Lyhyt joulutarina
Joulu tuli, vaikka en sitä niin kovin innokkaasti tänäkään vuonna odottanut. Kaikki kuitenkin sujui paremmin kuin hyvin, mutta onneksi seuraavaan jouluun on silti vielä melkein vuosi aikaa.
Ennen aattoa:
Olin sen verran joulutuulella, että lahjojen etsiminen ja tekeminen olikin sitten loppujen lopuksi ihan hauskaa, kun olin keksinyt, mitä annan kenellekin. Ida, Camille ja Saana ovat melkein ensimmäiset kaverit, keille annoin joululahjoja.
Ostettiin Idan kanssa joulukuusi, joka ristittiin enemmän tai vähemmän pakanallisin menoin Teodor-Adiksi. Se on noin 50 cm pitkä ja mittaamattoman arvokas.
23. päivä pidettiin pieni juttutuokio
joistakin kodinhoitoa koskevista erimielisyyksistä. Tunnelma oli silti
rauhallinen. Ei päädytty tietääkseni mihinkään mutta juteltiin kuitenkin. Olisi
ehkä aiheellista pitää tuollaisia tuokioita vähän useamminkin. Useimmiten, kun
jollakin on jotain asiaa, kaikki eivät ole juuri silloin paikalla kuulemassa,
eikä sitten enää voi muistaa, kuka tietää mistäkin ja kuka ei. Ja näin puuro on
valmis, eikä kukaan saa mantelia.
Sovittiin Mihaelan kanssa, että mennään Cristianin mukana Casa Davidiin aattona kello 19.
Aatto
Tehtiin itse pallonmuotoista pastaa mm. perunoista. Sen kanssa oli juustokastiketta. Keksejä oli monenlaisia.
Puolenpäivän maissa Camille sai viestin, että sen Bukarestista Aradiin tulleet vapaaehtoiskaverit joutu onnettomuuteen ollessaan matkalla Oradeaan. Kaikki Maxi-Taxin matkustajat vietiin sairaalaan, mutta ilmeisesti suurta vahinkoa ei ollut tapahtunut.
Cristian tuli hakemaan meitä seitsemän aikoihin. Kun päästiin perille, portti oli lukossa eikä kukaan tullut avaamaan. Lapset oli ilmeisesti vielä laulamassa joululauluja (colinda) ainakin maman ja tatan kanssa. Odoteltiin jonkin aikaa mutta mentiin sitten Cristianin luo. Carmen oli juuri palannut Italiasta. Gabi ja Dana (järjestön pj vaimoineen ja lapsineen) olivat jo odottamassa Cristianin luona. Juotiin vähän mehua, Carmen heitti matkatavarat kotiin ja lähdettiin colinda-kierrokselle. Käytiin ainakin kolmessa eri paikassa. Meidän colinda-taidot ei olleet kovin huipussaan, mutta äänneltiin sen verran kuin osattiin ja muuten vain kuuneltiin etenkin Gabin loistavaa ääntä. Carmenin vanhempien luona musisoitiin muitakin kuin pelkästään joululauluja.
O brad frumos, o brad frumos, ti di dii dii verde... (Oi kuusipuu)
Floriile dalben... (valkoiset kukat ovat pääosassa useammassakin colindassa)
La multi ani, la multi ani cu bine (toivotetaan hyvää uutta vuotta)
Colinda, colinda, colinda, colinda (kuuluu hokea melko matalalla äänellä, ”co” 1/8, ”lin” ¼ ja ”da” 1/8 tahtia, ”co” hieman matalampi kuin ”lin” ja ”da”)
Kierroksen jälkeen pidettiin vielä oma joulujuhla kotona. Annettiin ja avattiin lahjat ja kuunneltiin joululauluja eri maista, kiitos YouTuben.
Joulupäivä:
Muut meni kirkkoon aamulla ja mä pysyttelin kotona.
Saana teki riisipuuroa. Täältä ei saa juuri
sitä oikeanlaista puuroriisiä, mutta puurosta tuli puuroa erilaisellakin
riisillä. Juttelin melkein koko suvun kanssa Skypellä, kun kaikki oli mummulassa.
Kaikkien teki kovasti mieli olla kotona koko päivä, mutta lähdettiin onneksi Casa Davidiin. Jouluisesta tunnelmasta ei ollut paljon tietoakaan enää, mutta silti siellä oli hieman erilainen tunnelma kuin tavallisesti. Kaikki oli loppujen lopuksi iloisia (ainakin me), että mentiin sinne. Odotettiin takaisin tulevaa ratikkaa jokunen hetki, mutta sitä ei näkynyt eikä kuulunut, joten mentiin taksilla Podgorialle ja jatkettiin siitä ratikalla kotiin.
Kotona kokkailtiin vielä ja mentiin sen jälkeen Flexiin. Siellä oli yllättävän paljon ihmisiä siihen nähden, että oli joulupäivä.
Tapaninpäivä:
Oli tarkoitus mennä syömään Cristianin vanhempien luokse, mutta ei sitten mentykään, mikä oli ihan hyväkin. Pidettiin rauhallinen läksiäispäivä Idalle ja Camille'lle, ne kun oli lähdössä Istanbuliin uudeks vuodeks. Kävin metsäkävelyllä Idan ja Camille'n kanssa. Luonto näytti hieman kauniimmalta pienen lumipeitteen alta, mutta roskainen todellisuus oli silti nähtävissä. Metsä on onneksi säästynyt roskaamiselta ainakin tähän asti.
Ida ja Camille lähti viiden-kuuden aikoihin, ja Saana ja minä jäätiin odottamaan Anua ja Mirjaa (Saanan kavereita). Niiden tulo on ollut vähän vaakalaudalla, kun Helsinki-Budapest -lentoja on peruttu ja Unkarissa on junalakko, mutta viimeisimmän tiedon mukaan kukaan ei tiedä mitään mistään lakoista.
