SEYn ehdotukset luomunuorikkokasvatuksen hyvät toimintatavat -luonnokseen

                                                                                       

Suomen Siipikarjaliitto

Keskuskatu 21

31600 JOKIOINEN

 

Viite:  Luomunuorikkokasvatuksen hyvät toimintatavat -luonnos

 

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto kiittää tilaisuudesta kommentoida luonnosta luomunuorikkokasvatuksen kansallisiksi tuotantotapaohjeiksi. Luonnos on mielestämme suurimmaksi osaksi hyvä ja kannatettava. Kiitämme myös luonnoksen yksityiskohtaisuutta ja sitä, että luomunuorikkokasvatuksesta laaditaan kansalliset ohjeet jo ennen EU-säädösten tuloa.

 

Luomutuotannon tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi SEY ehdottaa ohjeisiin eräitä muutoksia. Ehdotukset perusteluineen ovat alla.

 

5.3 Poikasten ruokinta ja rehut

 

Virikerehu ja virikkeet

 

Luonnoksessa mainitaan karkearehun ja pehkuun sekoitettavien jyvien käyttö, joita kannatamme lämpimästi. Suosittelisimme lisäämään ohjeisiin niiden kohdalle sen, että poikasille on vapaasti tarjolla soraa (raekoko mitoitettuna poikasten iän mukaan), jotta poikaset saavat jauhinkiviä kivipiiraansa. Vaikka jauhinkivet eivät ole tarpeen teollisen rehun tai tavanomaisten tilan omien rehuseosten kanssa, karkearehua käytettäessä ne parantavat ruoansulatusta.

 

5.5. Poikaskasvattamon olosuhteet

 

Kasvattamon pienilmasto

 

Luonnoksessa ilmanlaadun raja-arvot ovat vastaavat kuin valtioneuvoston asetuksessa. Ammoniakin osalta on kuitenkin todettava, että asetuksen sisältämä maksimi 25 ppm on melko korkea, kun tutkimusten perusteella tiedetään, että jatkuva oleskelu yli 20 ppm:ssä voi olla vahingollista siipikarjan terveydelle (Ritz et al. 2004). Koska luomutuotannon tavoitteisiin sisältyy ennaltaehkäisevä terveydenhoito muun muassa terveyttä edistävän elinympäristön avulla, on suositeltavaa, että luomusiipikarjalle ammoniakin raja-arvo asetettaisiin 20 ppm:ään.

 

Eläintiheys

 

Luonnoksessa esitetyt eläintiheydet ovat huomattavan korkeita verrattuna poikasten ja nuorikoiden luontaiseen käyttäytymiseen. Jos luomutuotannossa käytetään tämän suuruusluokan eläintiheyksiä, seuraa valitettavasti sama ongelma kuin tavanomaisessa nuorikkokasvatuksessa: osa poikasista oppii suuntaamaan tutkivan nokkimisensa toistensa höyhenpukuun.

 

Tutkimusten perusteella tiedetään, että nuorikkokasvatuksen aikana kehittyvä höyhenten nyppiminen ja syöminen korreloi samoilla yksilöillä myöhemmin munituskanalassa esiintyvän höyhenten nokkimisen ja kannibalismin kanssa, ja tästä syystä nuorikkokasvatuksen oloja pidetään yhtenä todennäköisenä tekijänä ongelman taustalla (mm. McKeegan & Savory 2009). Nuorikkokasvatuksen aikana opittu höyhenten nokkiminen on melko huonosti tunnettu ongelma jopa kokeneiden nuorikkokasvattajien keskuudessa, koska ongelma tulee yleensä selvästi näkyviin vasta munintakanalassa. Poikasvaiheessa höyhenten nopea kasvu tekee untuva- tai höyhenpeitteen vaurioitumisesta vaikeammin havaittavaa, ja lisäksi höyhenpeitteen vauriot eivät yleensä ehdi nuorikkokasvatuksen aikana vielä kehittyä kovin silmiinpistäviksi. Siksi moni tuottaja pitää nuorikoitaan tietämättään oloissa, jotka lisäävät riskiä höyhenten nokkimisesta ja kannibalismista munituskanalassa.

