”Sinä senkin unkarilainen!"
Eli siis kieli-ilmiöitä.
Kuten jotkut ehkä tietävät, olen aika fanaattinen kielten suhteen ja tykkään analysoida sanoja ja kaikkea muuta tuollaista pikkukivaa. Uuden kielen opetteleminen on ihanaa, koska siinä samassa ymmärtää ehkä joitain juttuja omastakin kielestä, ja ylivoimaisesti riemukkainta on silloin, kun itse tekee jonkun hassun virheen ja tajuaa sen vasta jälkeenpäin.
Oon korviani myöten täynnä englantia. En haluais puhua ja käyttää sitä näin paljon. Se on jotenkin niin tylsää, kun sanat eivät juurikaan taivu ja muutenkin kovin yksinkertaista - ja nyt hieman latinalaisiin kieliin tutustuneena olen todennut, että englanti ei ole kuin täynnä lainasanoja. Sinänsä kivempaa, että esim. suomeen englannista tulleet lainasanat tuleekin oikeestaan esim. ranskasta tai jopa latinasta. Kuulostaahan latinalainen lainasana hienommalta kuin englantilainen. Pidän kuitenkin vanhasta englantilaisesta kirjallisuudesta ja ”vanha” englanti on erittäin runollista enkä todellakaan ymmärrä kaikkia sanoja englanniksi lukiessani mutta silti kyllästyttää.
Uuden kielen opettelu avaa myös uudenlaisen ajatusmaailman ja halun oppia lisää. Sitten ärsyttää, kun ei voi mitenkään oppia kaikkea ja tieto lisää epätietoisuutta.
Tässä joitakin havaintoja eri kielten välillä:
a scrie= kirjoittaa, ruotsiksi skriva
Îmi place de...= pidän jostakin (suoraan käännettynä ”minulle miellyttää...”), venäjässä samainen asia ilmaistaan ”minulle on mieleen...”-rakenteella
etaj=kerros, sama ainakin venäjäksi ja ranskaksi
ţigan=mustalainen, sama venäjäksi
noi=me
voi=te
ei/ele=he (mask. ja fem.), ”e” lausutaan tosin j-alkuisena.
ei tarkoittaa myös ”hänen” (fem.)
perna=tyyny
a runca=heittää, ja tuosta tulee väistämättä mieleen ”runkata”. On vieläkin outoa sanoa lapsille, että ei saa heittää leluja...
tovariş=toveri (ei tartte varmaan mainita, mistä kielestä tuo on lähtöisin)
coşmar=painajainen, suurin piirtein sama venäjäksi
Cât costa?= Kuinka paljon maksaa?, ruotsiksi ”vad kostar?”
Verbimuotojen päätteet ovat samantapaisia kuin venäjässä ja joskus jopa samanlaisia suomeenkin verrattuna.
Epämääräistä ja määräistä muotoa käytetään tietenkin juuri päinvastaisissa tapauksissa kuin ruotsissa.
Romanian ”j” lausutaan kuten venäjän ”ж”, taitaa toimia ranskassakin. Venäjässä tuo on siis yksi ässistä, täällä slaavilaisen kielialueen keskellä romaanikielisessä maassa se ei olekaan. ”Ţ” lausutaan ”ts” (kuten venäjän ”ц”), ”ş” on ”sh” (venäjässä ”ш”), ”ci” onkin se, mikä yleensä kirjoitetaan ”ch” (ja venäjässä ”ч”), ”chi” lausutaan ”ki”, vaikka yleensä kuten ”ch” ja niin edelleen.
Havaintoja romaniasta:
şapte=seitsemän, mână=käsi, saptamână=viikko
via=tie/kautta, tă=sinun (yks.,fem.), viaţa=elämä
Ja sitten näitä, jonka kohdalla mietin, onkohan jossakin joskus tapahtunut jokin väärinkäsitys:
la fel=samoin, ruotsiksi ”fel” tarkoittaa virhettä.
cald=kuuma/lämmin, yleensä tuontapainen sana tarkoittaa kylmää, kuten esimerkiksi taas ruotsin ”kallt” ja englannin ”cold”.
nu=ei, ruotsiksi ”nyt”.
rahat=makea täyte/paska
pula=penis (slangisana, en keksi hyvää suomenkielistä käännöstä). ”Olen pulassa” tai ”Elämme pula-aikaa” on saanut täysin uuden merkityksen... Mikä vielä hauskinta, ”pula” on feminiinisukuinen sana.
unt=voi, ruotsiksi ”ont” kipu/särky. Koska romaniaksi kirjoitetaan u:lla, sanat lausutaan samalla tavalla.
Jotta mikään ei olisi liian yksinkertaista:
voaie=lammas, oi=lampaat
ou=kananmuna, oua=kananmunat
copac=puu, capac=kansi
cocos=kookos, cocoş=kukko
ne-alkuliite tekee (yleensä) adjektiivista negatiivisen, mutta toisaalta samainen pikkusana on myös yksi muoto ”meistä”. Mama ne a facut mâncare.= Äiti on tehnyt meille ruokaa. ”Ne” on niin hämäävä, että vaikka tiedän, mitä siinä oikeasti sanotaan, käännän sen silti ”äiti ei ole tehnyt ruokaa”, mikä taas sanotaan näin: Mama n-a facut mâncare.
Äiti ei ole tehnyt meille ruokaa.= Mama ne n-a facut mâncare.
Romania kuulostaa välillä hassulta ja sanasta sanaan kääntämistä tulee välttää:
Casa tatalui lui.= Hänen (mask.) isänsä talo.
Cafelele mele.= Minun kahvilani (mon.)
L-am cautat pe Andrei.= Olen etsinyt Andreita. Nopeesti ton silti kääntäis siten kuin siinä sanasta sanaan sanotaan: Olen etsinyt häntä (mask.) Andrein päältä.
Ja sitten on toki liuta sanontoja, jotka myös kertovat kielestä ja kulttuurista jotain, mutta en nyt kokoa niitä tähän.
Otsikko selittyy sillä, että jos joku puhuu hieman hoonoa romaniaa, henkilöä kutsutaan unkarilaiseksi. Juurikin tuo ”etsin Andreita”-esimerkki on sellainen, mikä tuntuu jokseenkin luonnottamalta sanoa (miksei voi vaan sanoa, että etsin Andreita?), mutta jos osaa käyttää tuota rakennetta oikein, ei ehkä heti leimaannu unkarilaiseksi... Sekin on vallan riemukasta, että suomalaiset ja unkarilaiset saattavat tehdä romaniaa puhuessaan samankaltaisia virheitä. Mitään näyttöä ei tuosta ole, joten älkää uskoko kaikkea sepustamaani. Romanialaisilla on silti aika paljon vitsejä unkarilaisista ja etenkin siitä, kun unkarilainen menee kauppaan ja kysyy jotain... Täällä osittain unkarinkielisellä alueella asuessani ja Budapestissä pari kertaa käyneenä voin todeta, että en ymmärrä sanaakaan unkaria. Ja esimerkkini saattavat olla aivan tuulesta temmattuja, mutta on kiva etsiä ja löytää yhteyksiä eri asioiden välillä, vaikka niillä ei mitään yhteistä olisikaan. Pätee myös ihmissuhteisiin, se on taattu! :D
