Brasovissa 20.12

Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen heräiltiin yheksän aikoihin. Kämpän kissat veti kauheeta rallia koko yön, ja toki me lattialla nukkuneet olimme reitillä. Lievitti silti kissaikävää, vaikka tietenkin ne omat karvapallerot kotona on rakkaimmat.

Aamupalan jälkeen lähdettiin selvittämään tietä siihen niin kuuluisaan Draculan linnaan. Jason lupasi selvittää meille juna-aikataulut Aradiin. Tiedoksi vaan, Bram Stoker ei ole ikinä Romaniassa käynytkään eikä Draculan esikuvana toiminut valakialainen hallitsija Vlad III tainnut kyseisessä linnassa vierailla, saati asua. Ko. linna Brasovissa on kuitenkin se, mikä on joissakin elokuvissa. Vlad syntyi Sighişoarassa, joka on Transilvaniassa, mut se hallitsi Valakian aluetta. Sighişoarassa onkin kaikenmaailman Dracula-ravintolaa ja -hotellia. ”Dracula” tarkoittaa paholaisen tai lohikäärmeen poikaa, ja Vlad antoi Dracul-lisänimen itselleen isänsä jonkun lohikäärmeritarikunnan vuoksi. Ainakin Turkissa Vladia kutsutaan Vlad Seivästäjäksi (rom. Vlad Ţepeş), joka on myös Vladin itse itselleen antama lempinimi, sanoisinko harrastuksen puolesta. Seivästys taisi kuitenkin tapahtua jollain muulla tavoin kuin verta imemällä. Eihän sitä silti ikinä tiedä. 

Niin, linnareissusta. Päästiin bussilla asemalle, josta lähtee autoja linnaan. Odoteltiin noin 40 minuuttia, jonka aikana ostetiin syötävää ja kävin vessassa. Puhuttiin myös vähän joulusta ja lahjoista ja aloin tuntea pientä ahdistusta, mutta toisaalta jostain hiipi pieni intokin. Onneksi se on sentään vain kerran vuodessa.

Bussimatka oli suht normaali. Auto oli täynnä väkeä, penkit liikkuivat hieman ja kulkuväline näytti siltä, että se ei lähde liikkeelle parhaimmalla tahdollakaan. Kanssamatkustajat neuvoivat meitä, missä pitää jäädä pois. Ida näki bussista jonkun linnan, ja kun jäätiin pois bussista, se sanoi, että ollaan kyl vääräs paikas, ei tääl oo mitään linnoja. Saana totesi siihen, että tuollahan on joku linna... katos vaan, sehän on se sama linna! Käännyttiin vielä sen jälkeen, kun Ida oli nähnyt sen ikkunasta, joten tietenkin linna oli nyt eri suunnalla ja korkeammalla. Käveltiin aidan viertä ja nähtiin linna koko ajan. Portteja oli ja valvontakoppejakin nähtiin, mutta mistään ei päästy sisälle. Käännyttiin takaisin ja huomattiin opastekyltti. Näin sitä mennään.

Linnan alue on suunnattu turisteille, jotka haalivat kaiken näköpiiriin sattuvan Dracula-kaman. Mukien, t-paitojen, naamareiden ja viirien seassa näkyi sentään jotain perinteisiä romanialaisiakin tuotteita. Linnan sisäänkäynnin vieressä on pieni ulkoilmamuseo, johon päätettiin tutustua linnan jälkeen. Linnaan johtaa noin sataviissataa rappusta. Linna on museona ja kertoo kuningatar Marian ajasta. Ei sanaakaan, ei edes pientä hiukkasta Draculasta tai seivästyksestä. Ulkoapäin se näyttää ihan kunnon linnalta, mutta sisältä se muistuttaa esim. Turun linnaa. Ihan tutustumisen arvoinen sinänsä, mutta Vladin faneille Sighişoara on kannattavampi paikka. Hyvä silti, ettei sinne ole sitten tekemällä tehty mitään ”näitä käytäviä Dracula kulki” -juttuja, koska asia ei ole niin.

Museokylä oli kiva. Pieniä pärekattoisia taloja ja näkymiä entisajan elämästä. Ostin sieltä kivan lautasen. Sitä on hankala kuvailla, mutta se on kai metallia, poltetun oranssin värinen, kolmionmuotoinen ja reunat on taitettu sisäänpäin. Syömisen kannalta ei kovin käytännöllinen, mut murot, myslit ja muut pöperöt maistuu huomattavasti paremmilta siitä syötynä.

Kierreltiin vielä yhdellä markkina-alueella ja mentiin bussipysäkille kuumaa viiniä juoden. Bussimatka ei juuri eronnut ensimmäisestä.

Brasoviin päästyämme Jason ilmoitti juna-aikataulut ja mentiin keskustaan. Käytiin tutkailemassa jotain tornia (käsittääkseni Valkoinen torni), mut mä en mennyt ylös asti, joten jäin alhaalla olevaan pienenpieneen museoon. Se oli kyllä ihan mielenkiintoinen. Jatkettiin matkaamme muiden tultua tornista alas. Syötiin italialaisessa ruokapaikassa ja selvittiin rautatieasemalle. En muista junamatkasta mitään, mutta se johtuu todennäköisesti siitä, että nukuin suurimman osan ajasta ja juna oli uuttakin uudempi 62 kilometriä tunnissa kulkeva rapid-juna, joka ei tälläkään kerralla pettänyt ja päästiin Aradiin ongelmitta.