Ajankohtaista Kokkolassa

Sampo-kuutin matka Kokkolasta Korkeasaareen

Ensimmäinen näköhavainto Samposta oli jo torstaina, kertoo Keskipohjanmaa-lehti

Perjantaina 3.4 kuutinpoikanen kuitenkin palasi Kokkolan satamaan ja oli jo selvästi huonommassa kunnossa vietettyään niin pitkän ajan kuivalla maalla. Kuutti oli jo hyvin väsynyt ja kuivunut. Tieto minulle tuli vasta iltapäivällä. Kuulin myöhemmin että siellä oli parin päivän aikana käynyt kamalasti ihmisiä töllistelemässä kuuttia, mutta apua se ei silti ollut saanut.

Kuutti-raukka oli taapertanut ympäri satamaa jättäen pitkiä jälkiä peräänsä

Saavuttuamme paikalle huomasimme kuutin olevan sellaisessa paikassa, jyrkän reunan alapuolella, minne ei päässyt ilman apuvälineitä, niinpä hälytin palomiehet apuun.

Apuun saapui myös Forsanderin Mauri, joka on hoitanut aikaisempina vuosina
useita hylkeenpoikasia ja vapauttanut ne takaisin mereen.
Maurin vankan kokemuksen huomasi heti ja hän siirsi kuutin
palokunnan kuljtuslaatikkoon.

Vaikka kuutti on todella suloinen ja aika pieni, niin se on silti
luonnonvarainen eläin jota todellakin pitää varoa.
Hylje voi puremalla aiheuttaa erittäin vakavan tapaturman.
Jotkut hylkeet kantavat uhkaavaa sairautta joka tarttuu
hylkeenpuremasta. Tämä sairaus on pehmytkudosinfektio eli niin
sanottu hyljekäsi tai traanimyrkytys. Sairaus aiheuttaa kovaa
kipua ja käsi turpoa valtavan kokoiseksi. Ennen vanhaan
hylkeenpyytäjät joutuivat jopa katkaisemaan sormensa
kivun lievittämiseksi, jos hylje pääsi puremaan.
Eli näpit irti :)

Sampo nostettiin varovasti ylös ja kiidätettiin sitten apteekin
kautta eläinhoitola Kotipesään

Kotipesässä löytöpäivänsä mukaan Sampoksi ristitty kuutti pääsi
eläinhoitolan pesutiloihin lämmittelemään.
Sampo lääkittiin antibiooteilla ja se ruokittiin heikon kunnon vuoksi
letkuttamalla ravintoa suoraan sen mahalaukkuun.
Lisäksi sen silmiin tiputettiin silmätippoja, koska hylkeet eivät osaa
räpsytellä silmiään joten muuten silmät olisi kuivuneet.

Hyvösen Veli-Matti sai yhteyden Korkeasaaren eläintarhaan ja
he lupasivat ottaa Sampon vastaan jos saamme sen
kuljetettua Helsinkiin. Olisime mielellämme pitäneet Sampon
täällä, mutta valitettavasti se olisi ollut mahdotonta.
Sampo olisi vaatinut aluksi jatkuvaa tarkkailua ja
pakkosyöttämistä, eikä meillä myöskään ollut tarvittavia
tiloja ja uima-altaita hylkeen hoitoon, joka kasvettuaan
vaatii hyvin suuren tilan missä mahtuu uimaan.
Lisäksi ongelmaksi muodostui ruuan hankkiminen.
Hoidossa oleville hylkeille ei tahdo kelvata mikään muu
ravinto kuin kokonainen silakka, ja tähän aikaan vuodesta
kokonaisia silakoita ei tahdo saada mistään. Kaupat myyvät
melkein vain silakkafilettä ja se ei hylkeille kelpaa.
Kalastajiltakaan ei saa apua, koska he eivät halua auttaa
hylkeitä jotka ovat heille valtavia haittaeläimiä kun
ne rikkoo kalastajien verkkoja ja syö saaliit.

Alkuun meinasimme lähteä ajamaan alas Helsinkiin,
mutta tulimme siihen tulokseen että autoreissu kestäisi
liian kauan aikaa ja reissu luultavasti olisi Sampolle
kohtalokas. Yritimme ensin hankkia kaikkein nopeimman
kyydin, eli lentokuljetuksen, mutta Finnair ei suostunut
ottamaan hätätapausta kyytiin, koska säännöt kuulemma
sanovat että eläimille pitää varata aika 2 vuorokautta
etukäteen. Niinpä parhaimmaksi ja nopeimmaksi
vaihtoehdoksi tuli pikajuna Pendolino.

Jätimme Sampon ensiavun jälkeen rauhaan ja
palasin eläinkodille aamuyöllä kello 4.
Sampo oli lämpimässä vietetyn ajan jälkeen piristynyt
ja sähisi minulle kun tulin antamaan aamulääkitystä.

