Kompromisseja

 Lucie tuli sen keskiviikkoaamun jälkeen iltaisella. Camille otti Lucien heti huomaansa ja oli hyvin huomaavainen. Ei mitään merkkiä siitä, että se on se, joka on kiukutellut viime aikoina siitä, että tänne tulee lisää ihmisiä. Oikeastaan Lucie ei ole ongelma, vaan se, että meille ei ole annettu tarpeeksi tietoja Lucien tulosta. Haluaisin vaan muistuttaa siitä, että me oltiin kaikki saatu eri tietoja projektistamme, eikä oikein mikään ollut selvää tänne tullessa. Puhuttiin kerran siitä, mitä tietoja meille oli kerrottu etukäteen, ja juurikin asumisesta oli liikkeellä erilaisia versioita. Idalle oli mm. sanottu, että kaikilla on omat huoneet. Miksi kaikki pitäisi tietää etukäteen, ja miksi nyt on niin kamalaa, että tänne tulee lisää ihmisiä? EVS is about living with other people, you remember...?

Camille on myös vihainen siitä, että me työskennellään vähemmän kuin mitä on sovittu etukäteen eikä lomapäivistä pidetä kirjaa. Mäkin haluaisin tehdä enemmän töitä, mutta ottaen olosuhteet ja säännöt huomioon, työskennellään Casa Davidissa juuri niin paljon kuin on mahdollista:

- lapset on koulussa tai tarhassa, ja sen jälkeen ne syö ja nukkuu päiväunet

- ne herää neljän aikoihin

- meille on sanottu, että kaks vapaaehtosta voi työskennellä samalla kerralla

- lapset valmistautuu nukkumaan kahdeksan aikoihin

- ollaan Vladimirescussa neljän aikoihin ja meidän pitää lähteä ratikkapysäkille puol kahdeksan

Tosta voi halutessaan laskea, että on aika mahdotonta, että jokainen työskentelisi joka päivä. Ollaan tehty työvuorolistat, joita noudatetaan soveltaen. Jokainen työskentelee pääasiassa joka toinen viikko kaks ja joka toinen viikko kolme kertaa. Loma-aikoina ollaan enemmän töissä, koska sillon lapset on kotona aamuisinkin, ja tietenkin, jos meitä erikseen pyydetään tulemaan jonain muuna aikana, joku / jotkut menee. Meidän pitäisi kai olla töissä lauantaisinkin, mutta osittain ehkä paikallisesta kulttuurista johtuen meitä ei suoranaisesti rasiteta työmäärällä. Voitaisiin itse laskea, kuinka monta vapaapäivää tulee, kun viikossa on kaks vapaapäivää ja joka kuukausi kaks ylimääräistä, mutta ainakaan meidän tapauksessa noista ei oteta stressiä ja kaikki sujuu joustavasti, järjestön puolesta siis. Haluaisin itsekin ehkä pitää noista kiinni, mutta paperihommia ja ihmeellisiä ongelmia on Romaniassa riittämin, joten on tosiaankin aika nauttia siitä, että edes joku sujuu ilman viittäsataa leimaa ja allekirjoitusta. Ja meillä on muitakin työtehtäviä Casa Davidin lisäksi.

Nyt on päädytty ruuan ja rahojen suhteen ratkaisuun, että mä, Ida ja Saana ollaan kolmistaan ja Lucie ja Camille hoitavat omat ruokansa. Lucie sanoi, että haluaa nyt aluksi ainakin ostaa kaikki omansa itse, koska ei ole ennen asunut omillaan, joten haluaa katsoa, miten selviää. Jotain yhteisiä juttuja vois kuitenkin olla ja joskus tehdä jotain yhdessä. Camille on ärsyyntynyt, koska kun ostetaan syömiset porukalla, joku saattaa joskus syödä pari leipäsiivua enemmän ku muut ja jonku pitää olla osallisena mansikkajogurtin ostamiseen vaikka ei tykkäis siitä. Toisaalta se haluaa kokata monelle ihmiselle ja syödä yhdessä, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että nyt se haluaa olla kokonaan itsenäinen ruokiensa ja baniensa kanssa.

Täällä (sekä kotona että työssä) on niin paljon ristiriitoja ja asioita, joiden takia tekee joskus mieli repiä pää irti. En ole ennen asunut kodissa, jossa riidellään paljon (kiitos siitä!!!), joten opettavainen kokemus kieltämättä. Ei tunnu kivalta. Tänne on tultu auttamaan ja tekemään hyvää, ja nyt oon tahtomattani mukana tilanteessa, jossa joku muu kärsii olemassaolostani. Kommunikointi on nyt vaan vähän vaikeaa.

Silti, yhteisasuminen on musta erittäin mukavaa.