 

 

Poikasena opitussa höyhenten nokkimisessa on kyse siitä, että poikaset tottuvat suuntaamaan tutkivan nokkimisen, joka on sisäsyntyinen käyttäytymistarve, siihen mitä poikasella on lähimpänä nokan ulottuvilla. Luonnoksessa esitetyt 10–25 kpl/m² eläintiheydet merkitsevät käytännössä, että useimpina hetkinä poikasen näkökulmasta katsoen lajitoverin untuva- tai höyhenpuku on lähempänä kuin lähin virikekohde. Tämä on tärkein syy siihen, että suuri eläintiheys poikaskasvatuksessa on riski höyhenten nokkimisen kehittymisestä silloinkin, kun virikkeitä on runsaasti saatavilla.

 

Tästä syystä ehdotamme tuotantotapaohjeiden eläintiheyksiksi seuraavia:

 

0-3 vk: 12 kpl/m²

yli 3 -> 6 vk: 10 kpl/m²

yli 6-10 vk: 7 kpl/m²

yli 10-18 vk: 6 kpl/m²

 

Tällöin tilavaatimus vanhimmassa ikäryhmässä olisi sama kuin luomumunijakanoilla, joita 18 viikon ikää lähestyvät nuorikot kokonsakin osalta vastaavat.

 

Tärkeää on ottaa huomioon, että oppimista ja pysyvien tottumusten vakiintumista tapahtuu jo ensimmäisinä elinviikkoina. Siksi riittävästä väljyydestä huolehtiminen jo pienten poikasten kohdalla on keskeinen osa luomutuotannon tavoitteiden mukaista käyttäytymishäiriöiden ennaltaehkäisemistä.

 

SEY ehdottaa myös, että samat tiheydet koskevat siirrettäviä kasvattamoita. Luonnoksessa esitetty korkeampi eläintiheys siirrettäville kasvattamoille perustunee osaltaan laskelmiin pohjapinta-alaa kohti kertyvästä lantamäärästä, mutta eläintiheyden vaikutus höyhenten nokkimisen kehittymiseen on sama siirrettävissä ja kiinteissä kasvattamoissa.

 

Tämä eläintiheyteen liittyvä kommentti on lausunnossamme se kohta, jota haluaisimme kaikkein eniten painottaa. Toivomme lämpimästi, että tämä näkökulma perusteluineen otetaan huomioon lopullisia tuotantotapaohjeita tehtäessä.

 

Ruokinta- ja juoma-astiat

 

Luonnoksessa mainitaan, että kaikkien poikasten täytyy mahtua syömään samaan aikaan. Jotta tämä erittäin hyvä ohje toteutuisi käytännössä, ehdotamme ruokintakourun reunan pituuden vähimmäismitoiksi seuraavia:

 

0-6 vk: 5 cm

yli 6 vk: 10 cm

yli 12 vk: 15 cm

 

Valtioneuvoston asetus säätää täysikasvuisten munijakanojen rehukourun reunan vähimmäispituudeksi 10 cm/kana, ja yli 12 viikon ikäinen poikanen alkaa kooltaan olla samassa suuruusluokassa kuin täysikasvuinen kana. 10 cm/kana ei vielä riitä siihen, että kaikki kanat mahtuisivat syömään samanaikaisesti, mutta yli 12 viikon ikäisillä poikasilla 15 cm juuri ja juuri riittänee. Asetuksen minimiä väljemmän mitoituksen käyttö on perusteltua myös siitä syystä, että luomutuotannon yksi peruslähtökohdista on järjestää eläimille paremmat olot kuin tavanomaisessa kasvatuksessa.

