Ylösalaisin pöydän alla

Vuorokausirytmi on vähintäänkin päälaellaan. Työt alkavat iltapäivällä, joten valvomista on tullut harrastettua tehokkaasti. "Eipä tarvi kuitenkaan herätä aikaisin." Joskus sentään kehitellään itsellemme ohjelmaa aamuksikin ja keskiviikkoaamujen kielitunnit saavat herätyskellon soimaan sellaiseen aikaan, että vielä kehtaa kertoa, mihin aikaan oikein nousi ylös.

Muutaman kerran olen nähnyt auringonnousun, mutta ei tarvitse varmaan tarkentaa, että niin on tapahtunut ennen nukkumaanmenoa. Ei tämmöistä varmaan kauan jaksa, mutta ehtii sitä sitten nukkua myöhemminkin.

Konsertteja täällä on onneksi melko usein, ja niiden yhteydessä kaveripiirikin laajentuu pikkuhiljaa. Yleisin konserttipaikka on Flex, jonka biljardipöytä ja pöytäjalkapallo pitävät ainakin meidät asiakaskunnassa. Biljardikeppi (niitä oli kaksi) on kylläkin tällä hetkellä jo aika elämää nähnyt, eikä taidoilla ole enää merkitystä. Tuurilla mennään. Olen toki muutakin jo tässä ajassa oppinut, mutta biljardi- ja romanian taidot ovat kasvaneet kohisten. Tai helppohan se on sanoa, kun alkeista on lähdetty. Vielä kun joskus olisin biljardissa voittajajoukkueessa...

Kuten Susanna, joka on tällä hetkellä vapaaehtoisena Krakovassa, kirjoittaa omassa blogissaan (http://sussunseiccailut.blogspot.com/), ihmiset kävelevät käsikynkkää vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se on kivaa. Voin sanoa samaa. Sivuseikkoina tulevat turvallisuus ja se, että kaverista eksyminen on hieman hankalampaa.

Muutenkin pitää myöntää, että kommuuniasuminen ei ole lainkaan pahasta. Luulin repiväni hiukseni sosiaalisen kanssakäymisen aiheuttamasta stressistä jo parin viikon jälkeen, mutta kyllä jokunen haituva on vielä jäljellä. En useinkaan ole se sosiaalisin porukassa ja erkaannun helposti, mutta jo tieto siitä, että toisessa huoneessa on joku, jolle voi sanoa myös ne auringon pehmittämät ajatukset, on tärkeää. Ja siihen on tottunut. Varmaan jokainen vietetään silti välillä yksinolohetkiä, mutta omalla kohdallani niiden tarve on vähentynyt. Onhan tässä silti vielä monta viikkoa, päivistä puhumattakaan, jäljellä. Ehdottomasti parasta on tietenkin se, että aina ei tarvitse kokkailla itse! (virn)

Jatkan ikuisuuskysymysten pohtimista, kun on oikea mielentila.

Între pix şi masa este o profesoară. (Naisprofessori on kynän ja pöydän välissä.)

Suntem sub masa. (Olemme pöydän alla.)

Pe masă este un scaun. (Tuoli on pöydällä.)

Sunt din Statele Unite. (Olen Yhdysvalloista.)

Buna dimineaţa! (Hyvää huomenta!)

Te pup! (Suukkoja!)

Cocoş verde şi sarpe portocaliu mănâncă. (Vihreä kukko ja oranssi käärme ovat syömässä.)

Pui (kana)

Vakă (lehmä)

Miere (hunaja)

Cal roz are porc mov. (Vaaleanpunaisella hevosella on violetti sika.)