Ei muuta kuin kuutti kassiin ja menoksi. Sampo siirrettiin
suureen koirankuljetuslaatikkoon ja ajettiin juna-asemalle.
Siellä majoituin Sampon kanssa rauhalliseen junan päässä
olevaan lemmikkivaunuun.

Kun konduktööri tuli myymään lippua oli reaktio
hyvin hauska. Hän vilkaisi kuljetuslaatikkoa ja kysyi
onko siellä kissa, koira...? kun sanoin hylje konnari
oikeen hypähti hämmästyksestä :)
Hän jäikin sitten jututtamaan seuraavaan pysäkkiin
asti ja kävi matkankin aikana kyselemässä kuulumisia.
Sana kiri nopeasti toiseen päätä junaa ja ihmisiä ramppasi
ihmettelemässä onko huhu hylkeestä junassa todellakin
totta. Sampon annettiin kuitenkin olla rauhassa, mutta
kaikki kiinnostuneet saivat kuulla mielenkiintoisen tarinan.

Perillä Helsingissä pikkusiskoni Anna saapui Pasilan
asemalle hakemaan minua ja Sampoa. Junasta noustuamme
Sampo alkoi pitämään outoa ääntä ja hetken olin jo
ihan varma että olin tehnyt turhan reissun. Ajattelin
että ihan uskomatonta! Näin suuri työ tehty ja nyt se
sitten kuolee kun olemme melkein perillä.
Mutta Sampo vain huijasi ja matka jatkui kiireesti
farmarin peräluukussa kohti Korkeasaarta.

Korkesaaren luonnonvaraisten eläinten hoitolassa Sampo
päästettiin omaan isoon asuntoon rauhoittumaan.
Naapurissa verkon takana oli kaksi muualta päin suomea
tullutta kuuttineitoa. Näiden tyttöystävien kanssa Sampo
sitten aikanaan päästetään yhdessä vapaaksi
mereen Helsingin luonnonsuojelualueelle.

Kävimme vielä Korkeasaaren hoitajien kanssa läpi
mistä Sampo oli löytynyt ja miten sitä oltiin hoidettu
ja lääkitty ja sitten oli aika jättää Sampo sinne
ammattilaisten hoitoon.

Paluujunaa odotellessa kävin vielä tervehtimässä
maailman ihaninta pientä tyttöä, kummityttöäni
Adaa. Isänsä sanoi että jos Ada olisi
isompi niin olisi varmasti innoissaan mukana
eläinten pelastuspuuhissa, että kuulemma joka
tytön unelma-ammatti auttaa sairaita eläimiä.
No mitään herkkua tämä ei ole vaan vie kyllä kaikki
voimat ja menee taas monta päivää palautua
rankasta reissusta, pari vuorokautta lähes kokonaan
ilman unta on aika rankkaa.
Mutta kun oikein ajattelee, niin onhan tämä
ihan kuin jostain elokuvasta. Hylkeenpoikanen
pelastetaan kiidättämällä se junalla toiselle
puolelle suomea, heh.
No joka tapauksessa, vaikka työ on rankkaa,
se auttaa jaksamaan kun näkee miten on pystynyt
auttamaan ja pelastamaan eläimen.

Seuraavana päivänä Korkeasaaresta soitettiin ja
kertoivat miten fiksu kuutti meidän Sampo on!
Sampo oli vihdoin alkanut syömään
kalaa hoitajan kädestä ja oli käynyt pulahtamassa
altaassa. Eli jos sama meno jatkuu pääsee
Sampo takaisin mereen heti kun on lihonnut tarpeeksi.

Haluan kiittää kaikkia teitä jotka autoitte Sampon
pelastamisessa! Erityisesti valtavat kiitokset
Maurille ja Vellulle, ilman teitä tämä ei olisi onnistunut!

Sampon kuulumisia voi seurata tällä sivulla,
päivitän kuulumisia aina kun niitä Korkeasaaresta
kerrotaan :)

Terveisin Lotta

Tuolta voi lukea Keskipohjanmaa-lehden haastattelun

ps. Kaipaamme kovasti apulaisia tällaisia hätätapauksia
varten. Jos haluat auttaa luonnonvaraisia eläimiä,
voit ilmoittautua minulle. Meillä on jo muutama jäsen
jotka ovat ottanet hoitoonsa hylättyjä poikasia
(esim. siiliä, oravia, lintuja), mutta apua tarvitaan
aina! Eläimet eivät kysy aikaa, vaan niitä pitää
auttaa aina kun niillä on hätä!

27.5 Sampo on päästetty takaisin vapauteen!
Sampo asuu nyt Helsingissä meressä
luonnonsuojelualueella.
Hyvää matkaa Sampolle!

Palaa otsikoihin