 

Luonnoksessa nyt esitetty mitoitus (alle 6-viikkoisille 2 cm ja yli 6-viikkoisille 5 cm) tarkoittaisi käytännössä, että merkittävä osa poikasista ei mahdu syömään samanaikaisesti muiden kanssa. Tämä voi osaltaan lisätä höyhenten nokkimistottumuksen kehittymistä, koska tilanteessa jossa ketjuruokkija on juuri tuonut uutta rehua mutta kaikki halukkaat eivät mahdu syömään, syövien kanojen takana olevat poikaset saattavat kohdistaa syömismotivaationsa edessä olijoiden selkäuntuviin/höyheniin.

  

Orsien pituus

 Orsitilan vähimmäismitoiksi SEY ehdottaa seuraavaa:

 0-6 vk: 5 cm

yli 6 vk: 10 cm

yli 12 vk: 15 cm

 

Perusteluna on sen mahdollistaminen, että kaikki poikaset mahtuvat orrelle samanaikaisesti. Vertailukohtana mainittakoon asetuksen minimi orsitilalle aikuisten kanojen osalta, 15 cm/kana. Yli 12-viikkoinen poikanen alkaa olla kooltaan vastaavaa suuruusluokkaa.

 

Orsitilan riittävyys ei ole pelkkä mukavuustekijä, vaan orsien käytön hyvä oppiminen poikasvaiheessa vähentää lattiamunintaa ja kannibalismikuolleisuutta. Jälkimmäiseen on useitakin syitä, mm. se, että pystysuuntaiseen liikkumiseen hyvin harjaantunut kana pääsee tarvittaessa pakenemaan. Riittävän orsitilan järjestäminen poikaskasvatuksessa on käytännössä melko helppo ja halpa tapa edistää luomutuotannon tavoitteisiin sopivaa terveen käyttäytymisen kehittymistä poikasissa, mikä tulee munintavaiheessa lisäämään niiden hyvinvointia ja kanalan toimivuutta.

 

5.6 Ulkoilu

 

Ulkoilun aloittamisikä

 

Hyvän toimintatavan ensimmäisen kappaleen (”Poikaset lasketaan viimeistään 12 ikäviikon iässä … munituskanalaan siirtämisen jälkeen 15-16 viikon iässä.”) SEY ehdottaa korvattavaksi seuraavalla:

 

”Poikaset lasketaan viimeistään 8 viikon iästä alkaen valoisana aikana joko ulkotarhaan tai verannalle, josta niillä on edelleen pääsy ulkotarhaan. Ulkotarhaan poikasia ei kuitenkaan lasketa sellaisina päivinä, jolloin ulkolämpötila tai muut sääolot eivät ole riittäviä.”

 

Toisin sanoen nuorikkokasvattamoilta edellytettäisiin ulkotarha myös silloin, kun kasvattamossa on veranta. 8 viikon ikä ehdotuksessamme johtuu siitä, että tuon ikäisillä poikasilla on normaalisti jo hyvin kehittynyt höyhenpuku.

 

Tämän muutosehdotuksen perusteluna on se, että munintavaiheessa kanalan toimivuutta, ilmanlaatua ja eläinten hyvinvointia edistää merkittävästi se, jos suuri osa kanoista todella käyttää ulkoilumahdollisuutta hyväkseen. Ulos menemistä puolestaan edistää se, että ne ovat jo poikasina tottuneet avoimeen taivaaseen, tuuleen ym.

 

Ulosmenoluukut

 

Luonnoksessa esitettyä ulosmenoluukkujen vähimmäismitoitusta suosittelisimme kasvattamaan jonkin verran, esimerkiksi kaksinkertaistamalla. Tämä edistäisi sen Eviran ohjeisiin sisältyvän ehdon toteutumista, että kaikkien lintujen on päästävä helposti ulkotiloihin. Samoin kuin orsitilan mitoitus, myös ulosmenotilan mitoitus on melko helppo ja halpa tapa varmistaa, että tuotantotapaohjeiden hyvät tavoitteet toteutuvat käytännössä.

