopa ranskaa (Camille on ranskalainen), ja ajattelin, että tää käy nopeesti. Poliisi sanoi soittavansa puhelun ja näytti tietävän kukkarosta jotain, kun sanottiin, että se on tuotu kahvilasta.

Odotettiin vähän aikaa, ja sitten Camillen piti selittää pariin kertaan, että unohti kukkaronsa sinne ja se on nyt tuotu asemalle. Odottelua. Poliisit luki jotain papereita ja keskusteli kiivaasti. Sitten ensimmäinen poliisi varmisti meiltä noin viis kertaa, että onko se nyt varmasti sitten Cafeteria Crisan. "Da, da, da, da..." Camille kuvaili kukkaroaan moneen kertaan, ja sitten taas odotettiin. Ne vaan luki, luki ja keskusteli. Yli tunnin odottelun jälkeen (siis sitä kun saavuttiin asemalle) meitä pyydettiin istumaan. Pian tulisi vielä yksi kollega paikalle.

Kollega tuli. Kollega oli vähän päälle parikymppinen ja alkoi kysellä Camillelta samoja juttuja, mitkä se oli selittäny jo. Tyyppi vaikutti välillä vähän kiinnostuneemmalta Camillesta kuin itse asiasta, mutta sitten se alkoi selittää, että nyt Camillen pitää mennä konsulaattiin (Bukarestissa...) ja kertoa kadonneesta kukkarosta. Ne ei voi tehdä Romaniassa ranskalaisia henkilökortteja, joten Camillen olisi mentävä Ranskaan saadakseen uuden henkilökortin. Yritettiin takoa tyypin päähän, että kahvilatyyppi on varmasti tuonut lompakon asemalle. Aivan varmasti. Onko niillä sitä? Kukaan ei sanonut selvästi ei tai kyllä. "It's possible." Tyyppi päätti lähteä käymään kahvilassa, ja me änkeydyttiin Camillen kanssa mukaan.

Kahvilassa myyjä toisteli, että on aivan varmasti tuonut kukkaron asemalle. Poliisiheppu soitti jollekin ja sanoi puhelun loputtua: "Ok, let's go. It's in the police." Ajeltiin takaisin asemalle.

Taas asemalla meidän piti odottaa viitisen minuuttia jotain tyyppiä, jolla on avain kadonneiden tavaroiden paikkaan. Odotettiin vähintään kymmenen minuuttia, ja taas meitä pyydettiin odottamaan kymmenisen minuuttia. Tanssittiin vähän balettia sitten odotellessamme, kun oltiin luettu tärkeimmät uutisotsikot ja ehkä vähän ymmärrettykin jotain. Yhtäkkiä asemalle tuli mies, joka ei ainakaan sillä hetkellä ollut kovin poliisinnäköinen, ja vetäsi Camillen kukkaron taskustaan. Kiitimme ja lähdimme. Kaikkeen tähän meni asemalla vain noin kaksi ja puoli tuntia.