 

Ulkotarha

 

Luonnoksen ulkotarhaa koskeviin ohjeisiin sisältyy useita erittäin kannatettavia seikkoja, kuten terassin käyttö, ulkotarhan pinta-alamitoitus, kasvipeitteisyys ja näkösuojien kuten olkipaalien sijoittaminen tarhaan.

 

Hyvän toimintatavan ensimmäiseen ulkotarhaa koskevaan virkkeeseen ”Mikäli poikasilla ei ole käytössään verantaa, niille järjestetään pääsy kasvipeitteiseen ulkotarhaan” ehdottaisimme muutettavaksi: ”Sään salliessa poikasille järjestetään pääsy kasvipeitteiseen ulkotarhaan”. Perustelu on sama kuin edellä kohdassa ”Ulkoilun aloittamisikä”.

 

 

Ulkotarha on poikaskasvatuksessa hyvin hyödyllinen myös silloin, kun se ei ole kokonaisuudessaan kasvipeitteinen. Jotta ulkotarhojen järjestäminen olisi nuorikkokasvattajille helpompaa, mielestämme edellä mainitun virkkeen loppuosaan, ”pääsy kasvipeitteiseen ulkotarhaan”, riittää kasvipeitteisyysvaatimukseksi 50 %, kuten muuallakin ulkotarhoja koskevissa kohdissa.

 

*

Lähteet

 

McKeegan D.E.F. & Savory C.J. 2009. Feather eating in layer pullets and its possible role in the aetiology of feather pecking damage. Applied Animal Behaviour Science 65: 73–85.

 

Ritz C.W., Fairchild B.D. & Lacy M.P. 2004. Implications of ammonia production and emissions from commercial poultry facilities: A review. Journal of Applied Poultry Research 13: 684–692.

 

*

 

Yllämainittujen sisällöllisten muutosehdotusten lisäksi SEY esittäisi harkittavaksenne alla olevia pieniä täsmennyksiä tekstiin. Niihin ei sisälly muutoksia ohjeiden sisältöön, vaan niillä pyritään varmistamaan, että lukija ymmärtää ohjeiden sisällön oikein.

 

5.3 Poikasten ruokinta ja rehut

 

Virikerehu ja virikkeet

 

Ei sisällöllistä muutosehdotusta, mutta ehdotus lisäykseksi tekstiin: Viimeisen virkkeen ”Myös pehkun sekaan heitellyt jyvät antavat poikasille mahdollisuuden lajinmukaiseen syömiskäyttäytymiseen” jälkeen ehdotamme lisättäväksi ”ja vähentää höyhenten nokkimista sekä nuorikkokasvatuksessa että myöhemmällä iällä, koska poikaset tottuvat suuntaamaan tutkivan nokkimisensa pehkuun”. Tämä on eläinten hyvinvoinnin kannalta vielä merkittävämpi peruste (kuin lajinmukainen syömiskäyttäytyminen) sille, että jyviä kannattaa sekoittaa pehkuun jo poikasille, ja tämän vaikutuksen mainitseminen ohjeissa saattaa lisätä tuottajien motivaatiota jyvien käyttöön.

 

5.5. Poikaskasvattamon olosuhteet

 

Kasvattamon olosuhteet

 

Neljännen kappaleen ensimmäistä virkettä, ”Ensimmäisestä elinviikosta lähtien linnuilla on oltava tarjolla kylpy- ja kuopimismateriaalia esimerkiksi hiekkaa” ehdottaisimme tarkennettavaksi: ”…esimerkiksi turvetta tai pehmeää hiekkaa”, koska melko usein näkee kanoilla käytettävän liian karkeaa hiekkaa, raekooltaan jopa pari milliä, jossa kanat ja poikaset eivät kylve, vaikka se sopiikin kivipiiraan jauhinkiviksi. (Suomen kielen sana hiekkakylpy on ilmauksena epätarkka, esim. englannin sana dustbathing on osuvampi.)

 

 

Helsingissä 2.12.2011

 

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

 

Helinä Ylisirniö

Toiminnanjohtaja

 

 

 

 

 

Palaa otsikoihin